Neuleohje: Sydänraitasukat

Neuloin kesällä sydämiä täynnä olevat raitasukat. Pari ihmistä kyseli ohjeen perään, joten kirjoitin nyt sitten niille ohjeenkin. Ohjeen löydät tästä postauksesta tai Ravelrystä (Ravelryssä oleva ohje on pdf-muodossa ja sopii ainakin printattavaksi paljon paremmin kuin tämä, lisäksi Blogger teki taas kuville jotain ja tässä postauksessa oleva kaavio on ainakin minun silmiini vähän epäselvä).

Sukat voi neuloa paksummasta langasta (100g = 200m), jolloin pohkeesta tulee "normaalin" paksuinen (normaali on inhottava sana ihmisen koosta puhuttaessa. Keskikokoinen?) ja sukasta n. kokoa 38/39 tai ohuemmasta (100g=260m), jolloin saa kapeammalle pohkeelle ja pienempään jalkaan sopivamman sukan. 

Itse neuloin nämä mustapohjaiset sukat Nallesta omaan 36-koon jalkaani ja valkopohjaiset 7 veljeksestä kälyn kolmeysiin. Mustapohjaiset oli vähän sellainen koeversio, niissä on jotain pieniä eroja ohjeeseen verrattuna. 

Tässä se ohje:

Sydänraita

Koko: Kapeahko pohje ja jalan koko n. 36/37 tai normaali pohje ja jalan koko n. 38/39.

Käytettävä lanka: Pienempään ja kapeapohkeiseen sukkaan esim. Novita Nalle (100g = n. 260m). Suurempaan ja leveäpohkeisempaan sukkaan esim. Novita 7 veljestä (100g = n. 200m).

Neuletiheys: Nallella 22s ja 32krs = 10x10cm. 7 veljeksellä 18s ja 26krs = 10x10cm.

Puikot: Pienempään sukkaan 3mm, suurempaan 3,5mm tai käsialan mukaan.

 

Ohje:

Luo 60 silmukkaa ja neulo 2o 2n -joustinta 7 krs.

Neulo sitten varsi kaavion (ohjeen lopussa) mukaan. Kaaviossa neulotaan koko ajan sileää neuletta. Kaavio neulotaan alhaalta ylöspäin. Vaikka kaavio on kaksivärinen, voi sydämiä tietysti tehdä niin monella värillä kuin itse haluaa!

Kaavion loputtua puikoilla on 48 silmukkaa. Jaa silmukat tasaisesti niin, että jokaisella puikolla on 12 silmukkaa.

Neulo kantapää seuraavasti: neulo puikot 1 silmukat puikon 4 silmukoiden jatkoksi (eli kerroksen vaihtumiskohta jää näiden keskelle). Neulo yhteensä 22 krs vahvennettua neuletta, eli nurjalla puolella nostat ensimmäisen silmukan neulomatta ja neulot muut nurin. Oikealla puolella nostat ensimmäisen silmukan neulomatta, neulot seuraavan, nostat neulomatta, neulot seuraavan jne kerroksen loppuun asti.

Jatka sitten kantapään kavennuksilla. Jatka samaa vahvennettua neuletta ja neulo 15 silmukkaa, jonka jälkeen neulo kaksi silmukkaa takareunoistaan oikein yhteen ja käännä työ (7 silmukkaa jäi siis täysin neulomatta). Nosta silmukka, neulo 6 s nurin ja neulo kaksi silmukkaa nurin yhteen, käännä työ (taas toiseen reunaan jäi 7 silmukkaa neulomatta). Neulo 7 silmukkaa, kavenna neulomalla takareunoistaan oikein yhteen, käännä.

Jatka näillä keskimmäisellä kahdeksalla silmukalla vahvennettua neuletta niin, että aina oikealla puolella kavennat neulomalla kaksi silmukkaa takareunoistaan yhteen ja nurjalla puolella kavennat neulomalla silmukat nurin yhteen. Reunoissa olevien silmukoiden pitäisi siis koko ajan vähentyä ja keskellä olla samat 8 silmukkaa, joita neulot. Lopulta jäljellä on enää kantapään keskimmäiset 8 silmukkaa. Jaa nämä silmukat kahdelle puikolle.

