sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Tavallisesta peitosta persoonalliseksi

Edellisessä postauksessa kerroin, miten tein veljentytölle lahjaksi pehmokirjan. Saatiin tämä pikkuinen myös meidän kummitytöksi. Mä olen ottanut tavaksi tehdä kaikille kummilapsille vauvanpeiton (omille lapsilleni en sitten ole ainuttakaan peittoa tehnyt, kröhöm...). Olin pari pientä peittoa virkannut kummilapsia odottamaan jo muutama vuosi sitten, joten nyt ei tarvinnut kiireellä alkaa virkkailemaan.

Kaivoin siis peiton jemmasta ja totesin, että tämä on kyllä ihan kamalan tylsä!

Mietin erilaisia piristysvaihtoehtoja ja päätin lopulta kirjailla peittoon jotain. Ensin suunnittelin sydämiä ja kukkia, mutta loppujen lopuksi halusin siihen tekstin. 

Tällainen siitä sitten tuli:


Tein kirjoituksen ikään kuin virkkaamalla ketjusilmukoita peiton päälle. Tälle tekniikalle on varmaan joku nimikin, mutta yksinkertaisuudessaan mulla oli siis lankakerä työn alla ja tosiaan koukulla virkkasin peiton päälle ketjusilmukoita.


Ihan hetkessä työ ei valmistunut, mutta tuo virkkailu oli kuitenkin ainakin mulle nopeampaa kuin neulan kanssa kirjominen, ja plussaa oli myös se, että lankaa ei tarvinnut valmiiksi katkaista mihinkään mittaan. 


Tämän kuvan Blogger jostain syystä itsepintaisesti kääntää pystyyn, mutta siitä nyt kuitenkin ehkä hahmottuu, minkä näköistä kirjailu läheltä katsottuna on. En ihmeemmin suunnitellut tekstiä etukäteen, virkkailin vaan menemään sillä mielellä, että saa näyttää aika lailla siltä, miltä nyt mun käsiala näyttäisi kirjoitettunakin.


Siitä tuli söpö. Aika imelä jopa, mutta onneksi vauvoilla saa olla vaikka vähän imelääkin :)

tiistai 5. helmikuuta 2019

Ommeltu pehmokirja farkkukankaasta -ohje!

Mun veli sai loppukesästä vauvan. Koska meiltä meni meidän pienimmän vaatteet aika lailla kaikki sinne, halusin tehdä pikkuiselle syntymälahjaksi jotain muuta kuin vaatetta. Päätin ommella pehmokirjan. En ollut koskaan aiemmin pehmokirjaa ommellut, mutta se oli tosi helppoa. Ajattelin, että ehkä joku muukin haluaa kokeilla, joten kirjoitan tähän myös ohjeen (vaihekuvia ei ole, mutta tämä oli tosiaan helppoa!)



Pehmokirjan koko oli 15cmx15cm ja sivuja siinä oli 4kpl.
Kirjaan tarvitset:
- farkkukangasta tai muuta tukevaa joustamatonta kangasta 4kpl paloja, joista jokaisen korkeus 17cm ja leveys 32cm (sisältää 1cm saumavarat)
- 8kpl kirjaan tulevia kuvia (itse leikkasin ylijäämätilkuista sopivia kuvia. Voivat olla joustavaa tai joustamatonta kangasta). Tai enemmän, jos laitat sivulle useamman kuin yhden kuvan.
- jos haluat rapisevan sivun, tarvitset kinkunpaistopussin
- jos haluat hypistelynauhoja, tarvitset erilaisia nauhanpätkiä. Valitse sellaisia, joissa ei ole hapsuja tai muuta, mitä vauva saisi imeskeltyä irti.
- jos haluat kirjaan kiinnityslenkin, tarvitset pienen palan tarranauhaa (molempia puolia) ja joko valmista nauhaa tai vaikkapa farkkukangasta suikaleen. Itse käytin tässä farkkujen irti ratkottua vyölenkkiä.


