keskiviikko 26. elokuuta 2020

Neuleohje: Sydänraitasukat

Neuloin kesällä sydämiä täynnä olevat raitasukat. Pari ihmistä kyseli ohjeen perään, joten kirjoitin nyt sitten niille ohjeenkin. Ohjeen löydät tästä postauksesta tai Ravelrystä (Ravelryssä oleva ohje on pdf-muodossa ja sopii ainakin printattavaksi paljon paremmin kuin tämä, lisäksi Blogger teki taas kuville jotain ja tässä postauksessa oleva kaavio on ainakin minun silmiini vähän epäselvä).

Sukat voi neuloa paksummasta langasta (100g = 200m), jolloin pohkeesta tulee "normaalin" paksuinen (normaali on inhottava sana ihmisen koosta puhuttaessa. Keskikokoinen?) ja sukasta n. kokoa 38/39 tai ohuemmasta (100g=260m), jolloin saa kapeammalle pohkeelle ja pienempään jalkaan sopivamman sukan. 

Itse neuloin nämä mustapohjaiset sukat Nallesta omaan 36-koon jalkaani ja valkopohjaiset 7 veljeksestä kälyn kolmeysiin. Mustapohjaiset oli vähän sellainen koeversio, niissä on jotain pieniä eroja ohjeeseen verrattuna. 

Tässä se ohje:

Sydänraita

Koko: Kapeahko pohje ja jalan koko n. 36/37 tai normaali pohje ja jalan koko n. 38/39.

Käytettävä lanka: Pienempään ja kapeapohkeiseen sukkaan esim. Novita Nalle (100g = n. 260m). Suurempaan ja leveäpohkeisempaan sukkaan esim. Novita 7 veljestä (100g = n. 200m).

Neuletiheys: Nallella 22s ja 32krs = 10x10cm. 7 veljeksellä 18s ja 26krs = 10x10cm.

Puikot: Pienempään sukkaan 3mm, suurempaan 3,5mm tai käsialan mukaan.

 

Ohje:

Luo 60 silmukkaa ja neulo 2o 2n -joustinta 7 krs.

Neulo sitten varsi kaavion (ohjeen lopussa) mukaan. Kaaviossa neulotaan koko ajan sileää neuletta. Kaavio neulotaan alhaalta ylöspäin. Vaikka kaavio on kaksivärinen, voi sydämiä tietysti tehdä niin monella värillä kuin itse haluaa!

Kaavion loputtua puikoilla on 48 silmukkaa. Jaa silmukat tasaisesti niin, että jokaisella puikolla on 12 silmukkaa.

Neulo kantapää seuraavasti: neulo puikot 1 silmukat puikon 4 silmukoiden jatkoksi (eli kerroksen vaihtumiskohta jää näiden keskelle). Neulo yhteensä 22 krs vahvennettua neuletta, eli nurjalla puolella nostat ensimmäisen silmukan neulomatta ja neulot muut nurin. Oikealla puolella nostat ensimmäisen silmukan neulomatta, neulot seuraavan, nostat neulomatta, neulot seuraavan jne kerroksen loppuun asti.

Jatka sitten kantapään kavennuksilla. Jatka samaa vahvennettua neuletta ja neulo 15 silmukkaa, jonka jälkeen neulo kaksi silmukkaa takareunoistaan oikein yhteen ja käännä työ (7 silmukkaa jäi siis täysin neulomatta). Nosta silmukka, neulo 6 s nurin ja neulo kaksi silmukkaa nurin yhteen, käännä työ (taas toiseen reunaan jäi 7 silmukkaa neulomatta). Neulo 7 silmukkaa, kavenna neulomalla takareunoistaan oikein yhteen, käännä.

Jatka näillä keskimmäisellä kahdeksalla silmukalla vahvennettua neuletta niin, että aina oikealla puolella kavennat neulomalla kaksi silmukkaa takareunoistaan yhteen ja nurjalla puolella kavennat neulomalla silmukat nurin yhteen. Reunoissa olevien silmukoiden pitäisi siis koko ajan vähentyä ja keskellä olla samat 8 silmukkaa, joita neulot. Lopulta jäljellä on enää kantapään keskimmäiset 8 silmukkaa. Jaa nämä silmukat kahdelle puikolle.

Nosta kantapään silmukoiden kanssa samoille puikoille 13 silmukkaa molemmista kantalapun reunoista. Nyt työssä on yhteensä 58s. Neulo 1krs sileää neuletta.

Seuraavaksi neulotaan sukan jalkaterä, jonka voit neuloa haluamallasi raidoituksella tai vaikka yksivärisenä. Mallisukissa on neulottu kahden kerroksen korkuisella raidoituksella.