Nosta kantapään silmukoiden kanssa samoille puikoille 13 silmukkaa molemmista kantalapun reunoista. Nyt työssä on yhteensä 58s. Neulo 1krs sileää neuletta.

Seuraavaksi neulotaan sukan jalkaterä, jonka voit neuloa haluamallasi raidoituksella tai vaikka yksivärisenä. Mallisukissa on neulottu kahden kerroksen korkuisella raidoituksella.

Aloita kavennukset. Kavenna joka toisella kerroksella 1. puikon lopussa neulomalla kaksi silmukkaa oikein yhteen ja 4. puikon alussa neulomalla 2 silmukkaa takareunoistaan oikein yhteen. Jatka kavennuksia, kunnes puikoilla on jäljellä 12s, eli työssä on taas 48s. Jatka sileää neuletta, kunnes sukan kärki on pienemmässä koossa 19cm tai suuremmassa koossa 21cm tai peittää pikkuvarpaan.

Aloita sitten kärkikavennukset. Neulo 1. puikon silmukat, kunnes jäljellä on 3s, neulo sitten 2s oikein yhteen ja viimeinen silmukka oikein. Neulo 2. puikolta 1s oikein, 2s takareunoistaan oikein yhteen, ja loput oikein. Neulo 3. puikon silmukat, kunnes jäljellä on 3s, neulo sitten 2s oikein yhteen ja viimeinen silmukka oikein. Neulo 4. puikolta 1s oikein, 2s takareunoistaan oikein yhteen ja loput oikein. Toista nämä kavennukset ensin joka toinen kerros 3 kertaa ja sitten jokaisella kerroksella, kunnes työssä on jäljellä 8 silmukkaa. Katkaise lanka ja vedä se silmukoiden läpi. Päättele langat. Höyrytä, pingota tai viimeistele muulla haluamallasi tavalla.

 

Jämälankojen käyttöä.

Vauvan syntymän jälkeen olen neulonut hirveän vähän. Ei vaan oikein ole ollut aikaa, ja sillä ajalla, mitä on ollut, en tehnyt mieli ommella. Ehkä tässä on sekin, että mä tykkään katsoa telkkaria, kun neulon (tai toisin päin, kun katson telkkaria, tykkään neuloa) ja vauvan synnyttyä olen katsonut telkkaria oikeastaan vaan silloin kun imetän vauvaa uneen.

Joitain pieniä asioita olen saanut kuitenkin neulottuakin. Kaikkia näitä yhdistää se, että olen käyttänyt pois jämälankoja.

 

Kuorokaverin vauvalle tein jämälangoista pienet tossuset. Vaaleanpunainen lanka on vuosia sitten itse kool aidilla värjättyä, molemmat Nallea. 

 

Omalle vauvalle tein parit lapaset, mutta toisista vain on kuva. Nämäkin Nallea ja värikäs lanka itse koolattua vuosien takaa. Nämä alkavat nyt jo käydä pieneksi, pitäisi pikapikaa tehdä uudet ja mielellään sellaiset, joissa olisi jo peukalokin.

Ajattelin käyttää loputkin itse värjätyt Nallen jämät pois ja aloin tehdä niistä Pipanaiselle sukkia. Näiden sukkien alku on tosi nätti! Olisi tehnyt mieli jättää sukat kesken ihan vaan sen takia, miten kivalta nuo värit näyttää yhdessä.

Jatkoin silti. Jatko onkin sitten huomattavasti vähemmän nätti.

Ei ne nyt suoranaisesti rumatkaan ole, mutta ei kyllä mun silmään nätitkään. Kaikeksi onneksi lapsi kuitenkin piti näistä, ja sehän on pääasia, että tulee käytettyä. 

Sellainen kuriositeetti näistä sukista, että tuo ihan varpaiden kärjessä oleva monivärinen lanka ei ole mun itse värjäämää. Mä usein kasiluokan kemiassa värjään oppilaiden kanssa lankaa kool aideilla. Tuon pikkuisen nöttösen ovat mun oppilaat värjänneet. Oppilaat saa toki ne värjätyt langat itselleen (tai jos eivät halua, niin viedään käsityöluokkaan), mutta tän nimenomaisen langan mun oppilaat halusivat antaa mulle ja käskivät tehdä siitä lapselle sukat. Minähän tein työtä käskettyä, vaikkei toki siitä lankamäärästä tullut sukkia, mutta pieni sukan kärki sentään.