Aluksi kannattaa tietysti miettiä, miten kunkin kuvan sivuille sommittelet. Sivut on siis tehty niin, että niissä on kaksinkertainen kangas. Ensin kiinnitetään kuvat paikoilleen. Se käy mielestäni helpoiten kaksipuolisen liimaharson avulla. Jos liimaharson käyttö ei ole tuttua, niin lyhykäisyydessään se toimii seuraavasti: Leikkaa liimaharsosta sopivan kokoinen pala. Aseta kangaspalan nurja puoli ja liimaharson liimapuoli toisiaan vasten ja silitä ne toisiinsa kiinni (kannattaa käyttää leivinpaperia apuna, ettei käy vahingossa niin, että joko silitysrauta tai lauta on liimassa). Jos olet käyttänyt kuvaa isompaa liimaharson palaa, leikkaa tässä vaiheessa ylimääräiset pois. Ota sitten liimaharson taustapaperi irti, asemoi kuva taustakankaalle kohdilleen ja silitä kiinni. 

Kun kuvat on silitetty taustakankaaseen kiinni, ne pitää vielä ommella. Itse ompelin osan kuvista ihan vaan suoralla ompeleella, mutta osassa oli niin rispaantuva reuna, että varmuudeksi ompelin tiheällä siksakilla. 


Jos haluat kirjaan hypisteltäviä nauhanpätkiä, ompele ne haluamasi sivun reunaan kiinni huolella. Jos haluat kiinnityslenkin, ompele tarranauhan toinen puoli lenkkiin ja lenkki takakanteen valitsemaasi kohtaan sekä tarranauhan toinen puoli etukanteen samalle korkeudelle. Jos haluat kirjaan rapisevan sivun, leikkaa kinkunpaistopussista sopivan kokoinen pala ja ompele se haluamasi sivun taustalle. Huom! Leikkaamasi taustakangaspalat ovat kahden sivun kokoisia, joten jos haluat vain yhden sivun rapisevan, ompele paistopussia vain puolikkaaseen taustakankaan palasta.



Kun kaikki yksityiskohdat on paikalleen ommeltu, on aika alkaa kasata kirjaa. Ensin ommellaan tietysti sivut. Ota kaksi taustakangaspalaa ja aseta ne oikeat puolet vastakkain (tarkista, että kuvat ovat samoin päin!). Ompele kiinni kolmelta sivultaan ja käännä oikein päin. Toista kahdelle muulle taustakankaan palalle. Tikkaa sitten oikealta puolelta sivujen reunat (tämä auttaa sivuja pysymään ryhdikkäänä) ja samalla ompele kääntöaukot kiinni taittamalla saumavarat sisään ja ompelemalla aukko kiinni. Itse käytin tässä kontrastiväristä punaista ompelulankaa, mielestäni siitä tuli kiva yksityiskohta.

Lopuksi laita valmiit sivut päällekkäin ja ompele keskeltä suoralla ompeleella sivut yhteen kirjaksi. Kannattaa ommella useaan kertaan, niin tulee varmasti tukeva. 



Veljen perheessä tämä on ollut kovasti tykätty lelu. Itsekin olen siihen tosi tyytyväinen. Harmi, kun en ole omille lapsille keksinyt tällaisia tehdä, näihin olisi kiva käyttää lempparitilkut vaikka kaikista pienistä vauvanvaatteista, mitä on ommellut... Saisi varsinaiset muistojen kirjat aikaiseksi!

torstai 27. joulukuuta 2018

Lastenvaatteita

Heipä taas! Taas jäi blogin päivittäminen, niin paljon on aikaa vieneet jos jonkinlaiset oikean elämän asiat, viimeisimpänä tietysti joulu kaikkine valmisteluineen. Joululahjoja tein jonkin verran itse, niihin palaan myöhemmin. 

Nyt ajattelin muistella muutamia vuoden mittaan ommeltuja lastenvaatteita

Siskontytölle tein kesällä 1-vuotislahjaksi tunikan ja leggingsit. En enää muista kokoa, mutta arvelen, että saattaisi olla 86cm. Molempien kaavat on PaaPiin kaavakirjasta lapsille ja tunikan kangas on myös PaaPiin. Olen siitä tehnyt aiemmin omalle lapselle mekon, ja nyt jämistä tein tämän tunikan. 

Tunikaa leikatessa kävi pieni moka, leikkasin ajatuksissani kaksi saman käden hihaa. Tuumailin, että mitäpä tuosta, kangasta on juuri sen verran, että saan tehtyä toisen saman kokoisen tunikan lasten toiselle serkulle muuten vaan lahjaksi. Melkoiseksi palapeliksi meni, mutta sain leikattua toisenkin tunikan.


