Nappitalon tuotetestaus: nauhoja, ompelua ja arvontaa!

Tervehdys taas, aivan liian pitkästä aikaa!

Elämä on jotenkin niin hektistä nykyään, etten ole lainkaan saanut aikaiseksi mitään täällä blogissa. Ajatuksissa se aina on, mutta sitten on paljon muuta tärkeämpää, kuin istua koneella. Mulla on pitkä lista asioista, joista haluaisin blogata, mutta lyhenemisen sijaan se lista vaan kasvaa ja kasvaa... Instagramissa olen astetta aktiivisempi, joten sitä kannattaa seurata!

Tämä syksy nyt on ollut kyllä niin kiireinen, etten juurikaan ole ehtinyt ja jaksanut käsitöitäkään tehdä (voitte visioida seuraavan yhdistelmän: 4 lasta, kokopäivätyö, remontti, opiskelut töiden ohella, mies poissa 6 viikkoa...). Mutta jotain sentään!

Pääsin jokunen aika sitten Nappitalon tuotetestaajaksi ja sain testiin ihastuttavia nauhoja. Instan puolella olenkin jo aikaansaannokseni esitellyt, mutta halusin vielä täällä blogissa vähän avata niitä lisää. Nauhat on siis saatu ilmaiseksi somenäkyvyyttä vastaan, muut tarvikkeet itse hankittuja.

Ensimmäiseksi otin työn alle ruudullisen bokserikuminauhan, jota käytin, tylsää kyllä, ihan tuiki tavallisiin boksereihin. Meillä lapsista on hirveän hauskaa, jos heillä on keskenään samanlaisia vaatteita, ja vielä hauskempaa, jos on vanhemman kanssa samanlaisia vaatteita. Bokserikuminauha oli ihanan pehmeää ja sain siitä juuri sopivasti kaikille perheen miehille tehtyä bokserit (koot 92cm, 122cm ja XXL). Kuminauhalle luvataan 40 asteen pesunkesto, mutta hyvin on kestänyt jatkuvia 60 asteen pesuja.

Toisena ompelin kapeasta ruutunauhasta. Nauha on tosiaan kapeaa (leveys 1cm) ja melko ohutta, mutta silti napakan oloista. Mulla oli visio pienestä laukusta, jossa nauha on pääosassa. Halusin nauhaa sekä koristeeksi että hihnaksi. Tämä nauha ei ole mitään hihnaksi tarkoitettua (ts. sen ei luvata kestävän painoa), mutta ajattelin, että ehkäpä se kestäisi hihnana, jos laukussa kannetaan vain jotain pientä. Hihna on laukussa kiinni pienillä karabiinihakasilla, joten sen voi vaihtaa tarvittaessa. Laukku on 18cm korkea, leveys suuaukon kohdalla on 10cm ja leveimmillään 16cm. Hihnan pituus on n. metri.

 

Laukku itsessään on tehnyt vanhasta farkunlahkeesta (kuten näkyy, takakappaleessa näkyy polviryppyjä!) ja vuorina käytin ohutta puuvillakangasta. 

Kahden ensimmäisen nauhan jälkeen mulle tuli vähäksi aikaa totaalinen stoppi. Molemmista jäljellä olevista nauhoista mun paras visio olisi ollut musta villakangastakki, jonka hihansuihin ja helmaan olisin nauhaa laittanut koristeeksi. Toista nauhaa olisin halunnut käyttää myös mustan kotelomekon vyötäröllä. No eihän mulla todellakaan ollut aikaa ruveta villakangastakkia tai kotelomekkoa tekemään, varsinkin, kun kumpaakaan en ole koskaan tehnyt, eli jo sopivan kaavan löytäminen ja muokkaaminen olisi vienyt aikaa... 

Jumiuduin joksikin aikaa miettimään, mihin ihmeeseen onnistuisin yhdistämään upean metallinhohtoisen nauhan. Pengoin kangasjemmojani ja aina yhdistelmä tuntui vähän huonolta. Sitten hoksasin, että eihän mun tarvitse yhdistää sitä yhtään mihinkään! Niin syntyi pieni metallinhohtoinen iltalaukku.