Taimitarhan joulukalenterisukat 2017

Pakkohan ne joulukalenterisukat oli tänäkin vuonna tehdä. Ja ihanathan niistä tuli. Valmistuivatkin ihan tismalleen ajallaan. Oli ihana vetää jouluaattoaamun saunan jälkeen uudet sukat jalkaan :)

Tein taas Nallesta. Keskimmäiset pohkeen ohjeella ja pari lisäsilmukkaa jalkaterässä, ja sukista tuli just sopivat mun 36:n rimppakinttujalkaan. Kärjestä uhkasi tulla liian pitkä, joten silmukoin loput. Tykkään todella!

Taimitarhan joulukalenterisukat 2017

koko: 36

lanka: Novita Nalle, menekki yhtensä 127g

puikot: 3,5mm

malli: löytyy Facebookin Taimitarha-ryhmästä ja ilmeisesti piakkoin myös Ravelrystä

Lisää sukkia

Kesän aikana sain tehtyä parit sukat.

Meidän ekaluokkalainen sai itse valita värit sukkiinsa ja mieltymyksilleen uskollisena valitsi vaaleanpunaista ja pinkkiä. Mun suureksi yllätykseksi hän halusi vielä valkoista kolmanneksi väriksi. 

Päädyin tekemään sukat samalla idealla kuin alkuvuodesta tein valko-harmaat sukat. Tosi kivat sukat näistä tulikin. Tytärkin tykkää, vaikka valittelikin, että tein liian isot. Itse olen sitä mieltä, että mieluummin himpun verran liian isot kuin liian pienet... Ensimmäisen sukat tein itse asiassa melkein valmiiksi, ennen kuin jouduin toteamaan, että liian pieni on tulossa. Tein sitten reilusti isommat, ja nyt ne on vähän reilut. Mutta onneksi lapsen jalka kasvaa, kyllä ne kohta on jo sopivat!

Mä tykkään tästä kuviosta tosi paljon. Joku kerta teen kyllä vielä sellaisen kaikenkirjavat jämäsukat tällä metodilla! 

 Villasukat

koko: n. 34

lanka: Novita Nalle kolmea eri väriä, yhteensä 65g

puikot: 3mm

malli: perussukka simppelillä kuviolla

Itselleni tein myös yhdet sukat. Ostin vuosi sitten kesällä (muistaakseni) Jyväskylässä käydessä Titityystä aivan ihanan näköistä ja tuntuista Holst Garnin Highland-sukkalankaa yhden vyyhdin. Onneksi mulla on pieni jalka, ja sain yhdestä vyyhdistä just sopivasti itselleni nilkkapituiset sukat.

Kuva ei anna ollenkaan oikeutta langan upealle kiillolle ja ihanille väreille. Ja se tuntuukin ihanalta! Toivottavasti osoittautuu myös kestäväksi... Suunnittelin ensin näihin sukkiin jotain pientä palmikkoa toiselle sivulle, mutta se tuntui liian levottomalta, ja päätin sittenkin antaa ihan vaan värin olla pääosassa ja tehdä ihan tavalliset sukat ilman mitään jännittävää.

Ainut harmillinen asia on se, että tätä lankaa ei ole mulla enempää. Tai itse asiassa on, ostin loppukesästä toisen vyyhdin vihreää. Mutta jos en yrittäisi nyt olla tiukkana itselleni näissä erilaisten materiaalien hankkimisasioissa, niin ostaisin kyllä tätä vyyhtikaupalla. Niin ihania värejä!

Sukat

koko: 37

lanka: Holst Garn Highland, väri catkin, menekki 50g 

puikot: 2,5mm

malli: perussukka kärjestä alkaen tiimalasikantapäällä

Metsäretkellä

Hei taas, pitkästä aikaa! Onkohan siellä enää ketään kuulolla?

