Tervetuloa!

Hei sinä!

Tervetuloa tänne!

Mahdatko olla uusi vai vanha tuttavuus?

Ehkä ihmettelet, mikä oikein on tämä Näppituntuma. Näppituntuma on käsityöblogi, joka viettää tänä vuonna jo 11-vuotissynttäreitään. Alkujaan blogi piti majaa Vuodatuksessa ja sieltä vanhat tarinat löytyvät vieläkin (http://amria2.vuodatus.net). Vuodatus on kuitenkin vuosien varrella muuttunut melkoisen epäluotettavaksi, ja vaikka haluaisin suosia suomalaista, niin pitkään harkittuani päätin kuitenkin muuttaa blogin tänne Bloggeriin. Siirtelen vanhoja postauksia pikku hiljaa tuolta vanhan blogin puolelta myös tänne. Tämä uusi Näppituntuma on vielä vähän keskeneräinen, mutta eiköhän se siitä hiljalleen valmistu... Kertokaa kommenttiosiossa, jos huomaatte että vaikka joku linkki ei toimi tai teksti on liian pientä luettavaksi.

Jos et ole jo vanhan blogin puolelta tuttu, niin ehkä saatat miettiä, kuka täällä ruudun toisella puolen oikein on. Joten: hei, hyvää huomenta/päivää/iltaa, olen Amria, kiva tavata (virtuaalinen kättely)! Olen kolmekymppinen kolmen lapsen äiti, opettaja, vaimo ja käsityöharrastaja. Tykkään tehdä monenlaisia käsitöitä; neuloa, virkata, ommella, askarrella, tehdä helmitöitä ja harvakseltaan myös esim. sidon kirjoja tai teen hopeaketjuja. En ole erityisen hyvä missään, mutta tykkään tehdä tosi monenlaista. Teen aika paljon juttuja ihan omasta päästä, joten kasaa ohjelinkkejä en uskalla teille luvata, mutta ideoita kyllä :)

 

Olet tervetullut ihan vakituiseksikin vieraaksi! Näppituntumaa voit seurata Bloglovinin kautta, liittymällä blogin lukijaksi (tuolta sivupalkista löytyy siihen nappula) tai Näppituntuman Facebook-sivun kautta. Myös Instagramin kautta kannattaa seurailla, sinne päivittyy paljon myös sellaista, mikä ei blogiin asti koskaan päädy.  

Ja hei nyt jos koskaan kannattaakin liittyä lukijaksi tavalla tai toisella. Blogimuuton kunniaksi olisi nimittäin tarjolla arvonta tämän uuden blogin seuraajille! Onnekkaalle voittajalle olisi luvassa lahjakortti jompaan kumpaan ihastuttavista nettikaupoista: Neulovilla, joka on aivan hurmaava eettisten lankojen putiikki, tai Paapii Design, joka on myös aivan hurmaava suomalaisia kankaita (ja vaikka mitä muuta) myyvä kauppa. Ostan lahjakortin ihan itse omilla rahoillani, ja nämä vaihtoehdot valitsin ihan omien mieltymysteni mukaan :)

Arvontaan voit osallistua seuraavasti:

Seuraa tätä uutta Näppituntumaa joko liittymällä lukijaksi Bloggerissa tai Bloglovinin tai Facebookin kautta JA kommentoi tätä postausta. Jätä kommenttiin jonkinlainen yhteystieto ja tieto siitä, haluatko voittaessasi mieluummin lahjakortin Neulovillaan vai Paapiille.

Arvon siis yhden lahjakortin. Arvonta alkaa nyt ja päättyy kahden viikon päästä, eli 8.3.

Onnea arvontaan! Ja tervetuloa mukaan uuden Näppituntuman matkaan! Toivottavasti tulemme tutuiksi myös kommenttiboksin puolella :)

(kuvat ovat vanhoista käsitöistäni. Kuvista lähtee linkit vanhan blogin puolelle, koska en ole ehtinyt vielä tuoda kovin paljon vanhoja posteja tänne uuteen Näppituntumaan. Uusia juttuja luvassa toivottavasti piakkoin!)