Pikkutilkkuja jäi vielä kangasta ja päätin aplikoida leggingsien lahkeeseen Siirin ja Myyryn, ne kun ovat aika sympaattiset hahmot. Tuli kivasti vähän jujua ihan perus-leggareihin.


Loppujen lopuksi onnistuin vielä ommellessa sähläämään niin, että molempiin tunikoihin tuli kaksi saman käden hihaa. Hyvä minä. Onneksi en valmiissa vaatteessa huomannut mitään eroa hihojen välillä, enkä usko, että on käyttöäkään haitannut. Hirmu suloinen settihän tästä tuli (toisesta tunikasta ei olekaan kuvaa).


Omille lapsille olen ommellut vaatteita jonkin verran myös. Isompi pojista sai kesällä t-paidan, johon sain upotettua loput yhdestä autokankaasta. Oli riittoisa kangas, kun metrin palasta sain tehtyä kaksi pitkähihaista  puseroa ja vielä t-paitaan etukappaleen.


Isompi meidän pojista on junafani henkeen ja vereen. Niinpä kun alkukesästä bongasin tätä junakangasta, oli sitä ihan pakko saada. Tämä junapusero onkin ollut valmistumisestaan saakka ihan ykkössuosikkivaate. Sittemmin ostin kangasta lisää (Eurokankaasta löytyi!), joten jos tämä sattuu hajoamaan tai käy pieneksi, niin saadaan uutta tilalle. 

lauantai 3. marraskuuta 2018

Helpot itsetehdyt lahjat lasten kanssa

Mitä lahjaksi opettajille, päiväkodin aikuisille, mummoille ja kummeille? 

Meillä on ollut tapana, että lapset tekevät itse (tai no aikuisen avustamana, mutta kuitenkin silleen itse) kummeilleen joululahjat. Haluan opettaa lapsia vastavuoroisuuteen ja antamiseen, eikä tunnu kivalta, että saavat kummeilta lahjat, mutta eivät koskaan anna mitään. Lisäksi tietysti lahjoja on kiva tehdä ja lasten kanssa on kiva viettää aikaa yhdessä! Usein ollaan näitä itse tehtyjä annetty myös päiväkodin/koulun aikuisille, mutta siitä en ole ottanut paineita, joskus on annettu sitten jotain mun tekemää tai kaupasta ostettua.

Useamman vuoden jälkeen tässä saa jo vähän vaivata päätään, kun miettii, mitä tällä kertaa tehtäisiin. Olen pyrkinyt siihen, että lahjat olisivat jollain tapaa käyttötavaraa. Joko tarpeellista tavaraa tai mielellään jotain, minkä voi käyttää tai syödä pois. Tässä vähän koontia siitä, mitä me ollaan vuosien varrella tehty lasten kanssa lahjaksi, ja myös tietysti linkkejä ja vinkkejä ohjeisiin.


Vuonna 2011 me tehtiin pannulaput kierrätysmateriaalista (vanhasta lakanasta ja vanhoista froteepyyhkeistä). Silloin lapsia oli vasta kaksi, 3-vuotias ja juuri vuoden täyttävä. Edellisenä äitienpäivänä oltiin tehty mummoille. Koska pienin ei vielä osannut kovin hyvin käyttää edes kangastussia, painettiin jalanjälki kangasmaalilla. Nämä sopii siis ihan pienenkin kanssa tehtäväksi, mutta toki vaatii aikuiselta ompelukoneen käyttöä sitten. Linkki äitienpäiväpannulappuihin ja jouluksi tehtyihin.



 2012 painettiin mukeja kummeille ja isovanhemmille. Tässäkin vaiheessa oli vasta kaksi lasta, luojan kiitos, koska nyt neljän kanssa en ihan heti ryhtyisi urakkaan :D Tämä oli kyllä ihan super-kivaa puuhaa, ja onnistui hyvin pieniltäkin (silloin 4v ja 2v). Toki itse piti nähdä se vaiva, että askarteli kontaktimuovista sapluunat kirjaimille ja vahti, etteivät lapset sotke koko taloa posliinimaalilla tai syö sitä. Tai hajota mukeja. Tai tai... Mutta ihan oikeasti tämä oli hirmu kiva projekti, ja kotiin tehdyistä mukeista tykätään edelleen!


