Nappitalon tuotetestaus: nauhoja, ompelua ja arvontaa!

Tervehdys taas, aivan liian pitkästä aikaa!

Elämä on jotenkin niin hektistä nykyään, etten ole lainkaan saanut aikaiseksi mitään täällä blogissa. Ajatuksissa se aina on, mutta sitten on paljon muuta tärkeämpää, kuin istua koneella. Mulla on pitkä lista asioista, joista haluaisin blogata, mutta lyhenemisen sijaan se lista vaan kasvaa ja kasvaa... Instagramissa olen astetta aktiivisempi, joten sitä kannattaa seurata!

Tämä syksy nyt on ollut kyllä niin kiireinen, etten juurikaan ole ehtinyt ja jaksanut käsitöitäkään tehdä (voitte visioida seuraavan yhdistelmän: 4 lasta, kokopäivätyö, remontti, opiskelut töiden ohella, mies poissa 6 viikkoa...). Mutta jotain sentään!

Pääsin jokunen aika sitten Nappitalon tuotetestaajaksi ja sain testiin ihastuttavia nauhoja. Instan puolella olenkin jo aikaansaannokseni esitellyt, mutta halusin vielä täällä blogissa vähän avata niitä lisää. Nauhat on siis saatu ilmaiseksi somenäkyvyyttä vastaan, muut tarvikkeet itse hankittuja.

Ensimmäiseksi otin työn alle ruudullisen bokserikuminauhan, jota käytin, tylsää kyllä, ihan tuiki tavallisiin boksereihin. Meillä lapsista on hirveän hauskaa, jos heillä on keskenään samanlaisia vaatteita, ja vielä hauskempaa, jos on vanhemman kanssa samanlaisia vaatteita. Bokserikuminauha oli ihanan pehmeää ja sain siitä juuri sopivasti kaikille perheen miehille tehtyä bokserit (koot 92cm, 122cm ja XXL). Kuminauhalle luvataan 40 asteen pesunkesto, mutta hyvin on kestänyt jatkuvia 60 asteen pesuja.

Toisena ompelin kapeasta ruutunauhasta. Nauha on tosiaan kapeaa (leveys 1cm) ja melko ohutta, mutta silti napakan oloista. Mulla oli visio pienestä laukusta, jossa nauha on pääosassa. Halusin nauhaa sekä koristeeksi että hihnaksi. Tämä nauha ei ole mitään hihnaksi tarkoitettua (ts. sen ei luvata kestävän painoa), mutta ajattelin, että ehkäpä se kestäisi hihnana, jos laukussa kannetaan vain jotain pientä. Hihna on laukussa kiinni pienillä karabiinihakasilla, joten sen voi vaihtaa tarvittaessa. Laukku on 18cm korkea, leveys suuaukon kohdalla on 10cm ja leveimmillään 16cm. Hihnan pituus on n. metri.

 

Laukku itsessään on tehnyt vanhasta farkunlahkeesta (kuten näkyy, takakappaleessa näkyy polviryppyjä!) ja vuorina käytin ohutta puuvillakangasta. 

Kahden ensimmäisen nauhan jälkeen mulle tuli vähäksi aikaa totaalinen stoppi. Molemmista jäljellä olevista nauhoista mun paras visio olisi ollut musta villakangastakki, jonka hihansuihin ja helmaan olisin nauhaa laittanut koristeeksi. Toista nauhaa olisin halunnut käyttää myös mustan kotelomekon vyötäröllä. No eihän mulla todellakaan ollut aikaa ruveta villakangastakkia tai kotelomekkoa tekemään, varsinkin, kun kumpaakaan en ole koskaan tehnyt, eli jo sopivan kaavan löytäminen ja muokkaaminen olisi vienyt aikaa... 

Jumiuduin joksikin aikaa miettimään, mihin ihmeeseen onnistuisin yhdistämään upean metallinhohtoisen nauhan. Pengoin kangasjemmojani ja aina yhdistelmä tuntui vähän huonolta. Sitten hoksasin, että eihän mun tarvitse yhdistää sitä yhtään mihinkään! Niin syntyi pieni metallinhohtoinen iltalaukku.

Laukku ei tietenkään ole ihan pelkästä nauhasta tehty. Olen ensin päällystänyt palan farkkukangasta nauhalla ja sitten ommellut laukun siitä. Vuorina on puuvillakangasta. Laukku on pikkuruinen (11cm*19cm*5cm), mutta tukeva. Hihnaksi ostin ihan Prisman remonttipuolelta metalliketjua, jonka kiinnitin karabiinihakoihin, jotta hihna on vaihdettava.

Mä en yleensä ole omassa tyylissäni metallisten asioiden käyttäjä, mutta tähän söpöläiseen ihastuin ihan täysillä. 

