Vauvan syntymän jälkeen olen neulonut hirveän vähän. Ei vaan oikein ole ollut aikaa, ja sillä ajalla, mitä on ollut, en tehnyt mieli ommella. Ehkä tässä on sekin, että mä tykkään katsoa telkkaria, kun neulon (tai toisin päin, kun katson telkkaria, tykkään neuloa) ja vauvan synnyttyä olen katsonut telkkaria oikeastaan vaan silloin kun imetän vauvaa uneen.
Joitain pieniä asioita olen saanut kuitenkin neulottuakin. Kaikkia näitä yhdistää se, että olen käyttänyt pois jämälankoja.
Kuorokaverin vauvalle tein jämälangoista pienet tossuset. Vaaleanpunainen lanka on vuosia sitten itse kool aidilla värjättyä, molemmat Nallea.
Omalle vauvalle tein parit lapaset, mutta toisista vain on kuva. Nämäkin Nallea ja värikäs lanka itse koolattua vuosien takaa. Nämä alkavat nyt jo käydä pieneksi, pitäisi pikapikaa tehdä uudet ja mielellään sellaiset, joissa olisi jo peukalokin.
Ajattelin käyttää loputkin itse värjätyt Nallen jämät pois ja aloin tehdä niistä Pipanaiselle sukkia. Näiden sukkien alku on tosi nätti! Olisi tehnyt mieli jättää sukat kesken ihan vaan sen takia, miten kivalta nuo värit näyttää yhdessä.
Jatkoin silti. Jatko onkin sitten huomattavasti vähemmän nätti.
Ei ne nyt suoranaisesti rumatkaan ole, mutta ei kyllä mun silmään nätitkään. Kaikeksi onneksi lapsi kuitenkin piti näistä, ja sehän on pääasia, että tulee käytettyä.
Sellainen kuriositeetti näistä sukista, että tuo ihan varpaiden kärjessä oleva monivärinen lanka ei ole mun itse värjäämää. Mä usein kasiluokan kemiassa värjään oppilaiden kanssa lankaa kool aideilla. Tuon pikkuisen nöttösen ovat mun oppilaat värjänneet. Oppilaat saa toki ne värjätyt langat itselleen (tai jos eivät halua, niin viedään käsityöluokkaan), mutta tän nimenomaisen langan mun oppilaat halusivat antaa mulle ja käskivät tehdä siitä lapselle sukat. Minähän tein työtä käskettyä, vaikkei toki siitä lankamäärästä tullut sukkia, mutta pieni sukan kärki sentään.
