jännää

Salaiset neuleystävät on jaettu ja nyt vaan pää sauhuten suunnittelemaan postia omalle salkkarille. Tai oikeastaan olen ideoinut juttuja ja siitä lähtien kun kyseiseen tapaukseen ilmoittauduin, mutta nyt kun on saanut vähän tietojakin salaisesta ystävästä, niin osaa pohtia paremmin miten häntä ilahduttaa.

Jotain on myös valmistunut. Modan ohjeella bolero. Virkkausosiot tein varmaan päivässä, mutta ikitylsän joustinneuleen neulominen ei innostanut, joten kaikkineen boleron tekoon meni varmaan jotain kuukausi. Kuvassa toinen hiha näyttää pidemmältä, ei se oikeasti ole. Eikä kaulus oikeasti tee tuollaista kummallista vänkyrää.

Mut kivan näköinen bolero tuli. Tän punaisen mekon kaveriksi sitä pääasiassa ajattelin, joten heti piti kokeilla, miltä näyttää.

(Mies otti kuvan ja kysyi ekaksi, että tarviiko kuvassa näkyä pää. Ei sitten näkynyt)

vihdoin valmis

Tämmöinen virkattu laukku valmistui vihdoin, oltuaan puolisen vuotta tekeillä. Kerran se jo purettiinkin ja nyt sitten iski innostus, jonka ansiosta laukku on nyt vuoria vaille valmis. Vuorin teen kun seuraavan kerran käyn vanhempieni luona ja pääsen ompelukoneen ääreen. Laukku on ihan omasta päästä, alusta loppuun.



Langanvärjäystä on tullut harrasteltua lisää. Kerä 7 veljestä muutti muotoaan kelta-oranssiksi (vaikka keltainen jäi vähän liian vaaleaksi) ja kun kaikki oranssi ei taaskaan imeytynyt, niin puolikas kerä Nallea sai värikseen kauniin persikanvärin. Laitan kuvaa varmaan joskus.

Yhden pienen vuoden verran lähes valmiina olleen työn sain nyt viimeinkin valmiiksi, se menee kaverille synttärilahjaksi, joten kuvaa sitten myöhemmin.

olipa kerran

Olipa kerran lankaa, kokonainen kerä valkoista 7 veljestä ja puolikas kerä valkoista Nallea. Langat eivät olleet tyytyväisiä itseensä valkoisina, vaan halusivat muuttua yksilöllisemmiksi. Niinpä heidät vyyhdettiin ja pestiin. Kattilaan laitettiin kaksi pussillista kool aidia nimeltä Tropical punch. 7 veljestä upotettiin puoliksi väriveteen ja upotettu osa värjäytyikin kirkkaanpunaiseksi. Koska kaikki väri ei imeytynyt lankaan, Nallelanka pääsi myös veteen. Ei tosin kokonaan sekään, muutamia osia vyyhdestä vain kasteltiin värivedessä. Vieläkin vesi oli vaaleanpunaista, joten myös 7 veljeksen toinen pää pääsi nauttimaan väristä. Siitä tuli hauskan näköistä, osittain vaaleanpunaista, toiset kohdat jäivät valkoisiksi. Seuraavaksi langat pääsivät kuumaan kylpyyn. Ne lilluivat tyytyväisinä kattilassa kun niistä otettiin valokuva.




Kylvyn jälkeen langat kuivuivat parisen päivää. Sen jälkeen niiden omistaja vietti rattoisia tunteja selvitellen sotkuisia vyyhtejä tarkoituksenaan saada niistä kerät. Urhean uurastuksen jälkeen keriminen onnistui ja uudistuneet langat pääsivät valokuvauksen jälkeen koriin muhimaan. Jossain vaiheessa ne valmistunevat sukiksi.