2013 tehtiin mehiläisvahakynttilöitä. Taas kerran sellainen lahja, joka on helppo pienenkin tehdä (tehtiin siskon perheen kanssa näitä, ja pienin kynttilänpyörittelijä taisi olla parivuotias). Aika nopeaa puuhaa myös, ja lopputulos mitä palkitsevin. Mun vanhasta blogista löytyy ohjetta, ja materiaaleja saa vaikkapa Lahtisen Vahavalimolta.

2014 askarreltiin heijastimia. Niistä en löytänyt yhtään kuvaa, enkä blogimerkintää, mutta lyhykäisesti: tarvitset paksua askarteluhuopaa, tarrakiinnitteistä heijastinkangasta, neulan, sakset, kalastajalankaa ja hakaneuloja. Lapset saavat leikata huopalevystä paloja, heijastinkankaasta myös paloja ja liimata heijastinpalat huopapaloihin. Aikuinen voi sitten laittaa kiinnitysnarun, jos ei lapselta vielä onnistu. Nämä eivät tietenkään korvaa oikeaa heijastinta, mutta kiva lisä toki. Tai voi tehdä vaikka avaimenperäversioita tai kassin vetoketjuun klipsillä kiinnitettäviä. 


2015 tehtiin huovuttamalla korviksia ja avaimenperiä. Jostain kumman syystä en ole ilmeisesti saanut näistäkään aikaiseksi kunnon postausta. Korvikset on tehty ihan käsin märkähuovuttamalla. Hyvä ohje löytyy esim. Taikalandia-blogista.  Meillä lapset siis ihan itse saivat näitä huovutella. Oli helppoa. Vatiin lämmintä vettä ja vähän mäntysuopaa. Huovutusvillasta nöttönen, jota vedessä alettiin käsien välissä hangata palloksi. Aluksi pitää pyöritellä vähän varovammin, mutta kun alkaa huopua, niin sitten voi painaa enemmän. Pienille mä tein vähän alkua, mutta hyvin lapset itse osasivat. 



Avaimenperiksi tehtiin vähän isommat pallot niin, että huopuvasta langasta lapset pyörittelivät pieniä keriä, jotka sitten laitoin sukkahousun sisään ja huovutin pesukoneessa (en muista enää tarkasti, mutta olisko ollu joku 60 asteen melko lyhyt ohjelma). Mun homma oli sitten tuikkia korupiikit palleroista läpi ja tehdä niistä korvikset tai avaimenperät. Nää on olleet tosi kivoja, mulla itselläni on korvikset aina joulun aikaan käytössä :)


2016 koristeltiin itse tulitikkurasioita. Mukaan laitettiin pari tuikkua. Taas askartelu, joka onnistuu aika pienenkin kanssa, mutta josta isommatkin innostuvat. Sen verran pitää vahtia, etteivät koristele askin raapaisupintaa piiloon :D

Samana vuonna tehtiin päiväkodin aikuisille suklaalusikoita. Eli (puiseen) kertakäyttölusikkaan sulatettiin erilaisia suklaita ja koristeltiin nonparelleilla ym. Annettiin jähmettyä, ja idea oli se, että sen lusikan voi sitten sulattaa kaakaoon tai kahviin ja saada makukahvia/-kaakaota. Niitäkin lapset tykkäsivät tosi paljon tehdä!



2017 päätettiin tehdä Rocky Roadia. Siihen löytyy ohjeita netistä pilvin pimein, mutta sanonpa vaan sen verran, että lapsista oli super hauskaa sitä tehdä (ja maistella), ja kun aikuinen pilkkoo ja sulattaa ainekset valmiiksi, niin pienikin lapsi osaa itse tehdä sopivan sörsselin.

Tämän vuoden joululahjavalmistelut on jo aloitettu, mutta en uskalla niistä sen enempää vielä hiiskua täällä blogin puolella :)

perjantai 12. lokakuuta 2018

Jämälankojen käyttöä.

Vauvan syntymän jälkeen olen neulonut hirveän vähän. Ei vaan oikein ole ollut aikaa, ja sillä ajalla, mitä on ollut, en tehnyt mieli ommella. Ehkä tässä on sekin, että mä tykkään katsoa telkkaria, kun neulon (tai toisin päin, kun katson telkkaria, tykkään neuloa) ja vauvan synnyttyä olen katsonut telkkaria oikeastaan vaan silloin kun imetän vauvaa uneen.

Joitain pieniä asioita olen saanut kuitenkin neulottuakin. Kaikkia näitä yhdistää se, että olen käyttänyt pois jämälankoja.



