Helpot itsetehdyt lahjat lasten kanssa

Mitä lahjaksi opettajille, päiväkodin aikuisille, mummoille ja kummeille? 

Meillä on ollut tapana, että lapset tekevät itse (tai no aikuisen avustamana, mutta kuitenkin silleen itse) kummeilleen joululahjat. Haluan opettaa lapsia vastavuoroisuuteen ja antamiseen, eikä tunnu kivalta, että saavat kummeilta lahjat, mutta eivät koskaan anna mitään. Lisäksi tietysti lahjoja on kiva tehdä ja lasten kanssa on kiva viettää aikaa yhdessä! Usein ollaan näitä itse tehtyjä annetty myös päiväkodin/koulun aikuisille, mutta siitä en ole ottanut paineita, joskus on annettu sitten jotain mun tekemää tai kaupasta ostettua.

Useamman vuoden jälkeen tässä saa jo vähän vaivata päätään, kun miettii, mitä tällä kertaa tehtäisiin. Olen pyrkinyt siihen, että lahjat olisivat jollain tapaa käyttötavaraa. Joko tarpeellista tavaraa tai mielellään jotain, minkä voi käyttää tai syödä pois. Tässä vähän koontia siitä, mitä me ollaan vuosien varrella tehty lasten kanssa lahjaksi, ja myös tietysti linkkejä ja vinkkejä ohjeisiin.

Vuonna 2011 me tehtiin pannulaput kierrätysmateriaalista (vanhasta lakanasta ja vanhoista froteepyyhkeistä). Silloin lapsia oli vasta kaksi, 3-vuotias ja juuri vuoden täyttävä. Edellisenä äitienpäivänä oltiin tehty mummoille. Koska pienin ei vielä osannut kovin hyvin käyttää edes kangastussia, painettiin jalanjälki kangasmaalilla. Nämä sopii siis ihan pienenkin kanssa tehtäväksi, mutta toki vaatii aikuiselta ompelukoneen käyttöä sitten. Linkki äitienpäiväpannulappuihin ja jouluksi tehtyihin.

 2012 painettiin mukeja kummeille ja isovanhemmille. Tässäkin vaiheessa oli vasta kaksi lasta, luojan kiitos, koska nyt neljän kanssa en ihan heti ryhtyisi urakkaan :D Tämä oli kyllä ihan super-kivaa puuhaa, ja onnistui hyvin pieniltäkin (silloin 4v ja 2v). Toki itse piti nähdä se vaiva, että askarteli kontaktimuovista sapluunat kirjaimille ja vahti, etteivät lapset sotke koko taloa posliinimaalilla tai syö sitä. Tai hajota mukeja. Tai tai... Mutta ihan oikeasti tämä oli hirmu kiva projekti, ja kotiin tehdyistä mukeista tykätään edelleen!

2013 tehtiin mehiläisvahakynttilöitä. Taas kerran sellainen lahja, joka on helppo pienenkin tehdä (tehtiin siskon perheen kanssa näitä, ja pienin kynttilänpyörittelijä taisi olla parivuotias). Aika nopeaa puuhaa myös, ja lopputulos mitä palkitsevin. Mun vanhasta blogista löytyy ohjetta, ja materiaaleja saa vaikkapa Lahtisen Vahavalimolta.

2014 askarreltiin heijastimia. Niistä en löytänyt yhtään kuvaa, enkä blogimerkintää, mutta lyhykäisesti: tarvitset paksua askarteluhuopaa, tarrakiinnitteistä heijastinkangasta, neulan, sakset, kalastajalankaa ja hakaneuloja. Lapset saavat leikata huopalevystä paloja, heijastinkankaasta myös paloja ja liimata heijastinpalat huopapaloihin. Aikuinen voi sitten laittaa kiinnitysnarun, jos ei lapselta vielä onnistu. Nämä eivät tietenkään korvaa oikeaa heijastinta, mutta kiva lisä toki. Tai voi tehdä vaikka avaimenperäversioita tai kassin vetoketjuun klipsillä kiinnitettäviä. 