Aloita kavennukset. Kavenna joka toisella kerroksella 1. puikon lopussa neulomalla kaksi silmukkaa oikein yhteen ja 4. puikon alussa neulomalla 2 silmukkaa takareunoistaan oikein yhteen. Jatka kavennuksia, kunnes puikoilla on jäljellä 12s, eli työssä on taas 48s. Jatka sileää neuletta, kunnes sukan kärki on pienemmässä koossa 19cm tai suuremmassa koossa 21cm tai peittää pikkuvarpaan.

Aloita sitten kärkikavennukset. Neulo 1. puikon silmukat, kunnes jäljellä on 3s, neulo sitten 2s oikein yhteen ja viimeinen silmukka oikein. Neulo 2. puikolta 1s oikein, 2s takareunoistaan oikein yhteen, ja loput oikein. Neulo 3. puikon silmukat, kunnes jäljellä on 3s, neulo sitten 2s oikein yhteen ja viimeinen silmukka oikein. Neulo 4. puikolta 1s oikein, 2s takareunoistaan oikein yhteen ja loput oikein. Toista nämä kavennukset ensin joka toinen kerros 3 kertaa ja sitten jokaisella kerroksella, kunnes työssä on jäljellä 8 silmukkaa. Katkaise lanka ja vedä se silmukoiden läpi. Päättele langat. Höyrytä, pingota tai viimeistele muulla haluamallasi tavalla.

 

keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Oodi Lumoukselle

Maailma on täynnä kauniita kankaita, joita rehellisesti sanottuna olen hamstrannut vähän liiankin kanssa. Kaikkien aikojen suosikkikuosini on kuitenkin Ommellisen Lumous, jota olen tullut ostaneeksi (kröhöm) peräti 7 eri värissä... Kaikista ihanimmat värit on vielä ompelematta, koska niistä en raski tehdä mitään ennen kuin tiedän, että on aivan täydellinen kaava.

Aika monta vaatetta olen kuitenkin ihanasta Lumouksesta jo ommellut. En tiedä, iskeekö jossain kohtaa kuosiähky, ei vielä ole iskenyt. Lumous on siitäkin ihana kuosi, että sitä voi käyttää poikittain tai pitkittäin (kangas joustaa molempiin suuntiin) ja sillä saa kivasti vaatteisiin erilaista ilmettä. Tässä koostetta tähän mennessä ommelluista:


Ekat Lumoukseni ostin netin kangaskirppareilta, koska siinä vaiheessa, kun ihastuin kuosiin, se oli Ommelliselta loppuunmyyty. Onnistuin löytämään tätä lemppariväriäni tummanvihreää pienen palan, jota jemmailin kuin suurinta aarretta, kunnes sitä tuli lisää myyntiin ja ostinkin sitä tietysti heti vähän reilummin. Tästä jemmapalasta sain sopivasti t-paidan ommeltua äidilleni synttärilahjaksi. Kaavana tässä on Jujunan ilmaiskaava Dance koossa 32, mikä on mulle hartioista/pääntieltä vähän liian iso, mutta helposti muokattavissa, kun ottaa vaan keskeltä kaavasta vähän pois.



Heleänvihreä Lumous ei alkuun kolahtanut ihan samalla tavalla, mutta ihastuin siihen, että sitä sai myös pienemmillä kukilla. Ostinkin sitä sitten 1,5m palan isoilla kukilla ja 1,5m palan pienillä kukilla, ja sain tehtyä sekä mulle että meidän tytöille viime vuoden keväällä ihanat samistelumekot. Tykätään näistä ihan hirveästi!


Jonkin verran vaati kikkailua, että sain palat riittämään kolmeen mekkoon, mutta onnistuin. Pienikukkaisessa Lumouksessa kukat menee kankaan molemmissa reunoissa, joten sen palan pistin kokonaan tyttöjen mekkojen helmoiksi ja isokukkaisesta sain oman mekon lisäksi tyttöjen mekkoihin yläosat. Tyttöjen mekkojen kaava on Mekkotehdas koulutytöille -kirjasta Merili-mekko ja mun mekko on PuuhakasPajan Sari/Paula koossa 32, joskin jotain muokkauksia tein. 


Harmaa Lumous on joustocollegea, vaikkakin niin ohutta, että menisi paksusta trikoosta. Tästä halusin ehdottomasti itselleni hupparimekon. Kesken ompelun meinasi tulla kriisi, kun mekontekele näytti miehen mielestä liian keski-ikäiseltä ja lapset tuomitsivat sen tylysti mummon yöpuvuksi. Mutta hupun lisääminen ja kuminauha helmassa muuttivat kyllä ilmettä tosi paljon, ja tästä tuli heittämällä ihan lempparivaate. Mukavan rento, mutta silti kaunis. Jujunan "ilmaisen ämpärin" eli Trendy Girl -kaavan pohjalta on muokkailtu, mutta tein tosiaan helmaosan erilailla kuin kaavassa. 