Ihan järkyttävän pitkä blogitauko on tullut vihdoin päätökseensä! Mitenkään suunniteltu tauko tämä ei ollut, elämä nyt vaan on mennyt niin, ettei ole ollut puhtia tehdä käsitöitä, saati sitten blogata niistä vähistä, mitä on saanut tehdyksi. 

Tässä yksi pitkäksi venyneen hiljaisuuden syistä. Meidän Bonus-vauvaa odotetaan syntyväksi tammikuussa, ja varsinkin kesä meni aivan jäätävän väsymyksen kourissa (joskin siinä oli paljon muutakin kuin alkuraskaus, vaikka se väsyttikin kovasti). Lisäksi meillä on ollut ja on edelleen paljon kaikenlaista kuormaa elämässä. 

Alkukesästä meillä piti olla pesutilojen ja kodinhoitohuoneen pintaremontti. Sieltähän löytyi sitten vaikka mitä. Mitä pidemmälle kaiveltiin, sitä pahempia juttuja. Ensin kosteutta ja sitten perustusten tasalta myös hometta. Lopputulos on se, että remontti on edelleen kesken (tosin se pahin vaihe -ei suihkua, ei pyykinpesukonetta, ei lämmintä vettä, kesti onneksi vain 2kk), rahat on loppu ja aika ahdistavissa tunnelmissa meni kesä. Tuntui, että koko ajan vaan löytyi lisää ongelmia ja joutui miettimään sekä rahallista pärjäämistä että pelkäämään, mitä seuraavaksi löytyy. 

Lisäksi olen ollut pitkin syksyä tosi paljon yksin lasten kanssa. Nyt on meneillään 6 viikon yh-putki (viikko 3). Tietysti ihana, että Miehellä töitä ja työreissuja riittää, että saadaan edes vähän ylimääräistä rahaa, mutta toki tämä tarkoittaa sitä, että omaa aikaa mulla ei oikein ole. 

Käsitöitä ei siis ole oikein huvittanut tehdä (mitään ei ole huvittanut tehdä), eikä jaksaminen ole riittänyt blogin päivittämiseen asti. Joulukalenterivaihtokin jäi tältä syksyltä järjestämättä, mistä olen kyllä tosi pahoillani!

Mutta nyt alkaa tuntua siltä, että pahin on takana ja itsellä alkaa olla sekä energiaa (ainakin vähän) että parempi mieli. Että jospa se tästä!

 

Muutamia juttuja olen saanut valmiiksi asti. Suurimmaksi osaksi niistä ei ole kuvia, koska olen esim. ommellut lapsille perusvaatetta suoraan käyttöön. Joistain on kuvat, jotka on ihan käsittämättömän huonoja. Mutta jotta täällä bloginkin puolella olisi edes joskus jotain eloa, niin näillä mennään.  

Osallistuin tässä syksyllä ihanan Niina Laitisen sukka-KALiin. Metsäretket valmistuivat melkein aikataulussa (eli aikoja sitten jo). Niistä tuli ihanat! Ainoastaan harmittaa nuo siniset marjat, tai se, että se jäi ainoaksi siniseksi osioksi. Mutta ihanat ne on silti.

Tein sukat Nallesta (ohje oli 7 veljestä -paksuudelle), joten tein varren paksumman pohkeen ohjeen mukaan ja kärjen miestensukan ohjeella. Tosin muokkailin ohjetta matkan varrella muutenkin sinne tänne, jätin joitain kuvioita pois ja lisäilin omiani. Esim. ruusuissa ei ollut oikeasti tuollaiset varret, ne on ihan omasta päästä tehty. Varsista uhkasi myös tulla liian pitkät, joten jätin sieltä jotain pieniä kuvioita pois ja vaihdoin isot oravat pieniin kettuihin. Kärjessä taas kävi toisin päin, halusin linnut mukaan ja kun pelkäsin, että tulee liian pitkät, niin jätin kuvioita välistä. No sitten tulikin liian lyhyet ja sain lisätä kuviota. 

Mutta lopputulos on ihana, joko tuli mainittua? Nämä eivät ihanuudestaan huolimatta jää omaan jalkaan, vaan lähtevät lahjaksi. Kohtahan se on jo joulukuu, ja jospa tekisin sitten joulukalenterisukat vaihteeksi ihan itselleni.