2015 tehtiin huovuttamalla korviksia ja avaimenperiä. Jostain kumman syystä en ole ilmeisesti saanut näistäkään aikaiseksi kunnon postausta. Korvikset on tehty ihan käsin märkähuovuttamalla. Hyvä ohje löytyy esim. Taikalandia-blogista.  Meillä lapset siis ihan itse saivat näitä huovutella. Oli helppoa. Vatiin lämmintä vettä ja vähän mäntysuopaa. Huovutusvillasta nöttönen, jota vedessä alettiin käsien välissä hangata palloksi. Aluksi pitää pyöritellä vähän varovammin, mutta kun alkaa huopua, niin sitten voi painaa enemmän. Pienille mä tein vähän alkua, mutta hyvin lapset itse osasivat. 

Avaimenperiksi tehtiin vähän isommat pallot niin, että huopuvasta langasta lapset pyörittelivät pieniä keriä, jotka sitten laitoin sukkahousun sisään ja huovutin pesukoneessa (en muista enää tarkasti, mutta olisko ollu joku 60 asteen melko lyhyt ohjelma). Mun homma oli sitten tuikkia korupiikit palleroista läpi ja tehdä niistä korvikset tai avaimenperät. Nää on olleet tosi kivoja, mulla itselläni on korvikset aina joulun aikaan käytössä :)

2016 koristeltiin itse tulitikkurasioita. Mukaan laitettiin pari tuikkua. Taas askartelu, joka onnistuu aika pienenkin kanssa, mutta josta isommatkin innostuvat. Sen verran pitää vahtia, etteivät koristele askin raapaisupintaa piiloon :D

Samana vuonna tehtiin päiväkodin aikuisille suklaalusikoita. Eli (puiseen) kertakäyttölusikkaan sulatettiin erilaisia suklaita ja koristeltiin nonparelleilla ym. Annettiin jähmettyä, ja idea oli se, että sen lusikan voi sitten sulattaa kaakaoon tai kahviin ja saada makukahvia/-kaakaota. Niitäkin lapset tykkäsivät tosi paljon tehdä!

2017 päätettiin tehdä Rocky Roadia. Siihen löytyy ohjeita netistä pilvin pimein, mutta sanonpa vaan sen verran, että lapsista oli super hauskaa sitä tehdä (ja maistella), ja kun aikuinen pilkkoo ja sulattaa ainekset valmiiksi, niin pienikin lapsi osaa itse tehdä sopivan sörsselin.

Tämän vuoden joululahjavalmistelut on jo aloitettu, mutta en uskalla niistä sen enempää vielä hiiskua täällä blogin puolella :)

Afrikan tähti uusiokäyttöön

Olen muutaman kerran siellä täällä nähnyt Afrikan tähden pelinappuloista tehtyjä korviksia. Koska olen hulluna erilaisiin hupsuihin korviksiin, ja erityisesti kierrätysmateriaaleista tehtyihin, niin tokihan mun piti myös pelinappulakorvikset saada.

Ostin käytetyn Afrikan tähden ja pistin korvistehtaan pystyyn.

Tässä ohje (niin kuin minä tein, en tiedä, miten muut ovat tehneet), jos joku muu kiinnostuu myös: Levitä nappulan päälle reilu kerros koholakkaa ja anna kuivua. Poraa yläosaan reikä (mulla oli 1,2mm terä näissä) ja pujota reiästä välirengas, siitä toinen välirengas ja sitten korviskoukku. Helppoa ja nopeaa.

Rosvot tein itselleni, samoin Afrikan tähden (ajattelin käyttää sitä toisinaan rosvon parina) ja rubiinit. Koska jokainen nainen tarvitsee rubiinikorvakorut.

Smaragdit tein äidille. Äiti on smaragdinsa ansainnut. Olen tehnyt myös äidilleni paljon hupikorviksia. Äiti on lastentarhanopettaja ja töissä päiväkodissa. Siellä osataan arvostaa hassuja koruja.

Kovasti huomiota ja kehuja ovat nämä korvikset keränneet. Itsekin tykkään niistä tosi paljon. Seuraavaksi metsästän jostain käytetyn Monopolyn, niistä mökeistä tulisi myös kivat korvikset...