Tämän kesämekon esittelinkin jo viime postauksessa. Pohjavärinä on harmahtava beige ja kukat ihanan herkkiä murrettuja vaaleanpunaisia. Simppeli kesämekko (taskuilla tietysti) valmistui t-paidan pohjalta pidentämällä. Tää on ihana!


Nyt viimeisinä valmistui meidän tytöille taas mekot siniharmaasta pienikukkaisesta Lumouksesta. Kuviin en saanut väriä oikein vangittua, mutta pohja on siis tosi tumma harmaansininen. Miehen mummo kuoli maaliskuussa ja hautajaiset pidettiin silloin pahimpien koronarajoitusten aikaan vain ihan kaikkein lähimpien (eli lasten ja lastenlasten) kesken. Nyt kesällä pidettiin sitten uurnanlasku ja muistotilaisuus. Mulla oli mustat pitsimekot tytöille suunnitteilla, mutta kun oli sovittu, että tuohon uurnanlaskutilaisuuteen ei tarvitse pukeutua mustaan, niin päätin jättää ne tekemättä. Tyttöjen kaikki siistimmät vaatteet on kuitenkin niin riemunkirjavia, että halusin heille päälle jotain vähän hillitympää. 

Tätä kangasta olin ostanut 1,5m ja suunnitellut alun perin itselleni jotain. Nyt sain kikkailemalla siitä molemmille tytöille mekot, koot on suunnilleen 152cm ja 140cm. Mekkojen yläosa on topin kaavalla piirretty ja helma ihan vapaalla kädellä. Aika tiukille meni kankaan kanssa, mutta sain kuin sainkin siitä kaksi mekkoa aikaiseksi. Ihanat mekot tuli, ja tytöistä on kivaa, kun heillä on samisteluvaatetta myös mummin kanssa (mun anoppi on teettänyt tästä samasta kankaasta isokukkaisena itselleen tunikan). Uskon, että näille mekoille tulee myös käyttöä enemmän kuin niille mustille hautajaismekoille olisi tullut. 

Jemmassa mulla on Lumousta vielä vaaleanpunaisena, vaaleanvihreänä ja tummanvihreänä. Katsotaan, mitä niistä aikanaan mahtaa tulla!

keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Kesäbingo-ompeluita

Hei taas pitkästä pitkästä aikaa!

Olen viime aikoina tehnyt paljon käsitöitä (laskin itse asiassa tuossa juuri, että tämän vuoden ensimmäisen puolikkaan aikana on valmistunut 82 ommeltua asiaa, 12 neulottua/virkattua asiaa ja lisäksi jokunen korvispari ja paperiaskarteluja). Jostain syystä tämä blogin pitäminen ei ole napannut hiukkaakaan, mutta nyt kutkuttaisi taas jatkaa. Toivottavasti joku vielä jaksaa käydä lukemassa!

Instagramissa toki olen aktiivisempi, eli jos vaan käytät instaa, niin kannattaa ottaa seurantaan @nappituntuman_amria!

Mutta asiaan! Kuulun useampaankin aivan mahtavaan Facebookin ompeluryhmään. Alavara-ryhmässä järjestettiin kerrassaan huippu kesäbingo. Ompeluaikaa bingotöille oli kolmisen viikkoa, mutta mä päätin lähteä mukaan vasta, kun ajasta oli mennyt viikko, ja toisen viikon vietin mökillä... Sain silti tehtyä koko bingoruudukon täyteen, eli 16 ompelusta!

Bingon aiheena oli ruumiinosat, ja ruutuihin oli aika tarkat ohjeet, mitä ruumiinosaa ompelutyön piti peittää ja mitä ei saanut peittää. Osa oli hyvinkin helposti toteutettavissa, mutta loppua kohti mulla alkoi mulla luovuus kukoistaa... :D


Ihan ekana valmistui tyttärelle kesämekko. Ihana kirsikkakangas on ostettu Kimmiltä. Mekko on käyttäjän tarkkojen ohjeiden mukaan tehty, t-paidan kaavasta mekoksi jatkettu. Koko suunnilleen 152cm. Tällä kuittaantui reidet-ruutu.


Vyötärö-ruutuun ompelin itselleni kesämekon kaikkien aikojen kangassuosikistani, Ommellisen Lumouksesta. Tämäkin ihan vapaalla kädellä t-paitaa mallina käyttäen saksittu. Ja siinä on taskut! Tästä tuli ihan heittämällä lempparimekko.