Taimitarhan Metsäretket

koko: 37

lanka: Novita Nalle, yhteensä 114g

puikot: 3,5mm

malli: Niina Laitisen Metsäretket, löytyy Ravelryn lisäksi myös Facebookin Taimitarha-ryhmästä

Parit sukat

Pääsiäissukat ei sitten valmistuneet pääsiäiseksi. Ne valmistuivat vapuksi. Ja nyt kun vapusta on aikaa melkein kuukausi, onkin varmaan korkea aika myös blogata ne :)

Ajattelin, että teen kerrankin tällaiset yhteisneulontasukat prikulleen ohjeen mukaan. Noh... En muista enää, millainen resori piti olla, mutta ainakin tuolla sukat kärjessä sooloilin taas aika lailla. Viimeinen kuvio ei ollut kiva, ja alkoi tulla varpaat vastaan, joten päätin tehdä sydämiä. Loppupeleissä sydänkuvio oli vaan yhden kerroksen lyhyempi kuin ohjeen mukainen olisi ollut. Että se siitä "hyödystä". Kärjestä uhkasi tulla aivan liian iso, joten sopivassa kohdassa lopetin kaventelut ja silmukoin kärjet kiinni.

Hirmu kivat ja söpöt sukat niistä tuli, mutta ei kyllä mun käyttöön. Nämä on tehty 7 veljeksestä, ja ovat siis ihan tolkuttoman paksut, eikä mulla ole nyt paksuille villasukille tarvetta. Nää tuskin mahtuis mulla talvikenkiin, ja paksut kotisukat mulla on jo. Joten lahjalaatikkoon päätyivät. Mulla on lahjalaatikossa aika monet sukat, harmillisesti vaan kaikki taitaa olla kokoa 36 tai 37 :D

Taimitarhan pääsiäissukat

koko: 37

lanka: 7 veljestä, yht 114g
puikot: 3,5mm
malli: Niina Laitisen Taimitarhan pääsiäissukat

Päätin toukokuun alussa, että tässä kuussa saan aloittaa niin monta uutta neuletyöta, kuin haluan. Kuvittelin, että aloitan uuden harva se päivä, ja kohta mulla kaikki paikat pursuilee uusia keskeneräisiä ja puikot on loppu jne jne. 

No. Aloitin yhdet sukat vappupäivänä. Innostuin niiden neulomisesta niin, ettei tehnyt mieli aloittaa mitään muuta uutta. Tai tein mä parit pienet vauvantossut siinä ohessa. Vasta sukkien valmistuttua aloitin uuden neuletyön. Ehkä mulla pitäis olla jatkuvasti lupa aloittaa kaikki työt, mitä mieli tekee?

Näiden sukkien neulominen oli hirveän kivaa, koska yhtään ei tiennyt, mitä tuleman pitää. Tein nämä viime vuoden joulukalenterivaihdossa saaduista minikeristä. Raidoitin kahden kerroksen korkuisin raidoin aina kahta kerää kerrallaan ja kun kerät alkoivat olla loppumaan päin, niin pätkäisin toisen toisesta ja toisen toisesta sukasta ja otin uudet kerät tilalle. Ajatus oli siis se, että molemmat langat eivät vaihdu yhtä aikaa, vaan kerien vaihdot ovat vähän liukuvat. 

Sukkien kärjistä tuli mukavan harmoniset väritykseltään, varsista taas enemmän riemunkirjavat. Yllättävän kivat sukat silti. Vähän vitsailin, että kun yhdistää riittävän monta inhokkiväriä (esim. violetista, räikeänvihreästä ja turkoosista en oikein tykkää), niin lopputulos on kaikkea muuta kuin inhokki. 

Eikös ole kivan pirtsakat? Nämäkin tein lahjalaatikkoon, vaikka melkein tekisi mieli pitää itsellä. Varresta ovat kuitenkin mun laihaan kinttuuni vähän liian isot. Siksi tuossa kuvassakin on jalat hassussa asennossa, ettei sukat menisi nilkasta ruttuun.

Joku muu siis saa näistä kivat sukat.