Viimeisenä ompelin mun suosikkinauhasta, herkästä ja tyylikkäästä kudotusta koristenauhasta. Mun oli vähän vaikea keksiä, mitä tästä tekisin (koska edelleen sekä villakangastakki että kotelomekko olivat poissuljettuja vaihtoehtoja), kun pelkäsin, etten tee nauhalle oikeutta. Koska siis tämä nauha on oikeasti niiiiin kaunista! Valkoisen, harmaan, mustan ja ruskean sävyt vaihtelevat epäsäännöllisesti niin, että nauha näyttää ihanan eläväpintaiselta. Oi että.

(Rehellisyyden nimissä on sanottava, että tämä maailman kaunein nauha oli kuitenkin vähän hankala ommeltava, se on ohutta ja tahtoo itsepintaisesti mennä reunoistaan vähän kieroon. Ei nyt mitään varsinaisesti vaikea, mutta jos haluaa viivasuoraa, niin saa olla tarkka.)

Loppujen lopuksi päädyin pieneen kukkaroon. Suunnitelma oli tehdä koko kukkaro samalla idealla kuin aikaisempi pikku laukku, eli päällystää kangas kokonaan nauhalla. Valitsin kankaaksi tilkun pellavaa, ja ommellessa aloin tykästyä nauhan ja kankaan yhdistelmään niin, että jätin päällystämisen kesken.

Kukkarosta tuli ihan söpönen. Sen leveys on suuaukon kohdalla 7,5cm, leveimmillään 13cm ja korkeus n. 11cm. Vuorina suunnilleen pellavanväristä lakanakangasta. 

Tämä oli kaiken kaikkiaan tosi kiva projekti. Toki näin nauhoista kuvan etukäteen, eli tiesin, mitä olen saamassa. Silti tuntui mukavan yllätyksellisestä ommella jonkun muun valitsemista nauhoista. Mähän olen aivan höperönä kaikkiin nauhoihin ja nappeihin ja muuhun sellaiseen tilpehööriin, niin että sikälikin tää oli tosiaan mulle sopiva projekti. Kiitokset Nappitalolle!

Koska haluan laittaa hyvän kiertämään, aion arpoa jonkun näistä kolmesta pussukasta jollekin halukkaalle (bokserit sattumoisin rajaan arvonnan ulkopuolelle :D :D ). Jos siis sinä haluaisit saada omaksesi pienen farkkukankaisen kukkarolaukun, metallinhohtoisen iltalaukun tai pikkukukkaron, niin kipaisepa tuonne Instagramin puolelle, sieltä löydät arvonnan ja ohjeet, miten osallistua 3.11. mennessä.

Tavallisesta peitosta persoonalliseksi

Edellisessä postauksessa kerroin, miten tein veljentytölle lahjaksi pehmokirjan. Saatiin tämä pikkuinen myös meidän kummitytöksi. Mä olen ottanut tavaksi tehdä kaikille kummilapsille vauvanpeiton (omille lapsilleni en sitten ole ainuttakaan peittoa tehnyt, kröhöm...). Olin pari pientä peittoa virkannut kummilapsia odottamaan jo muutama vuosi sitten, joten nyt ei tarvinnut kiireellä alkaa virkkailemaan.

Kaivoin siis peiton jemmasta ja totesin, että tämä on kyllä ihan kamalan tylsä!

Mietin erilaisia piristysvaihtoehtoja ja päätin lopulta kirjailla peittoon jotain. Ensin suunnittelin sydämiä ja kukkia, mutta loppujen lopuksi halusin siihen tekstin. 

Tällainen siitä sitten tuli:

Tein kirjoituksen ikään kuin virkkaamalla ketjusilmukoita peiton päälle. Tälle tekniikalle on varmaan joku nimikin, mutta yksinkertaisuudessaan mulla oli siis lankakerä työn alla ja tosiaan koukulla virkkasin peiton päälle ketjusilmukoita.

Ihan hetkessä työ ei valmistunut, mutta tuo virkkailu oli kuitenkin ainakin mulle nopeampaa kuin neulan kanssa kirjominen, ja plussaa oli myös se, että lankaa ei tarvinnut valmiiksi katkaista mihinkään mittaan. 

Tämän kuvan Blogger jostain syystä itsepintaisesti kääntää pystyyn, mutta siitä nyt kuitenkin ehkä hahmottuu, minkä näköistä kirjailu läheltä katsottuna on. En ihmeemmin suunnitellut tekstiä etukäteen, virkkailin vaan menemään sillä mielellä, että saa näyttää aika lailla siltä, miltä nyt mun käsiala näyttäisi kirjoitettunakin.

Siitä tuli söpö. Aika imelä jopa, mutta onneksi vauvoilla saa olla vaikka vähän imelääkin :)

Ommeltu pehmokirja farkkukankaasta -ohje!