Palmikkolapaset

Toissajouluksi tein kaksi joulukalenteria, toisen joulukalenterivaihtoon ja toisen ystävälle. Molempiin kalentereihin laitoin neulelahjakortin. Molemmat lahjakortit palautuivat mulle vasta loppuvuodesta. Ystävä toivoi lahjakortissaan ruskeita palmikkolapasia, joten sellaiset sitten puikoille. Langaksi toivottiin lämmintä, muttei kutittavaa. Syyslomareissulla kävin Titityyssä ja ostin sieltä Lanettia, jonka tiedän täyttävän nuo molemmat kriteerit erinomaisesti. (Uskomatonta, että mun lankajemmoista ei tosiaan löytynyt sopivaa lankaa!)

Lapaset on taas vaihteeksi omasta päästä neulottu. Tykästyin näihin niin kovasti, että ajattelin tehdä samanlaiset itsellekin. Tosin nähtäväksi jää, ehdinkö ihan lähivuosina sitä aietta toteuttaa, kun mulla noita suunnitelmia riittää enemmän kuin aikaa niiden toteuttamiseen...

Lapasten kämmenpuoli on sileää neuletta ja selkäpuolella on kaksi vastakkaisiin suuntiin kiertävää neljän silmukan palmikkoa ja niiden keskellä kahdeksan silmukan palmikko. Peukalolle on tehty ihan perinteinen peukalokiila. Nopeat ja helpot neulottavat oli, ainoastaan vähän meni aikaa siihen, että sain lapasista keskenään samanlaiset, kun en tietenkään ainuttakaan muistiinpanoa tehnyt matkan varrella (tässä kohtaa onkin hyvä miettiä, miten saisin niistä mahdollisista omistakin lapasista samanlaiset... Hah.)

Kaikeksi onneksi ystävä tykkäsi näistä myös :)

Virkattu valopallo

Mä olen usein vähän myöhäisherännäinen. Niin näiden valopallojenkin kanssa. Toissasyksynä kylä havahduin siihen, että virkattuja pitsipalloja oli blogissa jos toisessakin, mutta kuvittelin niiden olevan kovin suuritöisiä, ja oli siinä joulun alla kyllä aivan riittävästi tekemistä muutenkin.

Silloin jo päätin, että ensi jouluksi sitten.

Järkevämpi olisi aloittanut niiden pallojen virkkaamisen vaikka heti tammikuussa. Mä aloitin joulukuun alussa. Tavoitteena tehdä kolme palloa lahjaksi ja mielellään vielä yksi tai kaksi meille kotiinkin.

Vähän yllätyin siitä, että ehdin! Kolme palloa lähti lahjoiksi ja parina viimeisenä työpäivänä annoin oppilaiden pelailla lautapelejä ja tehdä pulmatehtäviä (loogisen ajattelua harjoitusta nimittäin!) ja itse virkkailin vielä kaksi palloa meille kotiin.

Pallot on tehty Neanomia-blogin loistavalla ohjeella (kiitos siitä!) ja vaikka ovat aivan eri kokoisia, niin kyllä ne on samalla langalla (kalastajanlanka) ja koukulla (oliskohan ollu 3mm? En muista enää) tehty. Niin se virkkauskäsiala vaihteli. Myös viimeiset kaksi palloa, jotka eivät näihin kuviin ehtineet, olivat keskenään aivan eri kokoiset. Mutta niistä kyllä toiseen tein vähän virheitä, kun ulkomuistista virkkasin (ja sitten tein samat virheet myös vastakappaleeseen), eli se selittää vähän niiden keskinäistä kokoeroa.

Ne on kertakaikkisen kauniita, sekä valoilla että ilman. Lahjaksi menneisiin laitoin mukaan Prismasta ostetun pienen paristokäyttöisen valosarjan. Itsellekin valosarjat tuli hankittua, mutta lopulta päädyin kuitenkin ripustamaan pallot ilman valoja verhotangosta roikkumaan. Kauniit ovat niinkin.

