keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Joululahjat

Menneenäkin jouluna kunnostauduin antamalla aika monta itse tehtyä joululahjaa. Pitsipalloja virkkailin vuoden mittaan opekokouksissa 6 kappaletta, mutta niistä ei ole edes kuvaa, kun eipä niissä nyt ollut mitään uutta kuvattavaa. Neljä palloa lähti lahjoiksi, kaksi jätin kotiin. 

Muut itse tehdyt lahjat olivatkin sitten t-paitoja lapsille. Ostin Eurokankaasta ihanaa beagle-trikoota, josta sain juuri ja juuri tehtyä omille lapsille t-paidat ja lasten vajaan vuoden ikäiselle serkulle pitkähihaisen puseron. Miehen vanhemmilla on beagle, ja lasten serkulla myös, joten pieniä beagle-faneja ovat myös puseroiden saajat.


Lasten serkun puserosta ei tullut otettua kuvaa, tässä siis omille lapsille tehdyt t-paidat. Tein jokaiseen vähän erilaisen pääntien (siis eri tavalla kantatun), jotta erottaisin puserot pyykissä toisistaan. No, arvaahan sen, etten mä muista, mikä niistä on kenenkin, vaikka erotankin... Kirjoitin niihin sitten myös kangastussilla kokonumerot.


Ihan peruspuseroita siis. Kangas on itsessään jo tarpeeksi. Puolitoista metriä kangasta ostin, ja niin tarkkaan meni, että jäljelle jääneistä tilkkusista saa ehkä korkeintaan pienen taskun johonkin vaatteeseen. Hyvin tehokkaasti käytetty siis!


Yksi lasten serkuista sai PaaPiin työkonekankaasta tehdyn puseron. Toisella olalla on nepparit pukemista helpottamaan, vaikkakaan en tiedä, tarvisiko niitä enää 80-senttisessä puserossa olla. Mutta laitoinpa nyt, kun ohjeessa sattui ne olemaan. Tätä kangasta tilasin joskus muistaakseni Kankaiden Yöstä, ja tein siitä silloin meidän Poikaselle t-paidan. Nyt tästä jäi niin pieni jämä, että taidan saada siitä meidän tulevalle vauvalle korkeintaan puolikkaan etukappaleen puseroon.


Vielä lasten yhdet serkkupojat saivat maatila-aiheiset t-paidat synttärilahjoikseen. Ajattelin, että tällainen maatila-aihe (ja traktorit nyt varsinkin!) voisivat olla 4- ja 2-vuotiaiden veljesten sydäntä lähellä, kun maatilalla asustavat. Näihin laitoin kaula-aukkoon eri värisen resorin, niin on helpompi erottaa, kumpi on kumman. Kangas on Eurokankaasta.


Mä tykkään kovasti tehdä tällaisia perusvaatteita kuviollisista kankaista. Valmista tulee nopeaan, ja lopputulos on kiva. Harmi vaan, että kankaat tuppaa nykyään olemaan niin kalliita, että se (ja tietysti myös ihan perinteinen ajan puute) rajoittaa vähän ompelua. Nyt mulla oli Eurokankaan lahjakortti, jolla sain nää Eurokankaasta hankitut kankaat ostettua. Tai no, kyllä mä siis ymmärrän, että kankaat maksaa. Ehkä pitäisi sanoa, että harmi, kun en ole rikkaampi? :D

edit: Onko nää kuvat ihan hirveän harmaita ja tummia? Kirjoitin postauksen alun perin toisella tietokoneella, jonka näytöllä kuvat olivat ihan ok, ja nyt toisella koneella katsoessa ovat ihan hirveän pimeitä ja tunkkaisen harmaita. :(

lauantai 30. joulukuuta 2017

Taimitarhan joulukalenterisukat 2017

Pakkohan ne joulukalenterisukat oli tänäkin vuonna tehdä. Ja ihanathan niistä tuli. Valmistuivatkin ihan tismalleen ajallaan. Oli ihana vetää jouluaattoaamun saunan jälkeen uudet sukat jalkaan :)



Tein taas Nallesta. Keskimmäiset pohkeen ohjeella ja pari lisäsilmukkaa jalkaterässä, ja sukista tuli just sopivat mun 36:n rimppakinttujalkaan. Kärjestä uhkasi tulla liian pitkä, joten silmukoin loput. Tykkään todella!