Mun veli sai loppukesästä vauvan. Koska meiltä meni meidän pienimmän vaatteet aika lailla kaikki sinne, halusin tehdä pikkuiselle syntymälahjaksi jotain muuta kuin vaatetta. Päätin ommella pehmokirjan. En ollut koskaan aiemmin pehmokirjaa ommellut, mutta se oli tosi helppoa. Ajattelin, että ehkä joku muukin haluaa kokeilla, joten kirjoitan tähän myös ohjeen (vaihekuvia ei ole, mutta tämä oli tosiaan helppoa!)

Pehmokirjan koko oli 15cmx15cm ja sivuja siinä oli 4kpl.

Kirjaan tarvitset:

- farkkukangasta tai muuta tukevaa joustamatonta kangasta 4kpl paloja, joista jokaisen korkeus 17cm ja leveys 32cm (sisältää 1cm saumavarat)

- 8kpl kirjaan tulevia kuvia (itse leikkasin ylijäämätilkuista sopivia kuvia. Voivat olla joustavaa tai joustamatonta kangasta). Tai enemmän, jos laitat sivulle useamman kuin yhden kuvan.

- jos haluat rapisevan sivun, tarvitset kinkunpaistopussin

- jos haluat hypistelynauhoja, tarvitset erilaisia nauhanpätkiä. Valitse sellaisia, joissa ei ole hapsuja tai muuta, mitä vauva saisi imeskeltyä irti.

- jos haluat kirjaan kiinnityslenkin, tarvitset pienen palan tarranauhaa (molempia puolia) ja joko valmista nauhaa tai vaikkapa farkkukangasta suikaleen. Itse käytin tässä farkkujen irti ratkottua vyölenkkiä.

Aluksi kannattaa tietysti miettiä, miten kunkin kuvan sivuille sommittelet. Sivut on siis tehty niin, että niissä on kaksinkertainen kangas. Ensin kiinnitetään kuvat paikoilleen. Se käy mielestäni helpoiten kaksipuolisen liimaharson avulla. Jos liimaharson käyttö ei ole tuttua, niin lyhykäisyydessään se toimii seuraavasti: Leikkaa liimaharsosta sopivan kokoinen pala. Aseta kangaspalan nurja puoli ja liimaharson liimapuoli toisiaan vasten ja silitä ne toisiinsa kiinni (kannattaa käyttää leivinpaperia apuna, ettei käy vahingossa niin, että joko silitysrauta tai lauta on liimassa). Jos olet käyttänyt kuvaa isompaa liimaharson palaa, leikkaa tässä vaiheessa ylimääräiset pois. Ota sitten liimaharson taustapaperi irti, asemoi kuva taustakankaalle kohdilleen ja silitä kiinni. 

Kun kuvat on silitetty taustakankaaseen kiinni, ne pitää vielä ommella. Itse ompelin osan kuvista ihan vaan suoralla ompeleella, mutta osassa oli niin rispaantuva reuna, että varmuudeksi ompelin tiheällä siksakilla. 

Jos haluat kirjaan hypisteltäviä nauhanpätkiä, ompele ne haluamasi sivun reunaan kiinni huolella. Jos haluat kiinnityslenkin, ompele tarranauhan toinen puoli lenkkiin ja lenkki takakanteen valitsemaasi kohtaan sekä tarranauhan toinen puoli etukanteen samalle korkeudelle. Jos haluat kirjaan rapisevan sivun, leikkaa kinkunpaistopussista sopivan kokoinen pala ja ompele se haluamasi sivun taustalle. Huom! Leikkaamasi taustakangaspalat ovat kahden sivun kokoisia, joten jos haluat vain yhden sivun rapisevan, ompele paistopussia vain puolikkaaseen taustakankaan palasta.

Kun kaikki yksityiskohdat on paikalleen ommeltu, on aika alkaa kasata kirjaa. Ensin ommellaan tietysti sivut. Ota kaksi taustakangaspalaa ja aseta ne oikeat puolet vastakkain (tarkista, että kuvat ovat samoin päin!). Ompele kiinni kolmelta sivultaan ja käännä oikein päin. Toista kahdelle muulle taustakankaan palalle. Tikkaa sitten oikealta puolelta sivujen reunat (tämä auttaa sivuja pysymään ryhdikkäänä) ja samalla ompele kääntöaukot kiinni taittamalla saumavarat sisään ja ompelemalla aukko kiinni. Itse käytin tässä kontrastiväristä punaista ompelulankaa, mielestäni siitä tuli kiva yksityiskohta.

Lopuksi laita valmiit sivut päällekkäin ja ompele keskeltä suoralla ompeleella sivut yhteen kirjaksi. Kannattaa ommella useaan kertaan, niin tulee varmasti tukeva. 

Veljen perheessä tämä on ollut kovasti tykätty lelu. Itsekin olen siihen tosi tyytyväinen. Harmi, kun en ole omille lapsille keksinyt tällaisia tehdä, näihin olisi kiva käyttää lempparitilkut vaikka kaikista pienistä vauvanvaatteista, mitä on ommellut... Saisi varsinaiset muistojen kirjat aikaiseksi!