Laukku ei tietenkään ole ihan pelkästä nauhasta tehty. Olen ensin päällystänyt palan farkkukangasta nauhalla ja sitten ommellut laukun siitä. Vuorina on puuvillakangasta. Laukku on pikkuruinen (11cm*19cm*5cm), mutta tukeva. Hihnaksi ostin ihan Prisman remonttipuolelta metalliketjua, jonka kiinnitin karabiinihakoihin, jotta hihna on vaihdettava.

Mä en yleensä ole omassa tyylissäni metallisten asioiden käyttäjä, mutta tähän söpöläiseen ihastuin ihan täysillä. 

Viimeisenä ompelin mun suosikkinauhasta, herkästä ja tyylikkäästä kudotusta koristenauhasta. Mun oli vähän vaikea keksiä, mitä tästä tekisin (koska edelleen sekä villakangastakki että kotelomekko olivat poissuljettuja vaihtoehtoja), kun pelkäsin, etten tee nauhalle oikeutta. Koska siis tämä nauha on oikeasti niiiiin kaunista! Valkoisen, harmaan, mustan ja ruskean sävyt vaihtelevat epäsäännöllisesti niin, että nauha näyttää ihanan eläväpintaiselta. Oi että.

(Rehellisyyden nimissä on sanottava, että tämä maailman kaunein nauha oli kuitenkin vähän hankala ommeltava, se on ohutta ja tahtoo itsepintaisesti mennä reunoistaan vähän kieroon. Ei nyt mitään varsinaisesti vaikea, mutta jos haluaa viivasuoraa, niin saa olla tarkka.)

Loppujen lopuksi päädyin pieneen kukkaroon. Suunnitelma oli tehdä koko kukkaro samalla idealla kuin aikaisempi pikku laukku, eli päällystää kangas kokonaan nauhalla. Valitsin kankaaksi tilkun pellavaa, ja ommellessa aloin tykästyä nauhan ja kankaan yhdistelmään niin, että jätin päällystämisen kesken.

Kukkarosta tuli ihan söpönen. Sen leveys on suuaukon kohdalla 7,5cm, leveimmillään 13cm ja korkeus n. 11cm. Vuorina suunnilleen pellavanväristä lakanakangasta. 

Tämä oli kaiken kaikkiaan tosi kiva projekti. Toki näin nauhoista kuvan etukäteen, eli tiesin, mitä olen saamassa. Silti tuntui mukavan yllätyksellisestä ommella jonkun muun valitsemista nauhoista. Mähän olen aivan höperönä kaikkiin nauhoihin ja nappeihin ja muuhun sellaiseen tilpehööriin, niin että sikälikin tää oli tosiaan mulle sopiva projekti. Kiitokset Nappitalolle!

Koska haluan laittaa hyvän kiertämään, aion arpoa jonkun näistä kolmesta pussukasta jollekin halukkaalle (bokserit sattumoisin rajaan arvonnan ulkopuolelle :D :D ). Jos siis sinä haluaisit saada omaksesi pienen farkkukankaisen kukkarolaukun, metallinhohtoisen iltalaukun tai pikkukukkaron, niin kipaisepa tuonne Instagramin puolelle, sieltä löydät arvonnan ja ohjeet, miten osallistua 3.11. mennessä.

Helpot itsetehdyt lahjat lasten kanssa

Mitä lahjaksi opettajille, päiväkodin aikuisille, mummoille ja kummeille? 

Meillä on ollut tapana, että lapset tekevät itse (tai no aikuisen avustamana, mutta kuitenkin silleen itse) kummeilleen joululahjat. Haluan opettaa lapsia vastavuoroisuuteen ja antamiseen, eikä tunnu kivalta, että saavat kummeilta lahjat, mutta eivät koskaan anna mitään. Lisäksi tietysti lahjoja on kiva tehdä ja lasten kanssa on kiva viettää aikaa yhdessä! Usein ollaan näitä itse tehtyjä annetty myös päiväkodin/koulun aikuisille, mutta siitä en ole ottanut paineita, joskus on annettu sitten jotain mun tekemää tai kaupasta ostettua.