Puolitoista vuotta sitten ostin Verson Puodin joulukalenterista kahta väriä Pupujemmaa ja suunnittelin jo silloin tekeväni itselleni niistä yöpuvun. Tuskin olisin saanut vieläkään aikaan ilman tätä bingoa! Yöpuvun housuilla kuittaantui bingosta sääret ja puserolla olkapäät. 


T-paidan kaavana oli Jujunan Dance. 


Housut ompelin Kangaskapinan Iisi-housujen kaavalla. Kaava on lasten kaava, mutta mulle 170cm lahkeet vähän lyhennettynä oli just passeli.


Osassa ruutuja jouduin menemään aika helpolla ja pienellä ompelulla. Toisaalta esimerkiksi tämä solmupanta oli ollut tekemislistalla jo tovin muutenkin. Tämän ompelin korvat-ruutuun.


Meidän 9v oli toivonut, että ompelisin hänelle pikkutopin alusvaatteeksi. Tämä oli nyt sellainen eräänlainen prototyyppi, yhden valmisvaatteen pohjalta piirrelty kaavat. Oli oikein onnistunut lopputulos. Rinta-ruutuun.


Ihanan kirsikkakankaan jämistä sain vielä pienen vastasyntyneen kokoisen pipo+raapimistumput -setin aikaiseksi. Näillä tuli kuitattua pää ja sormet.
 

Kaula-ruutuun tein jämäkankaasta tuubihuivin. Tämäkin oli ollut listalla jo jonkin aikaa. 

Kyynärpäät-ruutuun ompelin itselleni vajaahihaisen puseron. Tämäkin työ oli odottanut to do -listalla varmaan pari vuotta. Kankaan ostin muistaakseni pari vuotta sitten Kankaiden yön aikaan Nappinjalta, ja siitä lähtien olin puseroa suunnitellut. 

 

Miehelle ompelin bokserit jämäkankaasta. Tällä kuittaantui takapuoli-ruutu. 

Nämä potkuhousut ompelin varpaat-ruutuun, ja näille ei ole käyttäjää tiedossa. Ompelin ihan vaan tämän bingon takia, mutta eiköhän näille joskus vielä käyttäjä löydy!
 


Tässä kohtaa alkoi sitten mennä vähän luovemmaksi tämä touhu. Pohdin pitkään nilkka-ruutua, kun piti olla vaate tai asuste, joka peittää nilkan, mutta ei varpaita, ja pelkästään pitkät lahkeet tai pitkä helma ei kelvannut. Suunnittelin jo jotain nilkkakorua, kun yhtäkkiä keksin ommella nilkkaan pujotettavan kahleen! Siitä tietysti luontevana jatkona ompelin myös käsiraudat ranteet-ruutuun.


Nämä oli aika pikaisesti omasta päästä ommellut, eikä ompelujälkikään kaikilta osin ollut kovin viimeisteltyä. Ajattelin näitä ihan vitsiksi, mutta yllättäen lapset ihastui niihin ikihyviksi, ja kahleet ja käsiraudat vietiin leikkeihin sellaista vauhtia, että hyvä, kun ehdin kuvat napata. 

Ranteen ja nilkan ympäri tulevat osat on resoria ja muut osat mustaa trikoota. Resori on kaksinkertaisena. Trikoosta ompelin pitkän putken, jonka käänsin ympäri ja leikkasin sitten sopivan kokoisiksi pätkiksi. Pätkät ompelin käsin renkaiksi kettingin tapaan. Resoriin tuleva kettingin osa on pujotettu osittain resorin sisään ennen sen ompelemista renkaaksi. Pallon osat piirsin vapaalla kädellä, yllättävän hyvä ympyrä tuli. Pallon sisällä on ihan vanua, joten ei tule vahinkoa, vaikka leikissä kiinni saatu rosvo paiskaisi poliisia kahleella päähän :D :D


 

 Nenä-ruutuun halusin ehdottomasti tehdä jotain muuta kuin kasvomaskin. Päädyin pellen nenään.  Tämä on toteutettu niin, että leikkasin vaahtomuovista palan, jonka saksilla muotoilin suunnilleen ympyräksi. Yhdelle reunalle leikkasin loven (en siis mitään irti, jotta puristaa nenää tarpeeksi) ja sitten ompelin päälle punaista trikoota. Nenä pysyy päässä yllättävän hyvin.