mattoja

Nyt vihdoin tässä kuva siitä matosta. Itse asiassa tässä on kuva myös toisesta matosta, jonka tein viime kesänä kynnysmatoksi, mutta otettiin nyt vasta puista pois (kangaspuut kun on autotallissa eikä siellä kykene kylmään aikaan tekemään mitän, niin mattoja tehdään kesäisin vaan). Eli siis tämä pieni on viime kesänä tehty ja sitten keltainen pidempi nyt tänä kesänä. Keltaisella matolla pituutta on parisen metriä. Mitään kummempaa logiikkaa mulla sen teossa ei ollut, ja sen huomaa. Koko ajan siellä menee kaksi keltaista ja yksi valkoinen kude, paitsi noissa pienissä keltaisissa raidoissa kolme keltaista. Mutta muuten pistelin ihan fiiliksen mukaan. Itse kyllä tykkään lopputuloksesta. Maton kutominen on niin rentouttavaa.

ihana anoppi

Sysmän kirjapäivät ovat yksi minun kesäni kohokohdista. Tänä vuonna en sinne päässyt, kun olin töissä, mutta mainio anoppini oli sieltä löytänyt 70-luvun oivallisen kirjasarjan, Kauneimmat Käsityöt, ja ostanut sen minulle! Onpas mulla ihana anoppi. Muistan nuo kirjat lapsuudesta, mummolassa niitä aina lueskeltiin.

Matto on nyt otettu kangaspuista. Hapsut pitää vielä solmia. Sitten varmaan tulee kuva tännekin.

Nyt kuitenkin kuva muutamasta kirjanmerkistä, jotka tein yhdelle ystävälle synttärilahjaksi jokin aika sitten.



Onpas huono kuva. Pöh. Mutta parempaakaan ei nyt ole laittaa, kun merkit ovat jo kotinsa löytäneet.

rentouttavaa

Eilisiltana rentouduin pujottelemalla helmiä lankaan. Ei siis todellakaan mitään erityisen vaativaa puuhastelua, mutta jälki miellytti. Tässä tulos:

Kolmet korvikset ja yksi kaulakoru muodostui niistä. Nuo punavalkoiset korvikset päätyy kyllä joskus jollekulle. Mut muut ehkä pidän itse. Saas nähdä. Aikani kuluksi maalasin myös pari rasiaa valkoiseksi ja serveteillä niitä koristelin. Tältä ne näyttävät nyt:



Pidän noista possuista mahdottomasti, mutta siihen päätin pakata yhden kaverini synttärilahjan (kaverin synttärit oli viikkoa ennen juhannusta, joten jos sen lahjan vaikka tässä lähettäis). Unikko ei varsinaisesti ole mun juttu, mutta oli ja on edelleen jemmassa vino pino sinisiä unikkoservettejä. Joku varmaan saa siis tämän toisenkin rasian joskus.

maton tein

Olin muutaman päivän vanhempieni luona pikkuveljen ja koiran seuralaisena. Sain aikaan parimetrisen maton äidin kangaspuilla. Kameraa mulla ei tietenkään ollut mukana, joten tekovaiheesta ei tullut kuvia ja nyt pitää odotella että matto otetaan irti kangaspuista. Tykkään ihan suunnattomasti maton teosta. Se on nopeaa puuhaa (laskin että mun keskivauhti oli 30cm tunnissa sisältäen koiran taputteluja ja muita) ja saa purkaa aggressioita oikein kunnolla. Harmi vaan, että äiti aikoo pistää puut kasaan kunhan niissä oleva loimi on kudottu loppuun.

Suvi-toppi on edelleen noin 4cm pitkä, eli ei edistystä tapahtunut, mutta Samoksesta on kovaa vauhtia tulossa bolero. Toivottavasti se onnistuu :)

purkamista

Teen, tai tein, Suvista tuubitoppia oman pään mukaan. Joustinneuleena, jotta toppi saattaisi pysyä päällä vaikka summittainen arvioni leveydestä menisi hitusen harhaan (okei, tästä voi jo ehkä aavistaa tuloksen). Haluan tehdä topin joustinneuleena myös siksi että se on nättiä, ja kun kerta kaikkiaan olen nyt saanut päähäni että sen pitää olla joustinta. Jostain ihmeen syystä joustimesta tuli aika rumaa, oikealla neulottujen kohtien reunimmaiset silmukat oli kamalan rumia. Niinpä suunnilleen 15 cm neulottuani purin eilen koko jutun ja aloitan tänään uudestaan. Ehkä, jos en ole enää kovin äkäinen siitä.