Kuorokaverin vauvalle tein jämälangoista pienet tossuset. Vaaleanpunainen lanka on vuosia sitten itse kool aidilla värjättyä, molemmat Nallea. 

 
Omalle vauvalle tein parit lapaset, mutta toisista vain on kuva. Nämäkin Nallea ja värikäs lanka itse koolattua vuosien takaa. Nämä alkavat nyt jo käydä pieneksi, pitäisi pikapikaa tehdä uudet ja mielellään sellaiset, joissa olisi jo peukalokin.


Ajattelin käyttää loputkin itse värjätyt Nallen jämät pois ja aloin tehdä niistä Pipanaiselle sukkia. Näiden sukkien alku on tosi nätti! Olisi tehnyt mieli jättää sukat kesken ihan vaan sen takia, miten kivalta nuo värit näyttää yhdessä.

Jatkoin silti. Jatko onkin sitten huomattavasti vähemmän nätti.


Ei ne nyt suoranaisesti rumatkaan ole, mutta ei kyllä mun silmään nätitkään. Kaikeksi onneksi lapsi kuitenkin piti näistä, ja sehän on pääasia, että tulee käytettyä. 


Sellainen kuriositeetti näistä sukista, että tuo ihan varpaiden kärjessä oleva monivärinen lanka ei ole mun itse värjäämää. Mä usein kasiluokan kemiassa värjään oppilaiden kanssa lankaa kool aideilla. Tuon pikkuisen nöttösen ovat mun oppilaat värjänneet. Oppilaat saa toki ne värjätyt langat itselleen (tai jos eivät halua, niin viedään käsityöluokkaan), mutta tän nimenomaisen langan mun oppilaat halusivat antaa mulle ja käskivät tehdä siitä lapselle sukat. Minähän tein työtä käskettyä, vaikkei toki siitä lankamäärästä tullut sukkia, mutta pieni sukan kärki sentään.

tiistai 2. lokakuuta 2018

Pyöreät otus-pussukat -ompeluohje!

Mä olen tehnyt muutamana viime vuonna tosi paljon lapsille (sekä omille, että muiden) erilaisia "otus-pussukoita". Osa on ollut selvästi eläimiä, osa muuten vaan jotain villejä otuksia. Aina ne on jääneet esittelemättä täällä blogissa, kun olen ajatellut, että nää nyt on vähän sinne päin tehty, teen seuraavalla kerralla hyvät ja otan kunnon kuvat... Nyt on kumminkin niin, että sitä kertaa tuskin koskaan tulee, joten olkoon, epätäydellisyys ja viime vuoden pimeillä kuvatut kuvat saa nyt kelvata.


Ohjeen lupasin parille ystävälle, ja mietin, että ehkäpä tosiaan kirjoitan sen talteen tänne blogiinkin, jos vaikka siitä on jollekin jotain iloa :) Ohje on nyt pyöreälle pussukalle, mutta ihan samalla tavalla voit tehdä jonkin muunkin muodon! Useita olen tehnyt penaaleiksi joko vaaka- tai pystysuunnassa, neliskanttisina tai pyöristettyinä. Tällainen pyöreä sopii paremmin johonkin muuhun säilytykseen.



Piirrä ensin 2 sopivan kokoista ympyrää kaavaksi. Voit käyttää joko harppia tai jotain sopivan kokoista muottia. Mulla näissä pussukoissa halkaisija on n. 14cm. Toinen kaavaympyröistä jätetään ehjäksi, mutta leikkaa toinen halki siitä kohdasta, johon haluat suun (itse leikkaan aina jonkin verran keskikohdan alapuolelta).



Pussukoihin tarvitset:
  • päälliskankaasta takakappaleen ja etukappaleet (muista leikatessa saumavarat!)
  • vuorikankaasta takakappaleen ja etukappaleet (voit tehdä näistä aavistuksen pienemmät kuin päälliskappaleista)
  • vetoketjun, jonka pituus on vähintään tulevan suun mitta (eli se mitta, mikä on etukappaleen tasainen reuna)
  • kaksi isoa nappia silmiksi
  • halutessasi villalankaa hiuksiksi, 4 kpl samanlaisia korvapaloja päälliskankaasta tai muita yksityiskohtia

Työvaiheet:
Leikkaa ensin kankaat. Sekä päällis- että vuorikankaasta tarvitset siis yhden kokonaisen ympyrän takakappaleeksi ja kaksi osaa etukappaleeksi. Muista saumavarat! Jos haluat otuksellesi korvat, leikkaa 4 korvapalaa (kaksi per korva). Ole varovainen, ettet tee korvapaloista liian pieniä.