Ja se Afrikan tähden pelilauta, siitä aion tehdä ainakin kortteja. Kun mä olin lapsi, minä ja pikkusiskoista isompi pelattiin usein isän kanssa Afrikan tähteä, se oli sellainen meidän ja isin yhteinen juttu. Joten tiedän, millaisen isänpäiväkortin meidän isä saa tänä vuonna :)

Bloggaribrunssi Wetterhoffilla

Onko muiden mielissä Wetterhoffin nimellä jotenkin mystisen kunnioitettava kaiku? Mulle Wetterhoff edustaa käsityöosaamisen aatelia, muistan, kun lapsena yhden kaverin isosisko pääsi Wetterhoffille opiskelemaan, ja meidän äitikin oli siitä tohkeissaan, että WETTERHOFFILLE!!

Voitte siis arvata, että kun sain kutsun Wetterhoffin bloggaribrunssille, olin enemmän kuin innoissani menossa :) Mies oli kyllä jo sopinut tälle viikonlopulle miesten viikonlopun, mutta suostui aloittamaan miesten keskisen ajan vähän myöhemmin, että mä pääsin omalle reissulleni.

Blogibrunssi järjestettiin siis Hämeenlinnassa Wetterhoffin talossa, jossa nykyään toimii monta käsitöiden ja luovien alojen pienyrittäjää. Meitä bloggaajia oli paikalla parikymmentä sekä käsityöbloggaajaa että sisustus-/lifestylebloggaajaa.

Valtavan ihania herkkuja oli meille katettu. Herkkumaan hilloja pähkinöiden ja keksien kera, pullaa, kasvispiirakkaa, aivan järkyttävän hyvää Sibelius-torttua, hedelmiä ja Kultasuklaan suklaita (salmiakki-valkosuklaaseen jäi himo!). Lisää herkkuja oli vielä gluteenittomassa pöydässä. Tuo konditoria R. Kokon leipoma kakku oli kyllä niin hyvää, ettei ole tottakaan. Ja ne suklaat, ne suklaat...

Syömisen ohella saimme opetella hoviniiausta ja esitellä itsemme. Hoviniiauksen asianmukaisesta opettamisesta vastasi imagokouluttaja ja (mikä tärkeintä) Valtakunnan Prinsessakoulun rehtori Isa Karlsson, joka jakoi meille myös prinsessatodistukset. Kun kotona kerroin, että sain prinsessatodistuksen, meni meidän 5-vuotias prinsessa ihan mykäksi ja totesi "mä en taida uskoa tuota". :D

Meidän osallistujien kesken arvottiin suloinen kirjailtu pussukka, jonka mä satuin voittamaan (olin ihan varma, että Seija voittaa, koska olen huomannut, että Seijalla on loistava arpaonni).

Sitten meille olikin järkätty aivan ihania pajoja, joissa saatiin kokeilla kaikenlaista uutta. Mua harmittaa, että unohdin ihan valokuvata (vaikka siis tiedän kyllä, että sitä kuuluisi harrastaa näissä kekkereissä joka välissä) kun olin niin innoissani kaikesta. Suuntasin heti alkuun Seijan, Annan, Tuulan ja Kardemumman (muistankohan oikein? Korjatkaa, jos olen väärässä) kanssa Cobblerinan ja Jenni Saksan työhuoneelle. Cobblerina valmistaa kenkiä, laukkuja ja asusteita nahasta ja Jenni Saksa taas koruja ja asusteita huovasta. Molempien tuotteita olenkin jo päässyt aiemminkin ihailemaan.

Pajassa sai tehdä nahasta kännykkäkotelon tai huovasta korviksia. Mä päädyin tekemään korvikset. Täydet kulholliset laserleikattujen huopien jämäpaloja saivat inspiraation heräämään, ja vieläkin mun sormia syyhyttäis päästä niiden kulhojen ääreen... Kuva mun tekemistä korviksista on tuolla vähän alempana

Sain korvikset sukkelasti valmiiksi ja jatkoin matkaani itsekseni Koruverstas Klovan tiloihin (kännykkäkotelokin olisi ollut kiva tehdä, mutta en jaksanut jäädä odottelemaan paikan vapautumista. Eiköhän ainakin Seijan ja Annan blogeihin ilmesty niistä kuvia). Nämä esillä olleet metallikorut vei kyllä mun sydämen täysin. Pääsin itsekin kokeilemaan riipuksen tekoa, mutta kun äkkiä mitään miettimättä alkaa tehdä, niin niinhän siinä käy, että mitään hyvää ideaa ei heti tule, ja sitten kun ei ole taitoakaan, niin lopputulos näyttää kolmevuotiaan tekemältä :D