Joustimen neulominen on nimittäin jokseenkin tylsää. Mutta kun mulla on päässä kuva siitä topista, niin pakko se nyt vaan on tehdä... Jos toisella yrityksellä tulisi vähän nätimpää. Vaikka mulla on kaiken kaikkiaan aika epätasainen käsiala. Luulis, että se olis vuosien varrella tasoittunut, mutta eikä mitä. Ehkä sitten kun ole eläkkeellä, saan tasaista ja kaunista neuletta aikaan.

Ja alkuviikosta lähti postiin elämäni ensimmäiset postcrossing-kortit. Tällaisilta ne näyttivät:

Ensin rajasin tummanvihreän korttipohjan, sitten liimasin kohotarroilla siihen toisen värisen vihreän kartonginpalan ja sen päälle vielä kohotarroilla vihreäkuvioiden paperin, jonka päälle oli liimattu puhelinluettelon kartasta leikattu pala. Saavat amerikkalaisetkin sitten jonkinlaisen käsityksen siitä, millaista on Riihimäellä :)

Kortit näyttivät luonnossa HUOMATTAVASTI paremmilta kuin kuvissa. Olin niihin ihan tyytyväinen.

sukkaa pukkaa

 

Monivärisestä Barbara Four Seasons-langasta tehdyt sukat on nyt sitten valmiit. Lanka ei lopulta ollutkaan kovin nättiä ja päätin käyttää sen kaiken näihin sukkiin. Olen huono arvioimaan langan menekkiä ja sen taas huomasi, 100g:sta lankaa tulikin polvisukat. Mutta ei se mitään. En nyt tiedä, mitä näille sukille tekisin. Pitäisinkö itse vai antaisinko jolle kulle. Onko kukaan nro 37:n jalkainen polvisukkien tarpeessa? Vaihtaisin nämä mielelläni johonkin nätimpään lankaan...


Laitan tähän vielä kuvan toisista polvisukista, jotka tein kevättalvella. Noiden rumien sukkien vastapainoksi, nämä ovat mielestäni niin nätit...

Näissä punaisissa on tummanpunaista Nallea ja raitoina punaista pätkävärjättyä Nallea, jota mulla oli jonkin verran edellisistä projekteista. Raidoitukset menee sukissa eri lailla ihan tarkoituksella. Molemmat, sekä nämä punaiset että nuo monivärisukat, on ihan perussukat, vahvennetulla kantapäällä tietysti. Mulla pitää aina olla vahvennettu kantapää, koska jostain syystä kulutan kantapään kohdalta kaiken aina tuplasti nopeammin rikki kuin muut. Yleensä teen ihan perussukkia siksi, kun ne tuntuu kivoimmalta jalassa. Joskus teen muille ihmisille pitsisukkia ja muita, mutta itselleni haluan aina perinteisen. Joskus lapsena olen käyttänyt mummon tekemiä pitsisukkia, mutta en kyllä enää. Etenkin talvella en kestä sitä, jos kengässä on sukka, jonka pinta on epätasainen.

Eilen bongasin Tarjoustalossa halpaa Suvia ja nyt onkin jo uusi projekti puikoilla. Projekti omasta päästä, joten voi olla, ettei siitä ikinä tule mitään esittelykelpoista. Mutta saa nähdä...

ylläri

KIP oli ja meni. Neuloin kyllä, mutta en kovin julkisesti, koska vietettiin viikonloppua mökillä. Neljä vuodenaikaa-langasta tulossa olevat sukat onkin jo melkein valmiit (laitan kuvan sitten). Toisen kerän sisältä löytyi ylläri:

 

No, kuva on huono, mutta tahtoo sanoa, että tuollaiselta parin kymmenen sentin matkalta lanka oli ihan epätasaista möykkyä vaan. Sellaista ihmeellistä huopunutta juttua. Pahin kohta oli tuo oranssi sormenpään kokoinen möhkäle.

Enkä edes viitsinyt katkaista lankaa, neuloin vaan osaksi sukanvartta ja työntelin pahimmat pahkurat piiloon. Sukka on niin monin kirjava muutenkin, että ei tuota kohtaa huomaa, jos ei tarkkaan katso. Ai miten niin teen kaikkeni, jotta ei tarvitsisi päätellä ylimääräisiä langanpäitä?