Itse aloitan ompelun aina vetoketjusta. Silloin silmien ym. paikkakin on jotenkin helpompi hahmottaa. Vetoketju ommellaan siten, että vetskari laitetaan oikea puoli päälliskankaan oikeaa puolta vasten ja siihen vielä vuorikangas niin, että sen oikea puoli on vetskarin nurjaa vasten ja siis päälliskankaan oikeaa puolta vasten. Ompele ensin vetoketjun toinen puoli, käännä kankaat paikalleen ja tikkaa päältä vetoketjun vierestä. Ompele sitten vetoketjun toinen puoli samoin.

Vetoketjun ensimmäinen puoli ompelussa. Vuorikangas nurin, vetskari nurin ja alimmaisena päälliskangas oikein päin.

Vetoketjun toinen puoli ompelussa
Vetoketju paikallaan ja päältä tikattuna

Nyt voit ommella silmät paikoilleen. Jos haluat otuksellesi nenän, korvat tai tukkaa, on aika ommella myös ne. Silmät, korvat ym. ommellaan vain päälliskankaaseen kiinni!
- Korvat: ompele kaksi korvapalaa kiinni toisiinsa oikeat puolet vastakkain, jätä korvan alaosa auki kääntämistä varten. Käännä oikein päin ja halutessasi tikkaa vielä päältä. Ompele toinen korva samoin. Aputikkaa korvat etukappaleeseen oikeille kohdille niin, että korva on taitettuna etukappaleen päälle (ikään kuin oikeat puolet vastakkain).
- hiukset: itse teen mieluiten niin, että teen langasta lenkkiä, jota sitten ompelen kiinni etukappaleen reunaan "oikeat vastakkain" eli ikään kuin hiukset olisi vedetty silmille. Lenkit leikkaan auki ja tasaan vasta lopuksi




Seuraavaksi on aika koota pussukka. Avaa vetoketju puoleen väliin, jotta voit myöhemmin kääntää pussukan sitä kautta! Laita päälliskankaiden etu- ja takakappale oikeat puolet vastakkain (pidä huoli, että korvat ja hiukset jäävät sisäpuolelle!) ja ompele vetoketjun ylä- ja alapuolinen osa pussukasta erikseen kiinni. Älä ompele tässä vaiheessa vetoketjun päältä, mutta ompele kuitenkin mahdollisimman läheltä vetoketjua.

Sitten vuorin vuoro. Laita vuorikankaan etu- ja takakappale oikeat puolet vastakkain ja kuten päälliskankaassa, ompele vetoketjun ylä- ja alapuolinen osa erikseen, älä ompele vetoketjun päältä. Muista jättää johonkin kohtaan vuoria kääntöaukko ompelematta.



Näissä kuvissa päällinen ja vuori on ommeltu kasaan. Vielä ei ole ommeltu vetoketjun yli!
Nyt ompele molemmista päistä vetoketjun yli. Itse ompelen mielelläni useampaan kertaan, niin tulee varmasti pysyvä. Tässä kohtaa paininjalan alle jää siis sekä vuori- että päälliskangasta ja se vetoketju tietysti siellä välissä. Ompele näin vain se pätkä, mikä aiemmin on jäänyt ompelematta. Jos vetoketju on pussukkaa pidempi, voit lyhentää ylimääräiset pois.

Käännä pussukka oikein päin, ja mikäli kaikki on kunnossa, ompele vuorin kääntöaukko kiinni.



Sitten vaan käyttämään!





torstai 27. syyskuuta 2018

Paluu blogitauolta.

Tervehdys pitkästä pitkästä aikaa! Onkohan täällä enää ketään kuulolla?