Ensi jouluksi virkkaan kyllä näitä lisää. Vaikka sitten joulukuussa vasta :)

Taimitarhan joulukalenteri 2016

Jo viime vuonna ihastelin Taimitarhan joulukalenterisukkia, joita oli Instagram ja blogit täynnä joulukuussa. Silloin oli niin monta asiaa kesken, etten uskaltanut lähteä vielä joulukalenterisukkiakin neulomaan. Tänä vuonna oli kyllä oikeastaan vielä enemmän asioita kesken, mutta sukat halusin silti tehdä.

Kun syyssukat tuli tehtyä vahingossa nuoremmalle tyttärelle sopiviksi, niin ajattelin tällä kertaa yrittää saada vanhemman tyttären jalkaan sopivat sukat aikaiseksi. Ohjeen mukaan olisi pitänyt olla 7 veljestä ja 3,5mm puikot. Mä tein Nallesta (valkoinen) ja Vuorelman Vedosta (punainen) 3,5mm puikoilla. Tuli 33 kokoiseen jalkaan ihan passelit.

Vähän sovelsin. En tykkää valepalmikko-resorista, joten tein ihan perus joustinneuletta muutaman kerroksen resoriksi. Varresta uhkasi tulla liian pitkä, joten ennen nilkkaa jätin pari kuviota pois (tyttö ei halunnut polven päälle ulottuvia sukkia). Jalkaterän tein muistaakseni ihan ohjeen mukaan.

Ihan joka päivä en aikataulussa pysynyt, mutta otin sitten kiinni ja lopulta tyttönen sai kuin saikin aattona jalkaansa vastahöyrytetyt sukat. Kovasti niistä tykkäsi (ja niin tykkään minäkin) ja kovassa käytössä ovat olleet siitä asti. Josko sitten seuraavalla kerralla tekisin itselleni...?

Tyttöjen joulujalat.

Jämien tehokäyttöä

Jokunen aika sitten päätin, että nyt käytän kyllä kaikki nurkkiin kertyneet Novita Woolin jämät (ja täydetkin kerät) pois, kun ei koko lankaa enää valmisteta. Niitä jämiä oli mulle kertynyt jonkin verran. Ei muuta kuin tekemään... 

Kaikenlaistahan niistä sai aikaan. Ihan kaikkea en muistanut kuvata.

Pienet lapaset pukinkonttiin.

Pienet sukkaset ja lapaset lahjalaatikkoon.

Villapusero lähipiiriin syntyvää käyttäjää odottelemaan.

Jämälankalapaset omalle pojalle.

Villasukat lahjaksi kälyn tulevalle vauvalle.

Vielä jäi pieni pussi, arviolta sadan gramman huitteilla, nöttösiä, jotka laitan lasten askartelumateriaaliksi, kunhan ehdin ja muistan ne punnita.

Villapusero

Tein itselleni pitkään suunnitteilla olleen villapuseron. Ja kyllä tämän tekemisessäkin kesti. Aloitin kesällä ja muutama viikko sitten tuli vihdoin valmista.

Ajatus lähti siitä, kun mulla oli muutama vajaa kerä 7 veljestä, jotka halusin saada käytettyä pois. Mietin, mitä niistä tekisin, asettelin ne riviin ja pohdin, riittäisivätkö villapuseroon. Lankakerät näytti tosi kivalta peräkkäin ja ajattelin, että niistä tulisi kiva pusero. Neuloisin aina yhden värin loppuun ja sitten ottaisin seuraavan.

No, joskus käy niin, että lankakerät näyttää hyvältä peräkkäin, mutta neulottuina ne ei sitten näytäkään. Tästä tuli vähän sellainen tapaus. Tein ylhäältä alaspäin raglanina ja ihan täysin mutu-tuntumalla. Vähän jäi pussittamaan kainaloista, mutta ei se mua itseäni häiritse.