Viimeisenä ompeluna oli silmät -ruutu. Unimaskia ja merirosvon silmälappua suunnittelin, mutta jossain luovuuden puuskassa keksinkin ommella silmälasit. Mitään oikeaa käyttöä näillä ei tietenkään ole, mutta kuten kanssaompelija huomautti, jatkossa voin aina katsoa maailmaa vaaleanpunaisten silmälasien läpi!

Nämä on toteutettu yksinkertaisesti niin, että puuvillakankaasta ompelin pitkän pätkän ohutta putkea, jonka käänsin oikein päin. Pujotin putken sisään rautalangan ja aloin muotoilla silmälaseja. Siinä sitten pätkin tuota ja ompelin osat paikalleen sitä mukaan, kun silmälasien osat hahmottuivat. Tuli aika hauskat, mutta sovituskuvaa ette valitettavasti saa. Siitä tuli vähän liian mielipuolinen netissä julkaistavaksi :D

Oli hirmu kiva bingo! Olin tosi iloinen, että sain pitkään aiottuja ompeluja tehdyksi. Yhtä lailla olin iloinen siitä, että luovuuspuuska yllätti ja tein jotain vähän boksin ulkopuolelta. Se on aina hirveän kivaa!

lauantai 26. lokakuuta 2019

Nappitalon tuotetestaus: nauhoja, ompelua ja arvontaa!

Tervehdys taas, aivan liian pitkästä aikaa!

Elämä on jotenkin niin hektistä nykyään, etten ole lainkaan saanut aikaiseksi mitään täällä blogissa. Ajatuksissa se aina on, mutta sitten on paljon muuta tärkeämpää, kuin istua koneella. Mulla on pitkä lista asioista, joista haluaisin blogata, mutta lyhenemisen sijaan se lista vaan kasvaa ja kasvaa... Instagramissa olen astetta aktiivisempi, joten sitä kannattaa seurata!

Tämä syksy nyt on ollut kyllä niin kiireinen, etten juurikaan ole ehtinyt ja jaksanut käsitöitäkään tehdä (voitte visioida seuraavan yhdistelmän: 4 lasta, kokopäivätyö, remontti, opiskelut töiden ohella, mies poissa 6 viikkoa...). Mutta jotain sentään!

Pääsin jokunen aika sitten Nappitalon tuotetestaajaksi ja sain testiin ihastuttavia nauhoja. Instan puolella olenkin jo aikaansaannokseni esitellyt, mutta halusin vielä täällä blogissa vähän avata niitä lisää. Nauhat on siis saatu ilmaiseksi somenäkyvyyttä vastaan, muut tarvikkeet itse hankittuja.


Ensimmäiseksi otin työn alle ruudullisen bokserikuminauhan, jota käytin, tylsää kyllä, ihan tuiki tavallisiin boksereihin. Meillä lapsista on hirveän hauskaa, jos heillä on keskenään samanlaisia vaatteita, ja vielä hauskempaa, jos on vanhemman kanssa samanlaisia vaatteita. Bokserikuminauha oli ihanan pehmeää ja sain siitä juuri sopivasti kaikille perheen miehille tehtyä bokserit (koot 92cm, 122cm ja XXL). Kuminauhalle luvataan 40 asteen pesunkesto, mutta hyvin on kestänyt jatkuvia 60 asteen pesuja.


Toisena ompelin kapeasta ruutunauhasta. Nauha on tosiaan kapeaa (leveys 1cm) ja melko ohutta, mutta silti napakan oloista. Mulla oli visio pienestä laukusta, jossa nauha on pääosassa. Halusin nauhaa sekä koristeeksi että hihnaksi. Tämä nauha ei ole mitään hihnaksi tarkoitettua (ts. sen ei luvata kestävän painoa), mutta ajattelin, että ehkäpä se kestäisi hihnana, jos laukussa kannetaan vain jotain pientä. Hihna on laukussa kiinni pienillä karabiinihakasilla, joten sen voi vaihtaa tarvittaessa. Laukku on 18cm korkea, leveys suuaukon kohdalla on 10cm ja leveimmillään 16cm. Hihnan pituus on n. metri.

Laukku itsessään on tehnyt vanhasta farkunlahkeesta (kuten näkyy, takakappaleessa näkyy polviryppyjä!) ja vuorina käytin ohutta puuvillakangasta. 


Kahden ensimmäisen nauhan jälkeen mulle tuli vähäksi aikaa totaalinen stoppi. Molemmista jäljellä olevista nauhoista mun paras visio olisi ollut musta villakangastakki, jonka hihansuihin ja helmaan olisin nauhaa laittanut koristeeksi. Toista nauhaa olisin halunnut käyttää myös mustan kotelomekon vyötäröllä. No eihän mulla todellakaan ollut aikaa ruveta villakangastakkia tai kotelomekkoa tekemään, varsinkin, kun kumpaakaan en ole koskaan tehnyt, eli jo sopivan kaavan löytäminen ja muokkaaminen olisi vienyt aikaa... 

