Lintumekko taskulla

Kaivelin kesällä jemmasta puolitoista metriä Noshin (muistaakseni) ihanaa lintukangasta. Olin sen pari vuotta sitten tilannut aikeenani ommella molemmille tytöille mekot. Kangas vaan oli niin ihana, etten uskaltanut. Nyt päätin, että teen siitä jotain, ennen kuin omat lapset on siinä iässä, että nyrpistävät neniään ihanille linnuille.

Molemmille en mekkoa enää saanut, mutta onneksi tokaluokkalainen oli muutenkin sitä mieltä, että ottaisi mieluummin puseron. Eskarilainen on vielä mekko-röyhelö-timantti-prinsessa-ballerina -iässä, ja mekko oli tietysti toivelistalla. Kuukausi sitten sain vaatteet työn alle ja valmiiksikin, niiden kirjaaminen tänne on vaan jäänyt ja jäänyt. Yritin ensin kuvata vaatteita pihalla, mutta kuvista tuli ihan onnettomia. Sitten yritin sisällä, mutta niistä tuli vielä onnettomampia. Sitten päätin, että antaa olla. Ihan sama, tässä nämä nyt kuitenkin on.

Esikoiselle tein siis ihan tavallisen pitkähihaisen puseron. Tuli tehtyä vahingossa vähän reilu (134cm kokoa tavoittelin, mutta tää on kyllä aika reilu 134cm), mutta se ei kuulemma haittaa. Ja parempi liian iso kuin liian pieni :)

Nuoremman tytön mekkoa ommellessa ajatukset jäi kiinni kangastilkkuun, joka oli leikatessa jäänyt yli. Se oli mukavasti juuri taskun muotoinen, ja mietin, että tekisinkö mekkoon taskun. Kysyin lapselta, mitä hän tykkäisi, jos mekossa olisikin tasku. "Tykkäisin! Siis jos se tasku olis hieno. Mut jos siitä tulee huono niin saa se olla, sitten siitä tulee minun erikoismekko, jossa on erikoinen tasku!"

Tätä mä kutsun positiiviseksi ajatteluksi! :)

Kaikeksi onneksi taskusta tuli ihan hyvä, ja mekko on muutenkin onnistunut. En ollut varma, miten oikeaoppisesti pitäisi tuollainen päälle ommeltu tasku trikooseen ommella. Mietin, että mahtaako noin iso tasku (lastattuna täyteen kiviä) olla liian painava ja venyttää tai jopa rikkoa ompeleet/kankaan. Päädyin sitten tekemään niin, että ompelin taskun reunoihin ensin framilonia, joka jäi sitten käänteen alle. Siis samalla idealla kuin pääntietä framilonilla huolitellessa. Ainakin ommellessa tuntui tukevalta ja hyvin on käyttöä kestänyt. Tosi iso tasku tuosta tuli, mutta olkoon se sitten mekon juju. Lapsen mielestä iso tasku on hyvä, niin mahtuu paljon kaikenlaista mukaan :D

Mekko itsessään on tehty puseron kaavalla, jatkoin vaan helmaa pidemmäksi ja leveämmäksi. Vyötärölle ompelin kuminauhan. Tosi kiva tuli, mun mielestä olis voinut olla himpun pidempi (mittasin pituuden ennen kuminauhan ompelua, eikä sitten tullut mieleen, että se kumppari vetää vähän ylöspäinkin), mutta lapsi on tosi tyytyväinen, ja meneehän tuo jatkossa myös leggingsien kanssa tunikana, jos helma käy kovin lyhyeksi.

Kaiken kaikkiaan kivat vaatteet tuli ja lapsetkin niistä tykkää. Ei mennyt hyvä (ja kallis) kangas hukkaan, vaan kovaan käyttöön tuli. Ja jos jotakuta muuta häiritsee, niin tiedoksi, että isommalla lapsella on kuvissa shortsit, mutta hänen mielestään oli tyylikkäämpää vetää puseron helma shortsien yli. En tiiä 8-vuotiaiden trendeistä tarpeeksi, jotta osaisin olla eri mieltä :D

Ihanat kankaat on ihania kangaslaatikossa, mutta kyllä ne on vielä ihanampia käytössä.