Useamman vuoden jälkeen tässä saa jo vähän vaivata päätään, kun miettii, mitä tällä kertaa tehtäisiin. Olen pyrkinyt siihen, että lahjat olisivat jollain tapaa käyttötavaraa. Joko tarpeellista tavaraa tai mielellään jotain, minkä voi käyttää tai syödä pois. Tässä vähän koontia siitä, mitä me ollaan vuosien varrella tehty lasten kanssa lahjaksi, ja myös tietysti linkkejä ja vinkkejä ohjeisiin.

Vuonna 2011 me tehtiin pannulaput kierrätysmateriaalista (vanhasta lakanasta ja vanhoista froteepyyhkeistä). Silloin lapsia oli vasta kaksi, 3-vuotias ja juuri vuoden täyttävä. Edellisenä äitienpäivänä oltiin tehty mummoille. Koska pienin ei vielä osannut kovin hyvin käyttää edes kangastussia, painettiin jalanjälki kangasmaalilla. Nämä sopii siis ihan pienenkin kanssa tehtäväksi, mutta toki vaatii aikuiselta ompelukoneen käyttöä sitten. Linkki äitienpäiväpannulappuihin ja jouluksi tehtyihin.

 2012 painettiin mukeja kummeille ja isovanhemmille. Tässäkin vaiheessa oli vasta kaksi lasta, luojan kiitos, koska nyt neljän kanssa en ihan heti ryhtyisi urakkaan :D Tämä oli kyllä ihan super-kivaa puuhaa, ja onnistui hyvin pieniltäkin (silloin 4v ja 2v). Toki itse piti nähdä se vaiva, että askarteli kontaktimuovista sapluunat kirjaimille ja vahti, etteivät lapset sotke koko taloa posliinimaalilla tai syö sitä. Tai hajota mukeja. Tai tai... Mutta ihan oikeasti tämä oli hirmu kiva projekti, ja kotiin tehdyistä mukeista tykätään edelleen!

2013 tehtiin mehiläisvahakynttilöitä. Taas kerran sellainen lahja, joka on helppo pienenkin tehdä (tehtiin siskon perheen kanssa näitä, ja pienin kynttilänpyörittelijä taisi olla parivuotias). Aika nopeaa puuhaa myös, ja lopputulos mitä palkitsevin. Mun vanhasta blogista löytyy ohjetta, ja materiaaleja saa vaikkapa Lahtisen Vahavalimolta.

2014 askarreltiin heijastimia. Niistä en löytänyt yhtään kuvaa, enkä blogimerkintää, mutta lyhykäisesti: tarvitset paksua askarteluhuopaa, tarrakiinnitteistä heijastinkangasta, neulan, sakset, kalastajalankaa ja hakaneuloja. Lapset saavat leikata huopalevystä paloja, heijastinkankaasta myös paloja ja liimata heijastinpalat huopapaloihin. Aikuinen voi sitten laittaa kiinnitysnarun, jos ei lapselta vielä onnistu. Nämä eivät tietenkään korvaa oikeaa heijastinta, mutta kiva lisä toki. Tai voi tehdä vaikka avaimenperäversioita tai kassin vetoketjuun klipsillä kiinnitettäviä. 

2015 tehtiin huovuttamalla korviksia ja avaimenperiä. Jostain kumman syystä en ole ilmeisesti saanut näistäkään aikaiseksi kunnon postausta. Korvikset on tehty ihan käsin märkähuovuttamalla. Hyvä ohje löytyy esim. Taikalandia-blogista.  Meillä lapset siis ihan itse saivat näitä huovutella. Oli helppoa. Vatiin lämmintä vettä ja vähän mäntysuopaa. Huovutusvillasta nöttönen, jota vedessä alettiin käsien välissä hangata palloksi. Aluksi pitää pyöritellä vähän varovammin, mutta kun alkaa huopua, niin sitten voi painaa enemmän. Pienille mä tein vähän alkua, mutta hyvin lapset itse osasivat. 