Pyysin kahdeksanvuotiasta ottamaan valokuvat. Tuli kuulemma kivemman näköisiä, kun otti vinossa :D

Puserosta tuli "ihan kiva". Ei nyt mikään uusi superlemppari, mutta kyllä tästä tykkään. Neuloessa mietitytti, että tuleeko ruma ja tuleeko käytettyä, mutta nyt kun tuota on kolme viikkoa valmiina katsellut, niin kyllä se on alkanut miellyttää. Ja kun lähtökohtana oli saada lankoja käytettyä pois, niin siinä onnistuin ihan hyvin. Alkuun ajattelin tehdä raidoista yhtä pitkät hihoissa ja helmassa, mutta en sitten jaksanutkaan ruveta miettimään ja mätsäämään, joten ei niistä sitten tullut alkuunkaan samanlaiset. Ei haittaa sekään. Väriyhdistelmäkin on mitä on, mutta tosiaan se määräytyi nyt ihan tarjolla olleiden lankojen mukaan.

Pyysin myös miestä ottamaan valokuvia. Hän otti ne kahden metrin korkeudestaan mäennyppylän päältä.

Lämmin se on. Paitsi tietysti kaula-aukosta... Mutta muuten mukavan lämmin, ja ainahan sitä voi laittaa huivin kaulaan.

Villapusero

koko: xs

lanka: 7 veljestä jämä- tai vajaita keriä

puikot: 3,5mm

malli: omasta päästä. Ylhäältä alas raglanina neulottu, ilman ohjetta.

Afrikan tähti uusiokäyttöön

Olen muutaman kerran siellä täällä nähnyt Afrikan tähden pelinappuloista tehtyjä korviksia. Koska olen hulluna erilaisiin hupsuihin korviksiin, ja erityisesti kierrätysmateriaaleista tehtyihin, niin tokihan mun piti myös pelinappulakorvikset saada.

Ostin käytetyn Afrikan tähden ja pistin korvistehtaan pystyyn.

Tässä ohje (niin kuin minä tein, en tiedä, miten muut ovat tehneet), jos joku muu kiinnostuu myös: Levitä nappulan päälle reilu kerros koholakkaa ja anna kuivua. Poraa yläosaan reikä (mulla oli 1,2mm terä näissä) ja pujota reiästä välirengas, siitä toinen välirengas ja sitten korviskoukku. Helppoa ja nopeaa.

Rosvot tein itselleni, samoin Afrikan tähden (ajattelin käyttää sitä toisinaan rosvon parina) ja rubiinit. Koska jokainen nainen tarvitsee rubiinikorvakorut.

Smaragdit tein äidille. Äiti on smaragdinsa ansainnut. Olen tehnyt myös äidilleni paljon hupikorviksia. Äiti on lastentarhanopettaja ja töissä päiväkodissa. Siellä osataan arvostaa hassuja koruja.

Kovasti huomiota ja kehuja ovat nämä korvikset keränneet. Itsekin tykkään niistä tosi paljon. Seuraavaksi metsästän jostain käytetyn Monopolyn, niistä mökeistä tulisi myös kivat korvikset...

Ja se Afrikan tähden pelilauta, siitä aion tehdä ainakin kortteja. Kun mä olin lapsi, minä ja pikkusiskoista isompi pelattiin usein isän kanssa Afrikan tähteä, se oli sellainen meidän ja isin yhteinen juttu. Joten tiedän, millaisen isänpäiväkortin meidän isä saa tänä vuonna :)

Taimitarhan syyssukat

Minäkin tein ne. Taimitarhan syyssukat.

Huomasin KALin alkavan juurikin sinä päivänä kun se alkoi. Halusin päästä aloittamaan aikataulussa ja halusin saada käytettyä jemmassa olevia lankoja. Joten ei muuta kuin lähimmät langat käteen ja töihin.

Ohjeessa luki, että sukista tulee n. kokoa 39 (3,5 mm puikoilla ja 7 veljeksestä), joten minä 36-jalkainen arvelin, että jos teen Nallesta ja kolmosen puikoilla, niin varmaan tulee mulle ihan hyvät. Että mitä tässä nyt mitään mallitilkkuja tekemään. Hyvä siitä tulee.