Hartolasta löysin halpakaupasta pitkät ja pätkät puikot nro 4 ihan huvittavan halvalla. Riemuitsin niistä mökillä ja anoppi kysyi: "vieläkö siellä oli seiskaveikkaa halvalla?" No ei todellakaan ollut kerän kerää lankaa koko kaupassa. Jokunen viikko sitten oli ollut ja ANOPPI OLI TYYNESTI KÄVELLYT NIIDEN OHI! Mun pitää vissiin opettaa koko lähipiiri hamstraamaan mulle halpaa lankaa.

ei ehdi!

Viikko on hujahtanut ensin siskon yo-juhlien valmisteluissa ja sitten juhlimisessa, töissä ja nyt eilinen siivotessa. Tänäänkin pitää vielä siivota. Vähän olen monivärilangoista sukkia neuloskellut, mutta kyllä on varsin vähäistä ollut aktiivisuus käsitöiden saralla. Mut kunhan tää suursiivous saadaan ohi, niin jos taas ehtis tunnin silloin, toisen tällöin vaikka jotain tekemäänkin.

Mitä siitä, että jonossa on labrakurssin raportti, analyysin harkkatyö ja kaikkien kaappien huolellinen perkaus ja mahdollisesti rojujen kirpparilleraahaus.

Ei mutta ihan oikeasti, hämmästyttää mihin kaikki aika on mennyt. Etenkin tällä viikolla kun oli monta iltavuoroa, niin ei vaan ole ehtinyt tehdä mitään käsitöitä. Eikä jaksanutkaan.

Ja kyllä muuten kutkuttaisi enemmän sukkaneule kuin suursiivous. Mutta siivous vetää nyt silti pidemmän korren.

Ai joo, tonni lähestyy. Kuka on tuhannes kävijä?

Laukku pääsi kotiin

Laukkuvaihdossa tekemäni laukku pääsi onnellisesti perille ja nyt voinkin sitten esitellä sen täällä. Tässä tämä nyt on:

Neulomalla ja virkkaamalla suunnilleen armeijanvihreästä Tahitista oman pään mukaan tehty. Toisessa kuvassa näkyy paremmin laukun etupuolen köynnöskuvio (joka kaiken kaikkiaan ei erottunut niin hyvin kun olisin halunnut)

Laukusta tuli nyt sitten alusta loppuun kirjaimellisesti käsin tehty, kun ei ollut toimivaa ompelukonetta. Tein laukkuun vuorin vihreästä lakanakankaasta ja vuoriin vielä pienen tarranauhalla kiinnitettävän taskun. Tuo ulkopuolen läppä pysyy magneettilukolla kiinni. Tykkäsin itse valmiista lopputuloksesta niin paljon, että ajattelin tehdä toisen samanlaisen, tai ainakin melkein samanlaisen, itselleni.

viikon kehnoin päivä

Sain anopin koneen lainaan. Ikävä vaan, että anopin koneessa on paininjalka jotenkin pysyvästi vinossa ja käsipyörä ei toimi, eli silläkään ei tee mitään. Pakko vissiin vaan ottaa neula kauniiseen käteen ja alkaa ommella. Inhoan käsinompelua ehkä enemmän kuin mitään käsitöihin liittyvää.

Kaiken lisäksi mulla on jo kaksi viikkoa ollut maailman kamalin nuha ja yskä.

Kone on kelvoton

Minulla on ikivanha ompelukone. Äitini osti sen joskus 70-luvulla ja sittemmin se päätyi tädilleni ja muutamia vuosia sitten minulle. Kone on huono, mutta sitäkin sopivampi minulle. Ompelut kun on pääasiassa kaikenlaisia kokeiluja, joissa neulat katkeilee ym. Kaikki oikeat ompelutyöt olen käynyt ompelemassa äidin koneella.