Jumiuduin joksikin aikaa miettimään, mihin ihmeeseen onnistuisin yhdistämään upean metallinhohtoisen nauhan. Pengoin kangasjemmojani ja aina yhdistelmä tuntui vähän huonolta. Sitten hoksasin, että eihän mun tarvitse yhdistää sitä yhtään mihinkään! Niin syntyi pieni metallinhohtoinen iltalaukku.


Laukku ei tietenkään ole ihan pelkästä nauhasta tehty. Olen ensin päällystänyt palan farkkukangasta nauhalla ja sitten ommellut laukun siitä. Vuorina on puuvillakangasta. Laukku on pikkuruinen (11cm*19cm*5cm), mutta tukeva. Hihnaksi ostin ihan Prisman remonttipuolelta metalliketjua, jonka kiinnitin karabiinihakoihin, jotta hihna on vaihdettava.


Mä en yleensä ole omassa tyylissäni metallisten asioiden käyttäjä, mutta tähän söpöläiseen ihastuin ihan täysillä. 

Viimeisenä ompelin mun suosikkinauhasta, herkästä ja tyylikkäästä kudotusta koristenauhasta. Mun oli vähän vaikea keksiä, mitä tästä tekisin (koska edelleen sekä villakangastakki että kotelomekko olivat poissuljettuja vaihtoehtoja), kun pelkäsin, etten tee nauhalle oikeutta. Koska siis tämä nauha on oikeasti niiiiin kaunista! Valkoisen, harmaan, mustan ja ruskean sävyt vaihtelevat epäsäännöllisesti niin, että nauha näyttää ihanan eläväpintaiselta. Oi että.

(Rehellisyyden nimissä on sanottava, että tämä maailman kaunein nauha oli kuitenkin vähän hankala ommeltava, se on ohutta ja tahtoo itsepintaisesti mennä reunoistaan vähän kieroon. Ei nyt mitään varsinaisesti vaikea, mutta jos haluaa viivasuoraa, niin saa olla tarkka.)


Loppujen lopuksi päädyin pieneen kukkaroon. Suunnitelma oli tehdä koko kukkaro samalla idealla kuin aikaisempi pikku laukku, eli päällystää kangas kokonaan nauhalla. Valitsin kankaaksi tilkun pellavaa, ja ommellessa aloin tykästyä nauhan ja kankaan yhdistelmään niin, että jätin päällystämisen kesken.

Kukkarosta tuli ihan söpönen. Sen leveys on suuaukon kohdalla 7,5cm, leveimmillään 13cm ja korkeus n. 11cm. Vuorina suunnilleen pellavanväristä lakanakangasta. 

Tämä oli kaiken kaikkiaan tosi kiva projekti. Toki näin nauhoista kuvan etukäteen, eli tiesin, mitä olen saamassa. Silti tuntui mukavan yllätyksellisestä ommella jonkun muun valitsemista nauhoista. Mähän olen aivan höperönä kaikkiin nauhoihin ja nappeihin ja muuhun sellaiseen tilpehööriin, niin että sikälikin tää oli tosiaan mulle sopiva projekti. Kiitokset Nappitalolle!

Koska haluan laittaa hyvän kiertämään, aion arpoa jonkun näistä kolmesta pussukasta jollekin halukkaalle (bokserit sattumoisin rajaan arvonnan ulkopuolelle :D :D ). Jos siis sinä haluaisit saada omaksesi pienen farkkukankaisen kukkarolaukun, metallinhohtoisen iltalaukun tai pikkukukkaron, niin kipaisepa tuonne Instagramin puolelle, sieltä löydät arvonnan ja ohjeet, miten osallistua 3.11. mennessä.

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Tavallisesta peitosta persoonalliseksi

Edellisessä postauksessa kerroin, miten tein veljentytölle lahjaksi pehmokirjan. Saatiin tämä pikkuinen myös meidän kummitytöksi. Mä olen ottanut tavaksi tehdä kaikille kummilapsille vauvanpeiton (omille lapsilleni en sitten ole ainuttakaan peittoa tehnyt, kröhöm...). Olin pari pientä peittoa virkannut kummilapsia odottamaan jo muutama vuosi sitten, joten nyt ei tarvinnut kiireellä alkaa virkkailemaan.

Kaivoin siis peiton jemmasta ja totesin, että tämä on kyllä ihan kamalan tylsä!