Taimitarhan joulukalenterisukat 2017
koko: 36
lanka: Novita Nalle, menekki yhtensä 127g
puikot: 3,5mm
malli: löytyy Facebookin Taimitarha-ryhmästä ja ilmeisesti piakkoin myös Ravelrystä

perjantai 22. joulukuuta 2017

Neulojan jouluevankeliumi

Julkaistu alun perin vanhan blogin puolella.

Neulojan jouluevankeliumi.

CIMG2695-normal.jpg
Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano.Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana.

CIMG2655-normal.jpg
Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. 

CIMG2672-normal.jpg
Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

CIMG2658-normal.jpg
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa.

CIMG2662-normal.jpg
Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä."

CIMG2668-normal.jpg
Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: "Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa."

CIMG2669-normal.jpg
Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: "Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti." He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä.

CIMG2675-normal.jpg
Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään.

CIMG2683-normal.jpg
Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.

CIMG2688-normal.jpg
 Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.
Luuk. 2:1-20

maanantai 4. joulukuuta 2017

Lisää sukkia

Kesän aikana sain tehtyä parit sukat.

Meidän ekaluokkalainen sai itse valita värit sukkiinsa ja mieltymyksilleen uskollisena valitsi vaaleanpunaista ja pinkkiä. Mun suureksi yllätykseksi hän halusi vielä valkoista kolmanneksi väriksi. 


Päädyin tekemään sukat samalla idealla kuin alkuvuodesta tein valko-harmaat sukat. Tosi kivat sukat näistä tulikin. Tytärkin tykkää, vaikka valittelikin, että tein liian isot. Itse olen sitä mieltä, että mieluummin himpun verran liian isot kuin liian pienet... Ensimmäisen sukat tein itse asiassa melkein valmiiksi, ennen kuin jouduin toteamaan, että liian pieni on tulossa. Tein sitten reilusti isommat, ja nyt ne on vähän reilut. Mutta onneksi lapsen jalka kasvaa, kyllä ne kohta on jo sopivat!

Mä tykkään tästä kuviosta tosi paljon. Joku kerta teen kyllä vielä sellaisen kaikenkirjavat jämäsukat tällä metodilla! 


 Villasukat
koko: n. 34
lanka: Novita Nalle kolmea eri väriä, yhteensä 65g
puikot: 3mm
malli: perussukka simppelillä kuviolla

Itselleni tein myös yhdet sukat. Ostin vuosi sitten kesällä (muistaakseni) Jyväskylässä käydessä Titityystä aivan ihanan näköistä ja tuntuista Holst Garnin Highland-sukkalankaa yhden vyyhdin. Onneksi mulla on pieni jalka, ja sain yhdestä vyyhdistä just sopivasti itselleni nilkkapituiset sukat.


Kuva ei anna ollenkaan oikeutta langan upealle kiillolle ja ihanille väreille. Ja se tuntuukin ihanalta! Toivottavasti osoittautuu myös kestäväksi... Suunnittelin ensin näihin sukkiin jotain pientä palmikkoa toiselle sivulle, mutta se tuntui liian levottomalta, ja päätin sittenkin antaa ihan vaan värin olla pääosassa ja tehdä ihan tavalliset sukat ilman mitään jännittävää.

Ainut harmillinen asia on se, että tätä lankaa ei ole mulla enempää. Tai itse asiassa on, ostin loppukesästä toisen vyyhdin vihreää. Mutta jos en yrittäisi nyt olla tiukkana itselleni näissä erilaisten materiaalien hankkimisasioissa, niin ostaisin kyllä tätä vyyhtikaupalla. Niin ihania värejä!


Sukat
koko: 37
lanka: Holst Garn Highland, väri catkin, menekki 50g 
puikot: 2,5mm
malli: perussukka kärjestä alkaen tiimalasikantapäällä

tiistai 7. marraskuuta 2017

Metsäretkellä

Hei taas, pitkästä aikaa! Onkohan siellä enää ketään kuulolla?