Viimeksi ompelin joulun alla kaverille joululahjaksi tyynynpäällisiä. Silloin kone toimi (en sano "moitteettomasti", mutta toimi kuitenkin). Tänään, kun piti ryhtyä ompelutöihin laukkuvaihdon laukun tiimoilta, armas koneeni suostui asettamaan neulan vain ja ainoastaan siksak-asentoon. Kun laitoin säädöt suoralle ompeleelle, niin neula sojotti ihan vinoon. Semmoinen pyörylä, mitä pyörittämällä neulan saa säädettyä joko keskelle paininjalkaa tai jommalle kummalle sivulle, oli itsepäisesti asettunut oikealle ja sinne se neulakin sitten sojotti. Pyörylä oli, ja on edelleen jumissa, mokoma.

Yritin vähän korjailla konetta (nyt suurin osa lukijoista jo varmaan aavistaa lopputuloksen). Sain kuin sainkin koneesta päällislevyn ja otsalevyn irti, mutta en keksinyt miksi pyörylä jumittaa saati sitten sitä, miten sen saisin toimimaan. Sivutuotteina katkesi langanohjain ja vähän muitakin osia on kyseenalaisessa kunnossa.

Lähetin äsken anopille tekstiviestin, josko Mies (joka on tänään kotikonnuilla uimakisoissa) voisi kotiin palatessaan tuoda mulle anopin koneen lainaan. Lupasin olla hajottamatta sitä. Saa nähdä, miten käy. Laukun deadline olis ensi viikolla, en ehdi käydä sitä ennen Heinolassa äidin koneella ja en kyllä taatusti ala ompelemaan kaikkea käsin.

On tääkin.

Viimeistely kestää joskus...

...todella kauan! Virkkasin hyvin yksinkertaisen pussukan kännykälleni  varmaan puoli vuotta sitten, ja vasta tänään kävin ostamassa sopivan napin. Tässä kuvassa vierekkäin kännykkäpussi ja digikameran pussukka. Kännykän pussi on Tahitia ja digikameran pussi on Tennesseetä. Napit ovat samanlaiset, mutta eri väriset. Aivan ihanat napit minun mielestäni :)

Digikameran pussi näyttää kolhiintuneelta, kun siellä ei ole kameraa sisällä...
Toinen kuva, ajat sitten helmistä tehty kellonranneke vanhaan pieneen rakkaaseen kelloon. Kuva on kylläkin aika huono, mutta eiköhän siitä selvän saa.

Fifiä

Nyt kun ystäväni on saanut pakettinsa, niin voin tännekin laittaa lahjasta kuvan. Fifi2:han se siinä. Ekassa kuvassa näkyy huivin pituus, toisessa sitten vielä neulepintaa. Kolme kerää eli 150g harmaata Tennesseetä meni tähän. Lahja oli kuulemma mieluinen. Hyvä niin :)

                         

Nämä muuttivat meille tänään.

Ystäväni asuu Espoossa aivan Menita Outletin lähellä. Tänään kävin kylässä ystäväni luona ja tietysti oli pakko poiketa ostelemaan lankaa... Kuvassa on kuusi kerää tummanvihreää Tahitia (näitä menin sieltä hakemaan), kaksi kerää ruskankirjavaa Barbaraa (tätä piti saada, kun joskus teininä mulla oli tällaisesta langasta lapaset ja ne oli kauniit), kaksi vyyhteä epämääräistä villalankaa, joka näytti kaupassa siniseltä mutta kotona mustalta (ei aavistustakaan, mitä tästä tekisi, mutta ostin kun oli käsittämättömän halpaa) ja neljä kerää valkoista Violaa, jonka ostin kotimatkalla Anttilasta. Violan kanssa ajattelin jossain välissä tehdä värjäyskokeiluja. Ja mikä parasta, onnistuin taas ostamaan opiskelijaystävällisiä lankoja, koko kasan hinnaksi tuli tasan 20e. Ei paha mielestäni.

                                            

Tästä se lähtee

Pidemmän aikaa olen jo lueskellut kaikenlaisia käsityöblogeja. Pidemmän aikaa olen myös ajatellut omaa. Mutta meillä ei ole ollut digikameraa ja kuvattomat käsityöblogit ovat tylsiä... Nyt kamera on ja kuviakin luvassa joskus hamassa tulevaisuudessa, joten pistän blogin pystyyn. Tänne on aikomus päivittää vaan kaikenlaisia käsityö- ja askarteluasioita. Muusta elämästä höpisen toisessa blogissa