tiistai 30. toukokuuta 2017

Parit sukat

Pääsiäissukat ei sitten valmistuneet pääsiäiseksi. Ne valmistuivat vapuksi. Ja nyt kun vapusta on aikaa melkein kuukausi, onkin varmaan korkea aika myös blogata ne :)


Ajattelin, että teen kerrankin tällaiset yhteisneulontasukat prikulleen ohjeen mukaan. Noh... En muista enää, millainen resori piti olla, mutta ainakin tuolla sukat kärjessä sooloilin taas aika lailla. Viimeinen kuvio ei ollut kiva, ja alkoi tulla varpaat vastaan, joten päätin tehdä sydämiä. Loppupeleissä sydänkuvio oli vaan yhden kerroksen lyhyempi kuin ohjeen mukainen olisi ollut. Että se siitä "hyödystä". Kärjestä uhkasi tulla aivan liian iso, joten sopivassa kohdassa lopetin kaventelut ja silmukoin kärjet kiinni.

Hirmu kivat ja söpöt sukat niistä tuli, mutta ei kyllä mun käyttöön. Nämä on tehty 7 veljeksestä, ja ovat siis ihan tolkuttoman paksut, eikä mulla ole nyt paksuille villasukille tarvetta. Nää tuskin mahtuis mulla talvikenkiin, ja paksut kotisukat mulla on jo. Joten lahjalaatikkoon päätyivät. Mulla on lahjalaatikossa aika monet sukat, harmillisesti vaan kaikki taitaa olla kokoa 36 tai 37 :D


Taimitarhan pääsiäissukat
koko: 37
lanka: 7 veljestä, yht 114g
puikot: 3,5mm
malli: Niina Laitisen Taimitarhan pääsiäissukat

Päätin toukokuun alussa, että tässä kuussa saan aloittaa niin monta uutta neuletyöta, kuin haluan. Kuvittelin, että aloitan uuden harva se päivä, ja kohta mulla kaikki paikat pursuilee uusia keskeneräisiä ja puikot on loppu jne jne. 

No. Aloitin yhdet sukat vappupäivänä. Innostuin niiden neulomisesta niin, ettei tehnyt mieli aloittaa mitään muuta uutta. Tai tein mä parit pienet vauvantossut siinä ohessa. Vasta sukkien valmistuttua aloitin uuden neuletyön. Ehkä mulla pitäis olla jatkuvasti lupa aloittaa kaikki työt, mitä mieli tekee?


Näiden sukkien neulominen oli hirveän kivaa, koska yhtään ei tiennyt, mitä tuleman pitää. Tein nämä viime vuoden joulukalenterivaihdossa saaduista minikeristä. Raidoitin kahden kerroksen korkuisin raidoin aina kahta kerää kerrallaan ja kun kerät alkoivat olla loppumaan päin, niin pätkäisin toisen toisesta ja toisen toisesta sukasta ja otin uudet kerät tilalle. Ajatus oli siis se, että molemmat langat eivät vaihdu yhtä aikaa, vaan kerien vaihdot ovat vähän liukuvat. 

Sukkien kärjistä tuli mukavan harmoniset väritykseltään, varsista taas enemmän riemunkirjavat. Yllättävän kivat sukat silti. Vähän vitsailin, että kun yhdistää riittävän monta inhokkiväriä (esim. violetista, räikeänvihreästä ja turkoosista en oikein tykkää), niin lopputulos on kaikkea muuta kuin inhokki. 


Eikös ole kivan pirtsakat? Nämäkin tein lahjalaatikkoon, vaikka melkein tekisi mieli pitää itsellä. Varresta ovat kuitenkin mun laihaan kinttuuni vähän liian isot. Siksi tuossa kuvassakin on jalat hassussa asennossa, ettei sukat menisi nilkasta ruttuun.

Joku muu siis saa näistä kivat sukat.


Raitasukat
koko: 37/38
lanka: 6kpl n. 10g pikkuvyyhtiä samanpaksuisia sukkalankoja. Ainakin Austermann Stepiä ja Novitan Tico ticoa muistaakseni. Yhteispaino sukilla 64g
puikot: 2,5mm
malli: kärjestä alkaen ja tiimalasikantapäällä, kahden kerroksen raidoilla

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Bloggaribrunssi Wetterhoffilla

Sain taas kutsun Wetterhoffin bloggaribrunssille. Viime vuotisen tapahtuman postauksen voit käydä lukemassa täällä

Oli taas oikein kiva ja onnistunut tapahtuma! Tapahtuman järjestivät Wetterhoffin talon yrittäjät ja luonnollisesti paikkana oli Wetterhoffin talo. Alkuun saimme nauttia herkullisesta brunssista (konditoria R. Kokon Sibelius-kakku vei tälläkin kertaa kielen mennessään) ja samalla vähän tutustua toisiimme ja Wetterhoffin talon yrittäjiin. Sitten pääsimme talokierrokselle ja kuulimme myös maineikkaan Wetterhoffin historiasta ja lopuksi vielä työpajoihin tekemään itse. Kotiinviemisiäkin saimme.