Ihan järkyttävän pitkä blogitauko on tullut vihdoin päätökseensä! Mitenkään suunniteltu tauko tämä ei ollut, elämä nyt vaan on mennyt niin, ettei ole ollut puhtia tehdä käsitöitä, saati sitten blogata niistä vähistä, mitä on saanut tehdyksi. 


Tässä yksi pitkäksi venyneen hiljaisuuden syistä. Meidän Bonus-vauvaa odotetaan syntyväksi tammikuussa, ja varsinkin kesä meni aivan jäätävän väsymyksen kourissa (joskin siinä oli paljon muutakin kuin alkuraskaus, vaikka se väsyttikin kovasti). Lisäksi meillä on ollut ja on edelleen paljon kaikenlaista kuormaa elämässä. 

Alkukesästä meillä piti olla pesutilojen ja kodinhoitohuoneen pintaremontti. Sieltähän löytyi sitten vaikka mitä. Mitä pidemmälle kaiveltiin, sitä pahempia juttuja. Ensin kosteutta ja sitten perustusten tasalta myös hometta. Lopputulos on se, että remontti on edelleen kesken (tosin se pahin vaihe -ei suihkua, ei pyykinpesukonetta, ei lämmintä vettä, kesti onneksi vain 2kk), rahat on loppu ja aika ahdistavissa tunnelmissa meni kesä. Tuntui, että koko ajan vaan löytyi lisää ongelmia ja joutui miettimään sekä rahallista pärjäämistä että pelkäämään, mitä seuraavaksi löytyy. 

Lisäksi olen ollut pitkin syksyä tosi paljon yksin lasten kanssa. Nyt on meneillään 6 viikon yh-putki (viikko 3). Tietysti ihana, että Miehellä töitä ja työreissuja riittää, että saadaan edes vähän ylimääräistä rahaa, mutta toki tämä tarkoittaa sitä, että omaa aikaa mulla ei oikein ole. 

Käsitöitä ei siis ole oikein huvittanut tehdä (mitään ei ole huvittanut tehdä), eikä jaksaminen ole riittänyt blogin päivittämiseen asti. Joulukalenterivaihtokin jäi tältä syksyltä järjestämättä, mistä olen kyllä tosi pahoillani!

Mutta nyt alkaa tuntua siltä, että pahin on takana ja itsellä alkaa olla sekä energiaa (ainakin vähän) että parempi mieli. Että jospa se tästä!


Muutamia juttuja olen saanut valmiiksi asti. Suurimmaksi osaksi niistä ei ole kuvia, koska olen esim. ommellut lapsille perusvaatetta suoraan käyttöön. Joistain on kuvat, jotka on ihan käsittämättömän huonoja. Mutta jotta täällä bloginkin puolella olisi edes joskus jotain eloa, niin näillä mennään.  

Osallistuin tässä syksyllä ihanan Niina Laitisen sukka-KALiin. Metsäretket valmistuivat melkein aikataulussa (eli aikoja sitten jo). Niistä tuli ihanat! Ainoastaan harmittaa nuo siniset marjat, tai se, että se jäi ainoaksi siniseksi osioksi. Mutta ihanat ne on silti.


Tein sukat Nallesta (ohje oli 7 veljestä -paksuudelle), joten tein varren paksumman pohkeen ohjeen mukaan ja kärjen miestensukan ohjeella. Tosin muokkailin ohjetta matkan varrella muutenkin sinne tänne, jätin joitain kuvioita pois ja lisäilin omiani. Esim. ruusuissa ei ollut oikeasti tuollaiset varret, ne on ihan omasta päästä tehty. Varsista uhkasi myös tulla liian pitkät, joten jätin sieltä jotain pieniä kuvioita pois ja vaihdoin isot oravat pieniin kettuihin. Kärjessä taas kävi toisin päin, halusin linnut mukaan ja kun pelkäsin, että tulee liian pitkät, niin jätin kuvioita välistä. No sitten tulikin liian lyhyet ja sain lisätä kuviota. 