Avaimenperiksi tehtiin vähän isommat pallot niin, että huopuvasta langasta lapset pyörittelivät pieniä keriä, jotka sitten laitoin sukkahousun sisään ja huovutin pesukoneessa (en muista enää tarkasti, mutta olisko ollu joku 60 asteen melko lyhyt ohjelma). Mun homma oli sitten tuikkia korupiikit palleroista läpi ja tehdä niistä korvikset tai avaimenperät. Nää on olleet tosi kivoja, mulla itselläni on korvikset aina joulun aikaan käytössä :)

2016 koristeltiin itse tulitikkurasioita. Mukaan laitettiin pari tuikkua. Taas askartelu, joka onnistuu aika pienenkin kanssa, mutta josta isommatkin innostuvat. Sen verran pitää vahtia, etteivät koristele askin raapaisupintaa piiloon :D

Samana vuonna tehtiin päiväkodin aikuisille suklaalusikoita. Eli (puiseen) kertakäyttölusikkaan sulatettiin erilaisia suklaita ja koristeltiin nonparelleilla ym. Annettiin jähmettyä, ja idea oli se, että sen lusikan voi sitten sulattaa kaakaoon tai kahviin ja saada makukahvia/-kaakaota. Niitäkin lapset tykkäsivät tosi paljon tehdä!

2017 päätettiin tehdä Rocky Roadia. Siihen löytyy ohjeita netistä pilvin pimein, mutta sanonpa vaan sen verran, että lapsista oli super hauskaa sitä tehdä (ja maistella), ja kun aikuinen pilkkoo ja sulattaa ainekset valmiiksi, niin pienikin lapsi osaa itse tehdä sopivan sörsselin.

Tämän vuoden joululahjavalmistelut on jo aloitettu, mutta en uskalla niistä sen enempää vielä hiiskua täällä blogin puolella :)

olipa kerran

Olipa kerran lankaa, kokonainen kerä valkoista 7 veljestä ja puolikas kerä valkoista Nallea. Langat eivät olleet tyytyväisiä itseensä valkoisina, vaan halusivat muuttua yksilöllisemmiksi. Niinpä heidät vyyhdettiin ja pestiin. Kattilaan laitettiin kaksi pussillista kool aidia nimeltä Tropical punch. 7 veljestä upotettiin puoliksi väriveteen ja upotettu osa värjäytyikin kirkkaanpunaiseksi. Koska kaikki väri ei imeytynyt lankaan, Nallelanka pääsi myös veteen. Ei tosin kokonaan sekään, muutamia osia vyyhdestä vain kasteltiin värivedessä. Vieläkin vesi oli vaaleanpunaista, joten myös 7 veljeksen toinen pää pääsi nauttimaan väristä. Siitä tuli hauskan näköistä, osittain vaaleanpunaista, toiset kohdat jäivät valkoisiksi. Seuraavaksi langat pääsivät kuumaan kylpyyn. Ne lilluivat tyytyväisinä kattilassa kun niistä otettiin valokuva.




Kylvyn jälkeen langat kuivuivat parisen päivää. Sen jälkeen niiden omistaja vietti rattoisia tunteja selvitellen sotkuisia vyyhtejä tarkoituksenaan saada niistä kerät. Urhean uurastuksen jälkeen keriminen onnistui ja uudistuneet langat pääsivät valokuvauksen jälkeen koriin muhimaan. Jossain vaiheessa ne valmistunevat sukiksi.

mattoja

Nyt vihdoin tässä kuva siitä matosta. Itse asiassa tässä on kuva myös toisesta matosta, jonka tein viime kesänä kynnysmatoksi, mutta otettiin nyt vasta puista pois (kangaspuut kun on autotallissa eikä siellä kykene kylmään aikaan tekemään mitän, niin mattoja tehdään kesäisin vaan). Eli siis tämä pieni on viime kesänä tehty ja sitten keltainen pidempi nyt tänä kesänä. Keltaisella matolla pituutta on parisen metriä. Mitään kummempaa logiikkaa mulla sen teossa ei ollut, ja sen huomaa. Koko ajan siellä menee kaksi keltaista ja yksi valkoinen kude, paitsi noissa pienissä keltaisissa raidoissa kolme keltaista. Mutta muuten pistelin ihan fiiliksen mukaan. Itse kyllä tykkään lopputuloksesta. Maton kutominen on niin rentouttavaa.