Tässä vähän kuvatunnelmia bloggaribrunssilta:

 Brunssin suolaisista tarjottavista en tullut ottaneeksi yhtään kuvaa, mutta hyviä nekin olivat. 
Sibeliuskakku oli herkkua ja munkkeja mun oli tehnyt muutaman päivän mieli, hirmu hyviä nekin!

Neuleet eteni syömisen ja jutustelun lomassa.

 Talokierroksella Wetterhoffin talossa ja myymälässä.
Mä haluaisin myös tällaisen oven! Ja huoneen sen takana... :)

Kauniita huiveja esillä.

 Wetterhoffin talon yrittäjät esittelivät itseään. Kirjansitomo Pikkusitomo Kirjasen esittelypöytä lumosi.

Työpajoissa oli mahdollista tehdä itse sormus tai langanohjain, harjoitella käpypitsin tekoa, askarrella paperista korviset ja tuunata lahjaksi saatu kassi. Itse en todellakaan ehtinyt kaikkeen. Sormus tai langanohjain oli Koruverstas Klovan työpaja. Tässä malliesimerkki upeasta ruususormuksesta.

 Itse halusin kokeilla langanohjaimen tekoa. Tässä mallikappale...

... ja tässä mun suurella työllä ja tuskalla väkertämä aikaansaannos. Eka yritys meni pieleen, kun onnistuin väkertämään nuo kolmiot väärin päin. Täytyy kyllä nostaa hattua Klovan Heidille, joka sai ohjeistettua mut maaliin! 

Mä olen kyllä jonkin verran taivutellut metallilangasta yhtä ja toista, mutta en varmaan ikinä noin paksua lankaa (oli vaikeaa!) ja jotenkin en kyennyt hahmottamaan, mitä tässä piti tehdä, vaikka oli mallikappale nenän edessä. Mutta lopulta onnistui, ja vaikka lopputulos on vähän koomisen näköinen, niin toivottavasti kuitenkin toimiva.

 Pikkusitomo Kirjasen työpajassa sai tekstata kassiinsa tekstin kalligrafia-tekstiilitusseilla. Harjoittelua varten oli lakana. Siitä tuli hieno :)

 Ennen kotiinlähtöä kävin vielä napsimassa muutaman kuvan myymälän puolelta. Sisustus- ja lahjatavarapuoli oli täynnä kaikkea ihanaa...

Wetterhoffin myymälä uudistui ihan hiljattain, enkä ollut uudessa myymälässä vielä ehtinyt vierailla. Olihan se nyt kerrassaan upea.
 
 Korttien talon kortteja. 
 
 Lankapuolella oli lankaa. Sekä Wetterhoffin omia lankoja, että muita ihania.

 Väriterapiaa.
 
 Wetterhoffin vanha lähetin pyörä uudessa käytössä.

Goodiebagin sisältöä Wetterhoffin toimijoilta sekä Hämeenlinnan kaupungilta. Tästä puuttuu vielä joukko esitteitä sekä lankakarttoja. Belikin lahjoittama kassi (jonka tuunaus jäi mulla vähän kesken), Ihana-lehti, Niittyvillalta pieni pussukka ja tarvikkeita, Korttien talon muistikirja ja viuhka ja Cobblerinan nahkainen koriste, jonka voi kiinnittää vaikka kassiin. 

Suuret kiitokset vielä Wetterhoffin talon yrityksille mahtavasta tapahtumasta! Toivottavasti tapaamme vielä uudestaankin!

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Ommeltuja asioita

Viime aikoina ei ole ihmeemmin tehnyt mieli ommella. Mutta eilen bongasin Punatukka ja kaksi karhua -blogista superhelpon ja supersöpön rusettiturbaanipipon ohjeen ja sitä piti päästä kokeilemaan. Siinä samalla leikkasin kankaat muutamaan puseroon, joten ehkä tässä lähiviikkoina tulee enemmänkin ompeluksia valmiiksi asti.