Mutta lopputulos on ihana, joko tuli mainittua? Nämä eivät ihanuudestaan huolimatta jää omaan jalkaan, vaan lähtevät lahjaksi. Kohtahan se on jo joulukuu, ja jospa tekisin sitten joulukalenterisukat vaihteeksi ihan itselleni.


koko: 37
lanka: Novita Nalle, yhteensä 114g
puikot: 3,5mm
malli: Niina Laitisen Metsäretket, löytyy Ravelryn lisäksi myös Facebookin Taimitarha-ryhmästä

tiistai 30. toukokuuta 2017

Parit sukat

Pääsiäissukat ei sitten valmistuneet pääsiäiseksi. Ne valmistuivat vapuksi. Ja nyt kun vapusta on aikaa melkein kuukausi, onkin varmaan korkea aika myös blogata ne :)


Ajattelin, että teen kerrankin tällaiset yhteisneulontasukat prikulleen ohjeen mukaan. Noh... En muista enää, millainen resori piti olla, mutta ainakin tuolla sukat kärjessä sooloilin taas aika lailla. Viimeinen kuvio ei ollut kiva, ja alkoi tulla varpaat vastaan, joten päätin tehdä sydämiä. Loppupeleissä sydänkuvio oli vaan yhden kerroksen lyhyempi kuin ohjeen mukainen olisi ollut. Että se siitä "hyödystä". Kärjestä uhkasi tulla aivan liian iso, joten sopivassa kohdassa lopetin kaventelut ja silmukoin kärjet kiinni.

Hirmu kivat ja söpöt sukat niistä tuli, mutta ei kyllä mun käyttöön. Nämä on tehty 7 veljeksestä, ja ovat siis ihan tolkuttoman paksut, eikä mulla ole nyt paksuille villasukille tarvetta. Nää tuskin mahtuis mulla talvikenkiin, ja paksut kotisukat mulla on jo. Joten lahjalaatikkoon päätyivät. Mulla on lahjalaatikossa aika monet sukat, harmillisesti vaan kaikki taitaa olla kokoa 36 tai 37 :D


Taimitarhan pääsiäissukat
koko: 37
lanka: 7 veljestä, yht 114g
puikot: 3,5mm
malli: Niina Laitisen Taimitarhan pääsiäissukat

Päätin toukokuun alussa, että tässä kuussa saan aloittaa niin monta uutta neuletyöta, kuin haluan. Kuvittelin, että aloitan uuden harva se päivä, ja kohta mulla kaikki paikat pursuilee uusia keskeneräisiä ja puikot on loppu jne jne. 

No. Aloitin yhdet sukat vappupäivänä. Innostuin niiden neulomisesta niin, ettei tehnyt mieli aloittaa mitään muuta uutta. Tai tein mä parit pienet vauvantossut siinä ohessa. Vasta sukkien valmistuttua aloitin uuden neuletyön. Ehkä mulla pitäis olla jatkuvasti lupa aloittaa kaikki työt, mitä mieli tekee?


Näiden sukkien neulominen oli hirveän kivaa, koska yhtään ei tiennyt, mitä tuleman pitää. Tein nämä viime vuoden joulukalenterivaihdossa saaduista minikeristä. Raidoitin kahden kerroksen korkuisin raidoin aina kahta kerää kerrallaan ja kun kerät alkoivat olla loppumaan päin, niin pätkäisin toisen toisesta ja toisen toisesta sukasta ja otin uudet kerät tilalle. Ajatus oli siis se, että molemmat langat eivät vaihdu yhtä aikaa, vaan kerien vaihdot ovat vähän liukuvat. 

Sukkien kärjistä tuli mukavan harmoniset väritykseltään, varsista taas enemmän riemunkirjavat. Yllättävän kivat sukat silti. Vähän vitsailin, että kun yhdistää riittävän monta inhokkiväriä (esim. violetista, räikeänvihreästä ja turkoosista en oikein tykkää), niin lopputulos on kaikkea muuta kuin inhokki. 


Eikös ole kivan pirtsakat? Nämäkin tein lahjalaatikkoon, vaikka melkein tekisi mieli pitää itsellä. Varresta ovat kuitenkin mun laihaan kinttuuni vähän liian isot. Siksi tuossa kuvassakin on jalat hassussa asennossa, ettei sukat menisi nilkasta ruttuun.