Mutta kivaa oli, ja kun satuin olemaan sillä hetkellä ainoana paikalla, niin sain kokeilla riipuksen patinointiakin. Mulle syttyi kyllä kipinä tällaisten tekoon, kun huomasin, ettei noissa vaadita hirmuisen montaa työvaihetta tai monimutkaisia tekniikoita. Onnekseni sain Klovan syksyn korukurssien esitteen, johonkin niistä on kyllä pakko päästä!

Tässä siis korupajojen aikaansaannokseni, huopakorvikset tein mätsäämään mun päivän asuun. Kuparikoru on ihan mälsä, kun ei oikein ollut ideaa, ja tein sitten vaan jotain. Mutta ajattelin, että kyllähän tuosta saa vaikka avaimenperän. Tämän tekeminen oli kuitenkin tosi kivaa ja mukavan yksinkertaista, joten ehdottomasti joskus haluan kokeilla uudestaan!

Seuraavaksi jatkoin matkaani kirjansitomo Pikkusitomo Kirjaseen. Kirjansidonta on mulle kovin rakasta, vaikka aika vähän sitä nykyään ehtiikään tehdä. Mutta oli tosi kiva jutella alan ammattilaisen kanssa. Täytyy myöntää, etten ole tiennyt, että kirjansidontamateriaaleja saa Hämeenlinnasta, olen tähän asti aina tilannut tarvitsemani Helsingistä kirjansitomo Jari Marttilalta (jonka palvelu on aivan loistavaa, mutta onhan se kiva tietää, että muitakin paikkoja on). Kirjansitomossa olisi ollut tilaisuus kokeilla kalligrafiaa, mutta en oikein jaksanut keskittyä siihen, joten jäi jutustelun tasolle.

Kirjansitomon lähellä oli Ihana-lehden toimitila, jossa lehden päätoimittaja Kaarina opasti paperikukkien tekemisessä. Kukat on tehty vanhoista kirjan sivuista, ja ohje oli todella helppo. Ihana on mulle päällisin puolin tuttu lehti, ja oli kiva nähdä vähän, missä sitä tehdään. Täällä törmäsin myös Ihan Oikea Blogi? -blogin Johannaan, josta olen usein ajatellut, että hänet haluaisin tavata livenä. Oli mukava tavata ja hetki jutustella. Toivottavasti tavataan joskus uudestaan!

Pikaisesti kävin Ihanan jälkeen vielä vähän virkkailemassa Kide-myymälässä pannunalusta (jonka joku lapsista omi ennen kuin ehdin ottaa siitä valokuvaa) ja lopuksi jo melkein juoksujalkaa Korttien talon korttipenkojaisissa ostamassa muutaman kortin ja vähän lahjapaperia (ja nyt ihmettelen, miksen ostanut niitä enempää, koska molempia kuluu). Näistä ei ole kuvia, koska siinä vaiheessa kello alkoi olla jo niin paljon, että arvelin miehen kotona kohta hikeentyvän lastenhoitovuoroonsa ja lähdin jo puolijuoksua autolle.

Oli todella onnistunut tapahtuma Wetterhoffilta, kiitos heille siitä! Toivottavasti näitä järjestetään uudelleenkin (ja olen kutsuttujen listalla), sillä nyt jäi useampi paja vielä näkemättä ja kokematta. Myös Wetterhoffin myymälässä olin aikonut shoppailla, mutta se jäi nyt toiseen kertaan. Eiköhän tuolla kuitenkin tule taas jossain vaiheessa piipahdettua, mun veli nimittäin asuu ihan kivenheiton päässä Wetterhoffilta.

Oli myös tosi ihana nähdä muita bloggaajia ja saada tutuille blogeille kasvoja. Jokunen täysin mulle tuntematonkin blogi/bloggaaja oli joukossa. Olisi ollut kyllä kiva ehtiä vielä lisää jutella ja tutustua nimenomaan muihin bloggaajiin. Vinkiksi Wetterhoffille, ensi kerralla järjestäkää jatkot, jonne me bloggaajat voidaan mennä jatkamaan juttua. Tai ehkä me järjestetään ne itse :D

Ihanan aamupäivän jälkeen ajelin kotiin, ja iltapäivällä lasten paimennuksen ohessa tutkin vielä mukaan saadun goodie bagin sisällön. Voi mitä ihanuuksia!