Raitasukat

koko: 37/38

lanka: 6kpl n. 10g pikkuvyyhtiä samanpaksuisia sukkalankoja. Ainakin Austermann Stepiä ja Novitan Tico ticoa muistaakseni. Yhteispaino sukilla 64g

puikot: 2,5mm

malli: kärjestä alkaen ja tiimalasikantapäällä, kahden kerroksen raidoilla

Omien jalkojen kuvaamisen mahdottomuudesta

Kas vain, tuli vietettyä vahingossa kuukauden blogitauko. Blogin 11-vuotissynttäritkin oli ja meni muutama päivä sitten. Täytyy myöntää, että sekä aika että into niin bloggaamiseen kuin tekemiseenkin on ollut aika vähissä. Nyt onneksi harrastusopiskelut on taas tältä erää hoidettu, enkä uusia aio ihan heti aloittaa (näinhän mä sanoin myös viime kesänä, ja kuinkas sitten kävikään...) ja kesälomaankin on enää neljä viikkoa.

Jonkun verran jotain olen sentään saanut aikaan, mutta voi tätä valokuvaamisen tuskaa! Omien jalkojen kuvaaminen on kerta kaikkiaan mahdotonta. 

Voit vetää sukat omiin jalkoihisi ja pyytää lasta tai miestä kuvaamaan:

Sitten voit mutista "joo ihan kivoja kuvia tuli... Mä taidan kuitenkin ottaa vielä pari itse.":

Voit turhautua ihmisruumiin kankeuteen ja vaihtaa taktiikkaa. Sukat lapsen jalkaan ja äiti kuvaamaan:

Sitten jossain vaiheessa voit ihan vaan menettää hermosi ja päättää unohtaa koko sukkien bloggaamisen.

Ne on kumminkin luonnossa ihan hauskat ja jalassa ihan hyvät. Zauberballista tehty omaan jalkaan. Tykkään.

 

Villasukat

koko: 36

lanka: Schoppelwolle Zauberball, väri Frische Fische, 50g 

puikot: 2,5mm

malli: perussukka kärjestä alkaen jälkikäteen neulotulla kantapäällä 

Pusero Päivänkakkarasta

Nyt on jotenkin taas sellainen vaihe, että lähipiiriin tuntuu syntyvän vauvoja sellaista tahtia, etten meinaa perässä pysyä. Ei nyt ihan niin paljon, kuin vaikka neljä-viisi vuotta sitten, jolloin kerran laskin, että 10 tuttua odotti lasta, mutta parin vähävauvaisemman vuoden jälkeen ihan reippaasti nyt kuitenkin.

Tänään oltiin lasten tuoreimman serkun kastajaisissa ja molemmat mun siskot odottaa. Yksi ystävä, yksi työkaveri, kaksi mun serkkua... Ketähän unohdin?

Vauvalahjoille on siis tilausta. Yhtä tulevaa varten neuloin villapuseron.

Alun perin oli tarkoitus tehdä neuletakki, mutta tuo lanka (Novita Nalle Kukkaketo, sävy Päivänkakkara) ei vaan toiminut neuletakkina. Raidoista tuli hölmöjä laikkuja, ja aika pian purin sen yritelmän. Villatakki olisi kyllä ollut käytettävyydeltään parempi, mutta tämä on nätimpi :) Laitoin olalle nappilistan, niin on helpompi pukea ja riisua.

Koko on suunnilleen 60cm (testasin vauvanukella, jolle 60-senttiset vaatteet on pikkuisen reiluja). Malli on tuollainen ihan perusvillapusero, jota olen sekä takkina että puserona tehnyt vaikka kuinka monta. Pitäisi varmaan joskus kirjoittaa ohje ylös, ettei tarvitsisi ihan joka kerta laskea uudestaan silmukoita ja kerroksia... 

Tosi suloinenhan se on, kuten vauvanvaatteet aina. Toivottavasti tulevan käyttäjän vanhemmat tykkäävät tästä myös :)

Vauvan villapusero

koko: 60cm

lanka: Novita Nalle Kukkaketo, sävy Päivänkakkara, 83g

puikot: 3 mm

malli: peruspusero omasta päästä

Ystävänpäiväsukat

Minäkin tein ne ystävänpäiväsukat. Vaikka eiväthän ne ystävänpäiväksi valmistuneet, lähimainkaan. Ja sittenkin kun valmistuivat, niin meni iän kaiken aikaa siihen, että sain aikaiseksi sukat höyryttää ja vielä toinen mokoma, että sain värvättyä tytöt valokuvaajiksi.