Joku muu siis saa näistä kivat sukat.


Raitasukat
koko: 37/38
lanka: 6kpl n. 10g pikkuvyyhtiä samanpaksuisia sukkalankoja. Ainakin Austermann Stepiä ja Novitan Tico ticoa muistaakseni. Yhteispaino sukilla 64g
puikot: 2,5mm
malli: kärjestä alkaen ja tiimalasikantapäällä, kahden kerroksen raidoilla

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Bloggaribrunssi Wetterhoffilla

Sain taas kutsun Wetterhoffin bloggaribrunssille. Viime vuotisen tapahtuman postauksen voit käydä lukemassa täällä

Oli taas oikein kiva ja onnistunut tapahtuma! Tapahtuman järjestivät Wetterhoffin talon yrittäjät ja luonnollisesti paikkana oli Wetterhoffin talo. Alkuun saimme nauttia herkullisesta brunssista (konditoria R. Kokon Sibelius-kakku vei tälläkin kertaa kielen mennessään) ja samalla vähän tutustua toisiimme ja Wetterhoffin talon yrittäjiin. Sitten pääsimme talokierrokselle ja kuulimme myös maineikkaan Wetterhoffin historiasta ja lopuksi vielä työpajoihin tekemään itse. Kotiinviemisiäkin saimme.

Tässä vähän kuvatunnelmia bloggaribrunssilta:

 Brunssin suolaisista tarjottavista en tullut ottaneeksi yhtään kuvaa, mutta hyviä nekin olivat. 
Sibeliuskakku oli herkkua ja munkkeja mun oli tehnyt muutaman päivän mieli, hirmu hyviä nekin!

Neuleet eteni syömisen ja jutustelun lomassa.

 Talokierroksella Wetterhoffin talossa ja myymälässä.
Mä haluaisin myös tällaisen oven! Ja huoneen sen takana... :)

Kauniita huiveja esillä.

 Wetterhoffin talon yrittäjät esittelivät itseään. Kirjansitomo Pikkusitomo Kirjasen esittelypöytä lumosi.

Työpajoissa oli mahdollista tehdä itse sormus tai langanohjain, harjoitella käpypitsin tekoa, askarrella paperista korviset ja tuunata lahjaksi saatu kassi. Itse en todellakaan ehtinyt kaikkeen. Sormus tai langanohjain oli Koruverstas Klovan työpaja. Tässä malliesimerkki upeasta ruususormuksesta.

 Itse halusin kokeilla langanohjaimen tekoa. Tässä mallikappale...

... ja tässä mun suurella työllä ja tuskalla väkertämä aikaansaannos. Eka yritys meni pieleen, kun onnistuin väkertämään nuo kolmiot väärin päin. Täytyy kyllä nostaa hattua Klovan Heidille, joka sai ohjeistettua mut maaliin! 

Mä olen kyllä jonkin verran taivutellut metallilangasta yhtä ja toista, mutta en varmaan ikinä noin paksua lankaa (oli vaikeaa!) ja jotenkin en kyennyt hahmottamaan, mitä tässä piti tehdä, vaikka oli mallikappale nenän edessä. Mutta lopulta onnistui, ja vaikka lopputulos on vähän koomisen näköinen, niin toivottavasti kuitenkin toimiva.

 Pikkusitomo Kirjasen työpajassa sai tekstata kassiinsa tekstin kalligrafia-tekstiilitusseilla. Harjoittelua varten oli lakana. Siitä tuli hieno :)

 Ennen kotiinlähtöä kävin vielä napsimassa muutaman kuvan myymälän puolelta. Sisustus- ja lahjatavarapuoli oli täynnä kaikkea ihanaa...

Wetterhoffin myymälä uudistui ihan hiljattain, enkä ollut uudessa myymälässä vielä ehtinyt vierailla. Olihan se nyt kerrassaan upea.
 
 Korttien talon kortteja. 
 
 Lankapuolella oli lankaa. Sekä Wetterhoffin omia lankoja, että muita ihania.

 Väriterapiaa.
 
 Wetterhoffin vanha lähetin pyörä uudessa käytössä.