Joo hyvät tulikin. Meidän viisivuotiaalle. Oikein kivat koon 30 sukat :D :D

Ei mua kyllä yhtään haittaa, koska en hirveästi tykkää käyttää kirjoneulesukkia. Ne ei tunnu jalassa niin kivalta kun ne joustaa vähemmän ja on paksummat kuin ei-kirjoneuleiset. Ja tää väriyhdistelmäkään ei kyllä ollut ollenkaan mua. Mutta tytär tykkää tosi paljon. Hyvä niin.

Pysyin kolmea päivää vaille loppuun melkein aikataulussa. SItten tuli pari kiirellisempää projektia tielle ja lopulta nää sukat valmistui viikko sitten. Ja huomaatteko, saan blogiinkin asti jo nyt ;)

Varresta jätin yhden kuvion pois, kun uhkasi tulla liian pitkät varret ja samoin kärjestä jätin yhden pienen kuvion pois. Muuten aika lailla ohjeen mukaan mentiin. Harvinaista mulle, kun oon tällainen näppituntumalla omasta päästä tekijä. Ihan kiva kyllä seurata vaihteeksi ohjetta.

Isompi tytär tilasi samanlaiset, mutta teen sille kyllä jotain ihan muuta. Kunhan ennätän. Pitäisi tehdä joululahjojakin, ja ystävälle lapaset ja ja ja ...

Taimitarhan syyssukat

koko: 30

lanka: Novita Nalle, puhtaanvalkoista ja kanervanväristä, yhteensä reilu 100g

puikot: 3mm

malli: Taimitarhan syyssukat

Pitsikaulusmekko

Mulla on uusi lempimekko.

Keksin kesällä, että minäkin haluan pitsikauluksisen mekon (outoa, kun yleensä karsastan kaikkea trendikästä). Tilasin eBaysta muutaman pitsikauluksen, joiden saapuminen toiselta puolen maapalloa luonnollisesti keski jokusen viikon. Ja kun ne sitten saapuivat, niin tajusin, että ei olisi pitänyt tilata polyester(tms)kauluksia, koska nehän näyttää ihan joltain alusvaatepitseiltä :D Tai no, ne vois sopia hyvin myös juhlavaatteeseen jonkun satiinin tms kaveriksi, mutta ei kyllä ollenkaan mun trikoomekkoon.

Uusi yritys, tällä kertaa hakuun puuvillaiset pitsikaulukset. Kuvista on kauhean vaikea päätellä, miltä kaulus näyttää luonnossa, mutta kahdesta tilatusta toinen oli aivan täydellinen.

Ei muuta kuin mekkoa ompelemaan. Käytin samaa hyväksi havaittua kaavaa kuin tähkämekossa. Kaula-aukon leikkasin pitsin mukaan. Pitsin ompeleminen paikoilleen jännitti, mutta meni kerralla siististi.

Tykkään siitä ihan tosi paljon. Trikoo on muistaakseni Kankaamosta ja pitsi eBaysta, joskin tismalleen samoja pitsejä näyttää löytyvän myös suomalaisista nettikaupoista. Kaava on Suuresta Käsityölehdestä, oliskohan ollut numerosta 2/2015, pitsimekon kaava, jota olen vähän muokkaillut itselleni paremmaksi.

Vielä parempi vyön kanssa. Ei näytä niin yöpaidalta. Mä tykkään hurjasti tämmöisestä murretun keltaisesta väristä. Olen muutenkin murrettujen värien ystävä (mutta en kuitenkaan tykkää, jos värit näyttää likaisilta).

Hajoon taas näihin kuviin, mutta silti vielä yksi, koska mekko on niin ihana. Tekisi mieli tehdä näitä monta lisää, mutta ei kai ihminen kovin montaa pitsikaulusmekkoa tarvitse. Paitsi mitä, jos tekisikin tunikan... Hmm...

(Mullahan on laatikossa hutiostoksina 4 pitsikaulusta, kolme alusvaatepitsin näköistä ja yksi puuvillainen, jossa oli helmiä, enkä saanut niitä irti. Että ehkä niille vois keksiä jotain käyttöä).