Kaivelin jemmasta palasen trikoota, jolle en ole keksinyt käyttötarkoitusta. Tää on jonkun yllätyspussin mukana tullut, ja rehellisesti sanottuna ei ole oikein sytyttänyt. Ja puoli metriä on tosi vähän, se rajoittaa. Nyt ajattelin, että eipähän haittaa, jos menee homma pieleen ja kangas hukkaan.

Arvelin, että meidän Pipanainen ilahtuisi ikihyviksi rusettipiposta ja kun kangasta oli sellainen pala, että siitä sai kätevästi kaksi pipoa, niin tein toisen (tai siis ensimmäisen) lasten vauvaserkulle. 



Ihan mahdottoman suloinen! Toivottavasti on käyttäjälleen sopiva. Tää on tehty kaksinkertaisena ja jotakuinkin ohjeen mukaan. Täytyy myös kehua, että olipa todella erinomaisen selkeä ohje, jopa mä ymmärsin ihan lukemalla :)

Oman lapsen piposta tein yksinkertaisen ja vähän muutenkin tein erilailla. Siitä ei tullut ihan niin onnistunut kuin tästä. Ainakin kiristin liian tiukaksi mytyksi tuon turbaaniosion, pitää muistaa ensi kerralla tehdä vähän toisin. Oman lapsen piposta ei ole kuvaa, koska kamera teki lakon. Mutta se on siis aika lailla saman näköinen kuin tämäkin ja neiti itse rakastui siihen niin, että päätti mennä se päässään sekä nukkumaan että huomenna eskariin.

Talven mittaan olen muuten ommellut lähinnä muutamia ihan peruskäyttövaatteita lapsille. Niitä en ole jaksanut blogata, mutta laitetaan nyt parista esimerkkitapauksesta kuva.


Keskimmäiselle tein Ainolan ihanasta Hyppyskätytöt-kankaasta talvella mekon. Tämä on ihan peruspuseron kaavalla tehty, jatkoin vaan helmaa pidemmäksi ja laitoin vyötärölle kuminauhan. Mekko on polvipituinen ja vaikka mun mielestä näyttää epäilyttävästi yöpaidalta, niin tytär tykkää siitä ihan hirveästi, ja sehän se onkin tärkeintä.


Tuo kangas on aivan ihana. Mulla tulee siitä mieleen Onneli ja Anneli.


Pojalle on valmistunut muutama pusero, mutta tämä taitaa olla ainut, josta on kuva. Kangas on myöskin Ainolan. Tykkään tästä kankaasta kovasti, kun tämä ei ole ihan perinteistä poikaväritystä tai -kuosia. Vaikka täytyykin myöntää, että meidän nuoren miehen mieleen ovat tällä hetkellä eniten erilaiset autot ja työkoneet ja supersankarit. Kyllä tämäkin pusero on silti ollut ahkerasti käytössä ja kovin mieleinen.


Tässä syy, miksi tällä kertaa lastenvaatteista ei ollut kuvia lasten itsensä päällä...

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Omien jalkojen kuvaamisen mahdottomuudesta

Kas vain, tuli vietettyä vahingossa kuukauden blogitauko. Blogin 11-vuotissynttäritkin oli ja meni muutama päivä sitten. Täytyy myöntää, että sekä aika että into niin bloggaamiseen kuin tekemiseenkin on ollut aika vähissä. Nyt onneksi harrastusopiskelut on taas tältä erää hoidettu, enkä uusia aio ihan heti aloittaa (näinhän mä sanoin myös viime kesänä, ja kuinkas sitten kävikään...) ja kesälomaankin on enää neljä viikkoa.

Jonkun verran jotain olen sentään saanut aikaan, mutta voi tätä valokuvaamisen tuskaa! Omien jalkojen kuvaaminen on kerta kaikkiaan mahdotonta. 

Voit vetää sukat omiin jalkoihisi ja pyytää lasta tai miestä kuvaamaan:


Sitten voit mutista "joo ihan kivoja kuvia tuli... Mä taidan kuitenkin ottaa vielä pari itse.":


Voit turhautua ihmisruumiin kankeuteen ja vaihtaa taktiikkaa. Sukat lapsen jalkaan ja äiti kuvaamaan:


Sitten jossain vaiheessa voit ihan vaan menettää hermosi ja päättää unohtaa koko sukkien bloggaamisen.

Ne on kumminkin luonnossa ihan hauskat ja jalassa ihan hyvät. Zauberballista tehty omaan jalkaan. Tykkään.

Villasukat
koko: 36
lanka: Schoppelwolle Zauberball, väri Frische Fische, 50g 
puikot: 2,5mm
malli: perussukka kärjestä alkaen jälkikäteen neulotulla kantapäällä