3,5 vuotta sitten oltiin mummojen kanssa Tallinnassa, josta ostin ihanan ruskanvärisen jättivyyhdin (250g) vironvillaa sillä mielellä, että tästä nyt sitten äidille se Revontuli.
Pari vuotta sitten sain langan vyyhdiltä kerälle. Oli muuten iso kerä!
Viime syksynä ajattelin, että nyt voisin kyllä tehdä sen huivin äidille, kun maaliskuussa äiti täyttää 60 vuotta.
Joulukuussa ajattelin, että kunhan saan joululahjat valmiiksi, niin sitten aloitan.
Tammikuussa ajattelin, että onkohan se Revontuli sittenkään SE huivi, jonka haluan äidille tehdä. Että pitänee vielä miettiä.
Helmikuussa ajattelin, että kunhan saan ystävänpäiväsukat valmiiksi, niin sitten aloitan. (Ne on muuten valmiina, mutta en ole saanut otettua kuvia vielä).
Maaliskuun alussa harmittelin, että eipähän tullut huivia neulottua.
Maaliskuun 10. päivä aloitin Revontuli-huivin. En edes sillä mielellä, että saisin sen synttäreiksi valmiiksi, mutta kunhan aloitin.
Sitten ajattelin kokeilla, saisinko huivin sittenkin valmiiksi.
Neuloin kaikki liikenevät hetken hullun lailla. Mulla ei liikoja neuleaikaa arjessa ole, lähinnä iltaisin, kun lapset nukkuu (ja siitä ajasta taistelee myös mies ja opiskelut). Nyt kuljetin neuletta töissäkin ja neuloin mm. välkkävalvonnassa (sisällä, kun siis vahdin, ettei oppilaat hiiviskele salaa sisään).
Mulla tuli neulomisesta ihan ihme lihakset kipeäksi. Mm. peukalon juuressa oli joku lihas. Kyllä huomaa, ettei nykyään ehdi neuloa samaan tahtiin kuin joskus opiskeluaikana.
Perjantaina 17. päivä sain kuin sainkin huivin valmiiksi ja pingotukseen. Siitä tuli kyllä pari mallikertaa pienempi kuin ohjeessa, mutta toisaalta ohjeen mukaan tehty on niin valtavan iso, että pienemmästäkin tuli ihan reilun kokoinen.
Lauantaina puoli tuntia ennen juhliin lähtöä päättelin langanpäät.
En olisi ikinä uskonut, että saan viikossa neulottua Revontulen (olkoonkin, että pienempänä versiona).
Kyllä se on kaunis. Olin jo ajatellut antaa loput vironvillani jollekin (mulla on muistaakseni kolme jättivyyhtiä, sinisävyinen, vihreäsävyinen ja kelta-punainen), mutta nyt tuli taas sellainen olo, että jos nyt kumminkin niistä neuloisi jotain. Joko lisää Revontulia, tai sitten ihan jotain muuta.
Vironvilla on kyllä tosi karkeaa, mutta toisaalta nää ihanan liukuvärjätyt sävyt on niin hurmaavia. Revontuli on just sopivan yksinkertainen malli, että värit pääsee oikeuksiinsa.
Vaikka malli on hirveän yksinkertainen ja helppo, niin jostain syystä alkuun pääseminen oli mulle hankalaa. Niin se oli viimeksikin tätä neuloessa. Ehkä kolmannella kerralla sitten on helpompaa?
Vaikka aina sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, niin kyllä mä nyt silti sanoisin, että jos on 3,5 vuotta suunnitellut huivia, niin olisi siihen tekemiseen kannattanut varata enemmän kuin viikko :) Toisaalta, ehkä tää just siksi valmistui viikossa -koska hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?
Revontuli-huivi
koko: leveys arviolta jotain metrin ja puolentoista väliltä.
lanka: Vironvillaa, tasan 100g
puikot: 6mm