Saimme tietysti kaikkien osallistuneiden yritysten esitteet ja lisäksi yhtä ja toista muuta. Tavarat oli pakattu herttaiseen valokuvaprintti-kangaskassiin, josta löytyi Shaalit-kirja, kirjontatekniikoita esittelevä kirjanen, Ihana-lehti, hilloa, Sarka designin lahjana ihastuttava sydänkoukku...

... ja iiiihania koruja. Nää niin tulee kaikki käyttöön! Cobblerinan nahkaiset korvikset, hopeaseppä Heidi Pesun tekemä nahkainen sormus, Koruverstas Klovan kolikko-koru (muokkaan tän kaulakoruksi, mun kymmenpenniskorvisten kaveriksi) ja Jenni Saksan ihana huopakaulakoru.

Kuten sanottu, oli ihan mahtava päivä, hyvässä seurassa ja kivojen puuhien parissa. Kiitokset vielä Wetterhoffille kutsusta!

rentouttavaa

Eilisiltana rentouduin pujottelemalla helmiä lankaan. Ei siis todellakaan mitään erityisen vaativaa puuhastelua, mutta jälki miellytti. Tässä tulos:

Kolmet korvikset ja yksi kaulakoru muodostui niistä. Nuo punavalkoiset korvikset päätyy kyllä joskus jollekulle. Mut muut ehkä pidän itse. Saas nähdä. Aikani kuluksi maalasin myös pari rasiaa valkoiseksi ja serveteillä niitä koristelin. Tältä ne näyttävät nyt:



Pidän noista possuista mahdottomasti, mutta siihen päätin pakata yhden kaverini synttärilahjan (kaverin synttärit oli viikkoa ennen juhannusta, joten jos sen lahjan vaikka tässä lähettäis). Unikko ei varsinaisesti ole mun juttu, mutta oli ja on edelleen jemmassa vino pino sinisiä unikkoservettejä. Joku varmaan saa siis tämän toisenkin rasian joskus.

purkamista

Teen, tai tein, Suvista tuubitoppia oman pään mukaan. Joustinneuleena, jotta toppi saattaisi pysyä päällä vaikka summittainen arvioni leveydestä menisi hitusen harhaan (okei, tästä voi jo ehkä aavistaa tuloksen). Haluan tehdä topin joustinneuleena myös siksi että se on nättiä, ja kun kerta kaikkiaan olen nyt saanut päähäni että sen pitää olla joustinta. Jostain ihmeen syystä joustimesta tuli aika rumaa, oikealla neulottujen kohtien reunimmaiset silmukat oli kamalan rumia. Niinpä suunnilleen 15 cm neulottuani purin eilen koko jutun ja aloitan tänään uudestaan. Ehkä, jos en ole enää kovin äkäinen siitä.

Joustimen neulominen on nimittäin jokseenkin tylsää. Mutta kun mulla on päässä kuva siitä topista, niin pakko se nyt vaan on tehdä... Jos toisella yrityksellä tulisi vähän nätimpää. Vaikka mulla on kaiken kaikkiaan aika epätasainen käsiala. Luulis, että se olis vuosien varrella tasoittunut, mutta eikä mitä. Ehkä sitten kun ole eläkkeellä, saan tasaista ja kaunista neuletta aikaan.

Ja alkuviikosta lähti postiin elämäni ensimmäiset postcrossing-kortit. Tällaisilta ne näyttivät:

Ensin rajasin tummanvihreän korttipohjan, sitten liimasin kohotarroilla siihen toisen värisen vihreän kartonginpalan ja sen päälle vielä kohotarroilla vihreäkuvioiden paperin, jonka päälle oli liimattu puhelinluettelon kartasta leikattu pala. Saavat amerikkalaisetkin sitten jonkinlaisen käsityksen siitä, millaista on Riihimäellä :)

Kortit näyttivät luonnossa HUOMATTAVASTI paremmilta kuin kuvissa. Olin niihin ihan tyytyväinen.