Lintumekko taskulla

Kaivelin kesällä jemmasta puolitoista metriä Noshin (muistaakseni) ihanaa lintukangasta. Olin sen pari vuotta sitten tilannut aikeenani ommella molemmille tytöille mekot. Kangas vaan oli niin ihana, etten uskaltanut. Nyt päätin, että teen siitä jotain, ennen kuin omat lapset on siinä iässä, että nyrpistävät neniään ihanille linnuille.

Molemmille en mekkoa enää saanut, mutta onneksi tokaluokkalainen oli muutenkin sitä mieltä, että ottaisi mieluummin puseron. Eskarilainen on vielä mekko-röyhelö-timantti-prinsessa-ballerina -iässä, ja mekko oli tietysti toivelistalla. Kuukausi sitten sain vaatteet työn alle ja valmiiksikin, niiden kirjaaminen tänne on vaan jäänyt ja jäänyt. Yritin ensin kuvata vaatteita pihalla, mutta kuvista tuli ihan onnettomia. Sitten yritin sisällä, mutta niistä tuli vielä onnettomampia. Sitten päätin, että antaa olla. Ihan sama, tässä nämä nyt kuitenkin on.

Esikoiselle tein siis ihan tavallisen pitkähihaisen puseron. Tuli tehtyä vahingossa vähän reilu (134cm kokoa tavoittelin, mutta tää on kyllä aika reilu 134cm), mutta se ei kuulemma haittaa. Ja parempi liian iso kuin liian pieni :)

Nuoremman tytön mekkoa ommellessa ajatukset jäi kiinni kangastilkkuun, joka oli leikatessa jäänyt yli. Se oli mukavasti juuri taskun muotoinen, ja mietin, että tekisinkö mekkoon taskun. Kysyin lapselta, mitä hän tykkäisi, jos mekossa olisikin tasku. "Tykkäisin! Siis jos se tasku olis hieno. Mut jos siitä tulee huono niin saa se olla, sitten siitä tulee minun erikoismekko, jossa on erikoinen tasku!"

Tätä mä kutsun positiiviseksi ajatteluksi! :)

Kaikeksi onneksi taskusta tuli ihan hyvä, ja mekko on muutenkin onnistunut. En ollut varma, miten oikeaoppisesti pitäisi tuollainen päälle ommeltu tasku trikooseen ommella. Mietin, että mahtaako noin iso tasku (lastattuna täyteen kiviä) olla liian painava ja venyttää tai jopa rikkoa ompeleet/kankaan. Päädyin sitten tekemään niin, että ompelin taskun reunoihin ensin framilonia, joka jäi sitten käänteen alle. Siis samalla idealla kuin pääntietä framilonilla huolitellessa. Ainakin ommellessa tuntui tukevalta ja hyvin on käyttöä kestänyt. Tosi iso tasku tuosta tuli, mutta olkoon se sitten mekon juju. Lapsen mielestä iso tasku on hyvä, niin mahtuu paljon kaikenlaista mukaan :D

Mekko itsessään on tehty puseron kaavalla, jatkoin vaan helmaa pidemmäksi ja leveämmäksi. Vyötärölle ompelin kuminauhan. Tosi kiva tuli, mun mielestä olis voinut olla himpun pidempi (mittasin pituuden ennen kuminauhan ompelua, eikä sitten tullut mieleen, että se kumppari vetää vähän ylöspäinkin), mutta lapsi on tosi tyytyväinen, ja meneehän tuo jatkossa myös leggingsien kanssa tunikana, jos helma käy kovin lyhyeksi.

Kaiken kaikkiaan kivat vaatteet tuli ja lapsetkin niistä tykkää. Ei mennyt hyvä (ja kallis) kangas hukkaan, vaan kovaan käyttöön tuli. Ja jos jotakuta muuta häiritsee, niin tiedoksi, että isommalla lapsella on kuvissa shortsit, mutta hänen mielestään oli tyylikkäämpää vetää puseron helma shortsien yli. En tiiä 8-vuotiaiden trendeistä tarpeeksi, jotta osaisin olla eri mieltä :D

Ihanat kankaat on ihania kangaslaatikossa, mutta kyllä ne on vielä ihanampia käytössä.