Täysin suunnittelematon blogitauko on venynyt ennätyspitkäksi. Viimeksi päivitin blogia 10.1. ja seuraavana yönä alkoi tapahtua. Meidän neljäs vauvanen syntyi, ja sen verran sukkelasti syntyikin, ettei ehditty sairaalaan asti. Mutta ihan hyvin meni kaikki, ambulanssissa oli osaava henkilökunta, eikä jäänyt mitään traumoja. Vauva on ihana, nyt jo 8 kuukautta vanha suloinen pieni poika. Omat hankaluutensa on toki ollut tämänkin vauvan kanssa, imetys silloin alussa (lapsi oppi imemään suoraan rinnasta vasta 4kk iässä, ekat 2kk oli ihan täyttä tuskaa... Mutta imetin! Ja imetän edelleen), maitoasiat tässä välissä (jouduin itse olemaan reilut puoli vuotta täysin maidottomalla, koska lapsi ei kestänyt maitoa edes äidinmaidon kautta) ja nyt viimeisimpänä yöt ovat menneet hulinaksi. Mutta kaiken kaikkiaan on kyllä vauva-aika mennyt kivasti ja rennosti. Mies on ollut paljon reissutöissä, joten mun aika on mennyt aika tarkkaan kotielämää pyörittäessä. 

Jonkin verran olen käsitöitä tehnyt, mutta läheskään kaikkia en ole edes kuvannut, saati jaksanut blogia päivittää. Instagramissa niitä on vilahdellut (jos et vielä minua instassa seuraa, niin tästä sinne). Nyt tuntuu, että jaksaisi taas tätä blogiakin päivittää. Postausideoita riittää, mutta katsotaan, millä aikataululla niitä saan tehdyksi...

Tässä nyt kuitenkin muutamia ommeltuja vaatteita. Nämä olivat viimeiset, joita ompelin muutama päivä ennen vauvan syntymää. Otin tavoitteeksi saada käytettyä sellaisia tilkkuja, joista ei enää yksinään saa mitään aikaiseksi. 


Sienitrikoon jämät käytin pieneen 68cm kokoiseen puseroon. Hihat piti jo tehdä kahdesta osasta, kuten näkyy. Sekä etu- että takakappaleen toinen puoli on tummansinistä trikoota. Tästä tuli mun mielestä tosi söpö, mutta harmillisesti käyttöikä osui meillä kevääseen/kesään, jolloin tosi vähän tuli pidettyä pitkähihaisia puseroita. Nyttemmin tämä on jo kierrätetty meidän lasten serkulle, joten ehkäpä sille käyttöä vielä tulee. 


Poikaselle tein t-paidan koossa 116cm. Ryhmä Hau -trikoo on aikanaan ostettu lasten serkkujen joululahjapipoja varten ja Poikanen oli toivonut, että saisi lopusta kankaasta itselleen vaatetta. Yhdistin tähän loput tummansinisestä trikoosta. En ole yhdistelmään erityisen tyytyväinen, mutta vielä alkuvuodesta mulla oli niin vähän yksivärisiä trikoita, ettei valinnanvaraa juuri ollut. Nyt tilanne on kankaiden suhteen täysin toinen, tänä vuonna olen ostanut ennätysmäärän kankaita. On tainnut olla liikaa aikaa roikkua kännykällä netissä samalla, kun imettää... No, nyt asetin kankaidenostolakon ja yritän saada varastoa ommeltua vähemmäksi.


Tämän puseron takaosasta tuli yllättäen kivempi kuin etupuolesta.  Tosin meidän 5v on sellainen huoleton pukija, että tämä takakappale on ollut yhtä usein edessä kuin takanakin. Pusero on ollut yksi lapsen suosikeista.



 Frozen-kangasta oli jäljellä prikulleen 104cm t-paidan etukappaleen kokoinen pala, joten tein siitä violetin trikoon kanssa t-paidan siskontytölle. Tästäkin tuli tosi kiva, ja on tainnut olla kovassa käytössä.


 Tässä vielä yhteiskuva :)

Vielä lopuksi tarina yöpuvusta. Tilasin aikoinaan (parisen vuotta sitten?) Jyväskylän kangaskaupasta yllätyskangaspussin. Siellä joukossa oli yksi aivan kamala psykedeelinen autokangas. Mietin, että tuon on joku vanha hippi lsd-päissään kyllä tainnut suunnitella (kuvassa kirkasvärisiä hippiautoja ja taustalla näkyy ihmisten naamoja), mutta en kyllä käsitä, miten ihmeessä kangas on päätynyt tuotantoon ja myyntiin! Sen kyllä käsitän, että se on päätynyt possupussiin, koska ei kai tuota kukaan osta! 