Mietin erilaisia piristysvaihtoehtoja ja päätin lopulta kirjailla peittoon jotain. Ensin suunnittelin sydämiä ja kukkia, mutta loppujen lopuksi halusin siihen tekstin. 

Tällainen siitä sitten tuli:


Tein kirjoituksen ikään kuin virkkaamalla ketjusilmukoita peiton päälle. Tälle tekniikalle on varmaan joku nimikin, mutta yksinkertaisuudessaan mulla oli siis lankakerä työn alla ja tosiaan koukulla virkkasin peiton päälle ketjusilmukoita.


Ihan hetkessä työ ei valmistunut, mutta tuo virkkailu oli kuitenkin ainakin mulle nopeampaa kuin neulan kanssa kirjominen, ja plussaa oli myös se, että lankaa ei tarvinnut valmiiksi katkaista mihinkään mittaan. 


Tämän kuvan Blogger jostain syystä itsepintaisesti kääntää pystyyn, mutta siitä nyt kuitenkin ehkä hahmottuu, minkä näköistä kirjailu läheltä katsottuna on. En ihmeemmin suunnitellut tekstiä etukäteen, virkkailin vaan menemään sillä mielellä, että saa näyttää aika lailla siltä, miltä nyt mun käsiala näyttäisi kirjoitettunakin.


Siitä tuli söpö. Aika imelä jopa, mutta onneksi vauvoilla saa olla vaikka vähän imelääkin :)

tiistai 5. helmikuuta 2019

Ommeltu pehmokirja farkkukankaasta -ohje!

Mun veli sai loppukesästä vauvan. Koska meiltä meni meidän pienimmän vaatteet aika lailla kaikki sinne, halusin tehdä pikkuiselle syntymälahjaksi jotain muuta kuin vaatetta. Päätin ommella pehmokirjan. En ollut koskaan aiemmin pehmokirjaa ommellut, mutta se oli tosi helppoa. Ajattelin, että ehkä joku muukin haluaa kokeilla, joten kirjoitan tähän myös ohjeen (vaihekuvia ei ole, mutta tämä oli tosiaan helppoa!)



Pehmokirjan koko oli 15cmx15cm ja sivuja siinä oli 4kpl.
Kirjaan tarvitset:
- farkkukangasta tai muuta tukevaa joustamatonta kangasta 4kpl paloja, joista jokaisen korkeus 17cm ja leveys 32cm (sisältää 1cm saumavarat)
- 8kpl kirjaan tulevia kuvia (itse leikkasin ylijäämätilkuista sopivia kuvia. Voivat olla joustavaa tai joustamatonta kangasta). Tai enemmän, jos laitat sivulle useamman kuin yhden kuvan.
- jos haluat rapisevan sivun, tarvitset kinkunpaistopussin
- jos haluat hypistelynauhoja, tarvitset erilaisia nauhanpätkiä. Valitse sellaisia, joissa ei ole hapsuja tai muuta, mitä vauva saisi imeskeltyä irti.
- jos haluat kirjaan kiinnityslenkin, tarvitset pienen palan tarranauhaa (molempia puolia) ja joko valmista nauhaa tai vaikkapa farkkukangasta suikaleen. Itse käytin tässä farkkujen irti ratkottua vyölenkkiä.


Aluksi kannattaa tietysti miettiä, miten kunkin kuvan sivuille sommittelet. Sivut on siis tehty niin, että niissä on kaksinkertainen kangas. Ensin kiinnitetään kuvat paikoilleen. Se käy mielestäni helpoiten kaksipuolisen liimaharson avulla. Jos liimaharson käyttö ei ole tuttua, niin lyhykäisyydessään se toimii seuraavasti: Leikkaa liimaharsosta sopivan kokoinen pala. Aseta kangaspalan nurja puoli ja liimaharson liimapuoli toisiaan vasten ja silitä ne toisiinsa kiinni (kannattaa käyttää leivinpaperia apuna, ettei käy vahingossa niin, että joko silitysrauta tai lauta on liimassa). Jos olet käyttänyt kuvaa isompaa liimaharson palaa, leikkaa tässä vaiheessa ylimääräiset pois. Ota sitten liimaharson taustapaperi irti, asemoi kuva taustakankaalle kohdilleen ja silitä kiinni. 

Kun kuvat on silitetty taustakankaaseen kiinni, ne pitää vielä ommella. Itse ompelin osan kuvista ihan vaan suoralla ompeleella, mutta osassa oli niin rispaantuva reuna, että varmuudeksi ompelin tiheällä siksakilla. 