Mutta onhan ne nyt hyvänen aina ihanat. Ja kerrankin mulle sopivat, kun kaksista edellisistä (joulukalenterisukat ja syyssukat) on tullut tyttöjen jalkoihin sukat. 

Pohjaväriksi valitsin tummansinisen Nallen ja kuviovärit ohjeen mukaisesti valkoista ja pinkkiä Nallea. Vähän muokkailin ohjetta. Resorin tein eri lailla ja kun en halunnut varsia polviin asti, niin varsien loppupäässä jätin muutaman kuvion pois, samoin kärjissä piti vähän jättää osia pois, ettei tullut liian pitkät.

Tosi paksuthan nämä tietysti on, joten käyttö rajoittuu lähinnä sisätiloihin (mä ostan aina talvikenkäni villasukkavaralla, mutta kirjoneulesukat ovat vähän turhan paksut kenkiin silti). Toisaalta näin ihanat kuviot mielellään saakin olla ihan sisäsukissa, eihän ne sieltä kengistä mihinkään näy.

(Vaikka just nyt alkoi tehdä mieli läpinäkyviä saappaita!)

Muutama virhe sinne jäi, pari, jotka huomasin jo tehdessä, mutten viitsinyt purkaa. Ja yksi kokonainen rivi jäi toisesta sukasta tekemättä, sen huomasin vasta kun sukat olivat olleet jo pari päivää käytössäkin. Mutta ei se haittaa. Ihanat on.

Ystävänpäiväsukat

Koko:  36

Lanka: Novita Nalle, yhteensä 138g

Puikot: 3mm bambuiset sukkapuikot

Malli: Taimitarhan ystävänpäiväsukat

Hyvin suunniteltu -puoliksi tehty?

Tein neljä vuotta sitten anopilleni 50-vuotislahjaksi Revontuli-huivin. Silloin jo ajattelin, että voisin tehdä äidilleni joskus samanlaisen. 

3,5 vuotta sitten oltiin mummojen kanssa Tallinnassa, josta ostin ihanan ruskanvärisen jättivyyhdin (250g) vironvillaa sillä mielellä, että tästä nyt sitten äidille se Revontuli.

Pari vuotta sitten sain langan vyyhdiltä kerälle. Oli muuten iso kerä!

Viime syksynä ajattelin, että nyt voisin kyllä tehdä sen huivin äidille, kun maaliskuussa äiti täyttää 60 vuotta.

Joulukuussa ajattelin, että kunhan saan joululahjat valmiiksi, niin sitten aloitan.

Tammikuussa ajattelin, että onkohan se Revontuli sittenkään SE huivi, jonka haluan äidille tehdä. Että pitänee vielä miettiä.

Helmikuussa ajattelin, että kunhan saan ystävänpäiväsukat valmiiksi, niin sitten aloitan. (Ne on muuten valmiina, mutta en ole saanut otettua kuvia vielä).

Maaliskuun alussa harmittelin, että eipähän tullut huivia neulottua.

Maaliskuun 10. päivä aloitin Revontuli-huivin. En edes sillä mielellä, että saisin sen synttäreiksi valmiiksi, mutta kunhan aloitin.

Sitten ajattelin kokeilla, saisinko huivin sittenkin valmiiksi.

Neuloin kaikki liikenevät hetken hullun lailla. Mulla ei liikoja neuleaikaa arjessa ole, lähinnä iltaisin, kun lapset nukkuu (ja siitä ajasta taistelee myös mies ja opiskelut). Nyt kuljetin neuletta töissäkin ja neuloin mm. välkkävalvonnassa (sisällä, kun siis vahdin, ettei oppilaat hiiviskele salaa sisään).

Mulla tuli neulomisesta ihan ihme lihakset kipeäksi. Mm. peukalon juuressa oli joku lihas. Kyllä huomaa, ettei nykyään ehdi neuloa samaan tahtiin kuin joskus opiskeluaikana. 