(juu, ymmärrän, että eriäviä mielipiteitä löytyy ja jonkun mielestä tämä on ihana)

Kun mä siivosin kangasjemmaa, olin jo laittamassa tätä kiertoon ja mietin, että kehtaako tuollaista migreenikangasta lahjoittaa edes päiväkotiin, niin tietysti meidän Poikanen näki sen ja ihastui ikihyviksi. AIVAN IHANA kangas, ja hänelle vaatetta siitä! Eihän siinä auttanut mikään. Päätin tehdä kankaasta yöpuvun puseron, jotta ainakaan kukaan ulkopuolinen ei saa migreeniä siitä. Loppujen lopuksi, yhdistettynä yksivärisiin violetteihin housuihin, tuosta tuli ihan yllättävänkin mukava yöpuku lapselle. Kangas on edelleen musta ruma, mutta vaatteista tykätään pojan kanssa molemmat.

Katso silti seuraava kuva omalla vastuulla :D


keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Joululahjat

Menneenäkin jouluna kunnostauduin antamalla aika monta itse tehtyä joululahjaa. Pitsipalloja virkkailin vuoden mittaan opekokouksissa 6 kappaletta, mutta niistä ei ole edes kuvaa, kun eipä niissä nyt ollut mitään uutta kuvattavaa. Neljä palloa lähti lahjoiksi, kaksi jätin kotiin. 

Muut itse tehdyt lahjat olivatkin sitten t-paitoja lapsille. Ostin Eurokankaasta ihanaa beagle-trikoota, josta sain juuri ja juuri tehtyä omille lapsille t-paidat ja lasten vajaan vuoden ikäiselle serkulle pitkähihaisen puseron. Miehen vanhemmilla on beagle, ja lasten serkulla myös, joten pieniä beagle-faneja ovat myös puseroiden saajat.


Lasten serkun puserosta ei tullut otettua kuvaa, tässä siis omille lapsille tehdyt t-paidat. Tein jokaiseen vähän erilaisen pääntien (siis eri tavalla kantatun), jotta erottaisin puserot pyykissä toisistaan. No, arvaahan sen, etten mä muista, mikä niistä on kenenkin, vaikka erotankin... Kirjoitin niihin sitten myös kangastussilla kokonumerot.


Ihan peruspuseroita siis. Kangas on itsessään jo tarpeeksi. Puolitoista metriä kangasta ostin, ja niin tarkkaan meni, että jäljelle jääneistä tilkkusista saa ehkä korkeintaan pienen taskun johonkin vaatteeseen. Hyvin tehokkaasti käytetty siis!


Yksi lasten serkuista sai PaaPiin työkonekankaasta tehdyn puseron. Toisella olalla on nepparit pukemista helpottamaan, vaikkakaan en tiedä, tarvisiko niitä enää 80-senttisessä puserossa olla. Mutta laitoinpa nyt, kun ohjeessa sattui ne olemaan. Tätä kangasta tilasin joskus muistaakseni Kankaiden Yöstä, ja tein siitä silloin meidän Poikaselle t-paidan. Nyt tästä jäi niin pieni jämä, että taidan saada siitä meidän tulevalle vauvalle korkeintaan puolikkaan etukappaleen puseroon.


Vielä lasten yhdet serkkupojat saivat maatila-aiheiset t-paidat synttärilahjoikseen. Ajattelin, että tällainen maatila-aihe (ja traktorit nyt varsinkin!) voisivat olla 4- ja 2-vuotiaiden veljesten sydäntä lähellä, kun maatilalla asustavat. Näihin laitoin kaula-aukkoon eri värisen resorin, niin on helpompi erottaa, kumpi on kumman. Kangas on Eurokankaasta.


Mä tykkään kovasti tehdä tällaisia perusvaatteita kuviollisista kankaista. Valmista tulee nopeaan, ja lopputulos on kiva. Harmi vaan, että kankaat tuppaa nykyään olemaan niin kalliita, että se (ja tietysti myös ihan perinteinen ajan puute) rajoittaa vähän ompelua. Nyt mulla oli Eurokankaan lahjakortti, jolla sain nää Eurokankaasta hankitut kankaat ostettua. Tai no, kyllä mä siis ymmärrän, että kankaat maksaa. Ehkä pitäisi sanoa, että harmi, kun en ole rikkaampi? :D

edit: Onko nää kuvat ihan hirveän harmaita ja tummia? Kirjoitin postauksen alun perin toisella tietokoneella, jonka näytöllä kuvat olivat ihan ok, ja nyt toisella koneella katsoessa ovat ihan hirveän pimeitä ja tunkkaisen harmaita. :(