ihana anoppi

Sysmän kirjapäivät ovat yksi minun kesäni kohokohdista. Tänä vuonna en sinne päässyt, kun olin töissä, mutta mainio anoppini oli sieltä löytänyt 70-luvun oivallisen kirjasarjan, Kauneimmat Käsityöt, ja ostanut sen minulle! Onpas mulla ihana anoppi. Muistan nuo kirjat lapsuudesta, mummolassa niitä aina lueskeltiin.

Matto on nyt otettu kangaspuista. Hapsut pitää vielä solmia. Sitten varmaan tulee kuva tännekin.

Nyt kuitenkin kuva muutamasta kirjanmerkistä, jotka tein yhdelle ystävälle synttärilahjaksi jokin aika sitten.



Onpas huono kuva. Pöh. Mutta parempaakaan ei nyt ole laittaa, kun merkit ovat jo kotinsa löytäneet.

rentouttavaa

Eilisiltana rentouduin pujottelemalla helmiä lankaan. Ei siis todellakaan mitään erityisen vaativaa puuhastelua, mutta jälki miellytti. Tässä tulos:

Kolmet korvikset ja yksi kaulakoru muodostui niistä. Nuo punavalkoiset korvikset päätyy kyllä joskus jollekulle. Mut muut ehkä pidän itse. Saas nähdä. Aikani kuluksi maalasin myös pari rasiaa valkoiseksi ja serveteillä niitä koristelin. Tältä ne näyttävät nyt:



Pidän noista possuista mahdottomasti, mutta siihen päätin pakata yhden kaverini synttärilahjan (kaverin synttärit oli viikkoa ennen juhannusta, joten jos sen lahjan vaikka tässä lähettäis). Unikko ei varsinaisesti ole mun juttu, mutta oli ja on edelleen jemmassa vino pino sinisiä unikkoservettejä. Joku varmaan saa siis tämän toisenkin rasian joskus.

Viimeistely kestää joskus...

...todella kauan! Virkkasin hyvin yksinkertaisen pussukan kännykälleni  varmaan puoli vuotta sitten, ja vasta tänään kävin ostamassa sopivan napin. Tässä kuvassa vierekkäin kännykkäpussi ja digikameran pussukka. Kännykän pussi on Tahitia ja digikameran pussi on Tennesseetä. Napit ovat samanlaiset, mutta eri väriset. Aivan ihanat napit minun mielestäni :)

Digikameran pussi näyttää kolhiintuneelta, kun siellä ei ole kameraa sisällä...
Toinen kuva, ajat sitten helmistä tehty kellonranneke vanhaan pieneen rakkaaseen kelloon. Kuva on kylläkin aika huono, mutta eiköhän siitä selvän saa.