Perjantaina 17. päivä sain kuin sainkin huivin valmiiksi ja pingotukseen. Siitä tuli kyllä pari mallikertaa pienempi kuin ohjeessa, mutta toisaalta ohjeen mukaan tehty on niin valtavan iso, että pienemmästäkin tuli ihan reilun kokoinen.

Lauantaina puoli tuntia ennen juhliin lähtöä päättelin langanpäät.

En olisi ikinä uskonut, että saan viikossa neulottua Revontulen (olkoonkin, että pienempänä versiona). 

Kyllä se on kaunis. Olin jo ajatellut antaa loput vironvillani jollekin (mulla on muistaakseni kolme jättivyyhtiä, sinisävyinen, vihreäsävyinen ja kelta-punainen), mutta nyt tuli taas sellainen olo, että jos nyt kumminkin niistä neuloisi jotain. Joko lisää Revontulia, tai sitten ihan jotain muuta. 

Vironvilla on kyllä tosi karkeaa, mutta toisaalta nää ihanan liukuvärjätyt sävyt on niin hurmaavia. Revontuli on just sopivan yksinkertainen malli, että värit pääsee oikeuksiinsa. 

Vaikka malli on hirveän yksinkertainen ja helppo, niin jostain syystä alkuun pääseminen oli mulle hankalaa. Niin se oli viimeksikin tätä neuloessa. Ehkä kolmannella kerralla sitten on helpompaa?

Vaikka aina sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, niin kyllä mä nyt silti sanoisin, että jos on 3,5 vuotta suunnitellut huivia, niin olisi siihen tekemiseen kannattanut varata enemmän kuin viikko :) Toisaalta, ehkä tää just siksi valmistui viikossa -koska hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?

Revontuli-huivi

koko: leveys arviolta jotain metrin ja puolentoista väliltä. 

lanka: Vironvillaa, tasan 100g

puikot: 6mm

malli: Revontuli-huivi, ilman kahta viimeistä mallikertaa

Harmonisen harmaat kirjoneulesukat

Aluksi muistutus: jos et ole vielä ehtinyt osallistua Neulovillan tai Paapiin lahjakortin arvontaan, niin vielä on pari päivää aikaa!

Mulla oli jouluneuleena simppelit villasukat. Alun perin ajatus oli tehdä erilaisista harmaista/ruskeista/valkoisista 7 veljeksen jämistä kirjoneulesukat, mutta aika pian suunnitelma muuttui ja teinkin sukat kokonaan luonnonvalkoisella ja harmaalla.

 

Vähän jännitti lankojen riittävyys, kun kumpaakaan lankaa ei ollut kauhean paljon. Mutta onneksi sukkiin menee lopulta lankaa aika vähän :)

 

Tein sukat pikkusiskolleni synttärilahjaksi. Meillä on samankokoinen jalka, joten vaikka kuvassa sukat näyttää mun jaloissa löpöttävän, niin kyllä ne suunnilleen kokoa 37 on. 

Mallineule on mitä yksinkertaisin:

1. krs: Neulo kaikki silmukat pohjavärillä.

2. krs: Neulo molemmilla väreillä vuorollaan 1s  (siis 1 valkoinen, 1 harmaa, 1 valkoinen jne)

3. krs: Neulo taas kaikki silmukat pohjavärillä. 

Näitä kolmea kerrosta neulotaan, mutta aina 3. kerroksen jälkeen vaihdetaan pohjaväri kuvioväriksi ja päin vastoin. 

Nämä sukat olen aloittanut varpaasta ja tehnyt niihin vahvistetun kantapään. Varressa on muutama silmukka lisätty, ettei tule liian kireä, ja lopussa muutama kerros joustinneuletta.

Näistä tuli mun mielestä todella nätit. Yksinkertaista, mutta kaunista. Jossain blogissa olen nähnyt samalla idealla toteutetut riemunkirjavat sukat, ja sellaiset tekisi kyllä mieli tehdä myös. Värikkäitäkin jämiä riittäisi... 

Kirjoneulesukat

Koko: 37

Lanka: Novita 7 veljestä luonnonvalkoinen ja harmaa, yht. 102g

Puikot: 3,5mm

Malli: perussukka varpaista alkaen, vahvistetulla kantapäällä 

 ja yksinkertaisella kirjoneulekuviolla