Jos haluat kirjaan hypisteltäviä nauhanpätkiä, ompele ne haluamasi sivun reunaan kiinni huolella. Jos haluat kiinnityslenkin, ompele tarranauhan toinen puoli lenkkiin ja lenkki takakanteen valitsemaasi kohtaan sekä tarranauhan toinen puoli etukanteen samalle korkeudelle. Jos haluat kirjaan rapisevan sivun, leikkaa kinkunpaistopussista sopivan kokoinen pala ja ompele se haluamasi sivun taustalle. Huom! Leikkaamasi taustakangaspalat ovat kahden sivun kokoisia, joten jos haluat vain yhden sivun rapisevan, ompele paistopussia vain puolikkaaseen taustakankaan palasta.



Kun kaikki yksityiskohdat on paikalleen ommeltu, on aika alkaa kasata kirjaa. Ensin ommellaan tietysti sivut. Ota kaksi taustakangaspalaa ja aseta ne oikeat puolet vastakkain (tarkista, että kuvat ovat samoin päin!). Ompele kiinni kolmelta sivultaan ja käännä oikein päin. Toista kahdelle muulle taustakankaan palalle. Tikkaa sitten oikealta puolelta sivujen reunat (tämä auttaa sivuja pysymään ryhdikkäänä) ja samalla ompele kääntöaukot kiinni taittamalla saumavarat sisään ja ompelemalla aukko kiinni. Itse käytin tässä kontrastiväristä punaista ompelulankaa, mielestäni siitä tuli kiva yksityiskohta.

Lopuksi laita valmiit sivut päällekkäin ja ompele keskeltä suoralla ompeleella sivut yhteen kirjaksi. Kannattaa ommella useaan kertaan, niin tulee varmasti tukeva. 



Veljen perheessä tämä on ollut kovasti tykätty lelu. Itsekin olen siihen tosi tyytyväinen. Harmi, kun en ole omille lapsille keksinyt tällaisia tehdä, näihin olisi kiva käyttää lempparitilkut vaikka kaikista pienistä vauvanvaatteista, mitä on ommellut... Saisi varsinaiset muistojen kirjat aikaiseksi!

torstai 27. joulukuuta 2018

Lastenvaatteita

Heipä taas! Taas jäi blogin päivittäminen, niin paljon on aikaa vieneet jos jonkinlaiset oikean elämän asiat, viimeisimpänä tietysti joulu kaikkine valmisteluineen. Joululahjoja tein jonkin verran itse, niihin palaan myöhemmin. 

Nyt ajattelin muistella muutamia vuoden mittaan ommeltuja lastenvaatteita

Siskontytölle tein kesällä 1-vuotislahjaksi tunikan ja leggingsit. En enää muista kokoa, mutta arvelen, että saattaisi olla 86cm. Molempien kaavat on PaaPiin kaavakirjasta lapsille ja tunikan kangas on myös PaaPiin. Olen siitä tehnyt aiemmin omalle lapselle mekon, ja nyt jämistä tein tämän tunikan. 

Tunikaa leikatessa kävi pieni moka, leikkasin ajatuksissani kaksi saman käden hihaa. Tuumailin, että mitäpä tuosta, kangasta on juuri sen verran, että saan tehtyä toisen saman kokoisen tunikan lasten toiselle serkulle muuten vaan lahjaksi. Melkoiseksi palapeliksi meni, mutta sain leikattua toisenkin tunikan.


Pikkutilkkuja jäi vielä kangasta ja päätin aplikoida leggingsien lahkeeseen Siirin ja Myyryn, ne kun ovat aika sympaattiset hahmot. Tuli kivasti vähän jujua ihan perus-leggareihin.


Loppujen lopuksi onnistuin vielä ommellessa sähläämään niin, että molempiin tunikoihin tuli kaksi saman käden hihaa. Hyvä minä. Onneksi en valmiissa vaatteessa huomannut mitään eroa hihojen välillä, enkä usko, että on käyttöäkään haitannut. Hirmu suloinen settihän tästä tuli (toisesta tunikasta ei olekaan kuvaa).


Omille lapsille olen ommellut vaatteita jonkin verran myös. Isompi pojista sai kesällä t-paidan, johon sain upotettua loput yhdestä autokankaasta. Oli riittoisa kangas, kun metrin palasta sain tehtyä kaksi pitkähihaista  puseroa ja vielä t-paitaan etukappaleen.


Isompi meidän pojista on junafani henkeen ja vereen. Niinpä kun alkukesästä bongasin tätä junakangasta, oli sitä ihan pakko saada. Tämä junapusero onkin ollut valmistumisestaan saakka ihan ykkössuosikkivaate. Sittemmin ostin kangasta lisää (Eurokankaasta löytyi!), joten jos tämä sattuu hajoamaan tai käy pieneksi, niin saadaan uutta tilalle.