Goodiebagin sisältöä Wetterhoffin toimijoilta sekä Hämeenlinnan kaupungilta. Tästä puuttuu vielä joukko esitteitä sekä lankakarttoja. Belikin lahjoittama kassi (jonka tuunaus jäi mulla vähän kesken), Ihana-lehti, Niittyvillalta pieni pussukka ja tarvikkeita, Korttien talon muistikirja ja viuhka ja Cobblerinan nahkainen koriste, jonka voi kiinnittää vaikka kassiin. 

Suuret kiitokset vielä Wetterhoffin talon yrityksille mahtavasta tapahtumasta! Toivottavasti tapaamme vielä uudestaankin!

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Ommeltuja asioita

Viime aikoina ei ole ihmeemmin tehnyt mieli ommella. Mutta eilen bongasin Punatukka ja kaksi karhua -blogista superhelpon ja supersöpön rusettiturbaanipipon ohjeen ja sitä piti päästä kokeilemaan. Siinä samalla leikkasin kankaat muutamaan puseroon, joten ehkä tässä lähiviikkoina tulee enemmänkin ompeluksia valmiiksi asti.

Kaivelin jemmasta palasen trikoota, jolle en ole keksinyt käyttötarkoitusta. Tää on jonkun yllätyspussin mukana tullut, ja rehellisesti sanottuna ei ole oikein sytyttänyt. Ja puoli metriä on tosi vähän, se rajoittaa. Nyt ajattelin, että eipähän haittaa, jos menee homma pieleen ja kangas hukkaan.

Arvelin, että meidän Pipanainen ilahtuisi ikihyviksi rusettipiposta ja kun kangasta oli sellainen pala, että siitä sai kätevästi kaksi pipoa, niin tein toisen (tai siis ensimmäisen) lasten vauvaserkulle. 



Ihan mahdottoman suloinen! Toivottavasti on käyttäjälleen sopiva. Tää on tehty kaksinkertaisena ja jotakuinkin ohjeen mukaan. Täytyy myös kehua, että olipa todella erinomaisen selkeä ohje, jopa mä ymmärsin ihan lukemalla :)

Oman lapsen piposta tein yksinkertaisen ja vähän muutenkin tein erilailla. Siitä ei tullut ihan niin onnistunut kuin tästä. Ainakin kiristin liian tiukaksi mytyksi tuon turbaaniosion, pitää muistaa ensi kerralla tehdä vähän toisin. Oman lapsen piposta ei ole kuvaa, koska kamera teki lakon. Mutta se on siis aika lailla saman näköinen kuin tämäkin ja neiti itse rakastui siihen niin, että päätti mennä se päässään sekä nukkumaan että huomenna eskariin.

Talven mittaan olen muuten ommellut lähinnä muutamia ihan peruskäyttövaatteita lapsille. Niitä en ole jaksanut blogata, mutta laitetaan nyt parista esimerkkitapauksesta kuva.


Keskimmäiselle tein Ainolan ihanasta Hyppyskätytöt-kankaasta talvella mekon. Tämä on ihan peruspuseron kaavalla tehty, jatkoin vaan helmaa pidemmäksi ja laitoin vyötärölle kuminauhan. Mekko on polvipituinen ja vaikka mun mielestä näyttää epäilyttävästi yöpaidalta, niin tytär tykkää siitä ihan hirveästi, ja sehän se onkin tärkeintä.


Tuo kangas on aivan ihana. Mulla tulee siitä mieleen Onneli ja Anneli.


Pojalle on valmistunut muutama pusero, mutta tämä taitaa olla ainut, josta on kuva. Kangas on myöskin Ainolan. Tykkään tästä kankaasta kovasti, kun tämä ei ole ihan perinteistä poikaväritystä tai -kuosia. Vaikka täytyykin myöntää, että meidän nuoren miehen mieleen ovat tällä hetkellä eniten erilaiset autot ja työkoneet ja supersankarit. Kyllä tämäkin pusero on silti ollut ahkerasti käytössä ja kovin mieleinen.


Tässä syy, miksi tällä kertaa lastenvaatteista ei ollut kuvia lasten itsensä päällä...