tiistai 30. toukokuuta 2017

Parit sukat

Pääsiäissukat ei sitten valmistuneet pääsiäiseksi. Ne valmistuivat vapuksi. Ja nyt kun vapusta on aikaa melkein kuukausi, onkin varmaan korkea aika myös blogata ne :)


Ajattelin, että teen kerrankin tällaiset yhteisneulontasukat prikulleen ohjeen mukaan. Noh... En muista enää, millainen resori piti olla, mutta ainakin tuolla sukat kärjessä sooloilin taas aika lailla. Viimeinen kuvio ei ollut kiva, ja alkoi tulla varpaat vastaan, joten päätin tehdä sydämiä. Loppupeleissä sydänkuvio oli vaan yhden kerroksen lyhyempi kuin ohjeen mukainen olisi ollut. Että se siitä "hyödystä". Kärjestä uhkasi tulla aivan liian iso, joten sopivassa kohdassa lopetin kaventelut ja silmukoin kärjet kiinni.

Hirmu kivat ja söpöt sukat niistä tuli, mutta ei kyllä mun käyttöön. Nämä on tehty 7 veljeksestä, ja ovat siis ihan tolkuttoman paksut, eikä mulla ole nyt paksuille villasukille tarvetta. Nää tuskin mahtuis mulla talvikenkiin, ja paksut kotisukat mulla on jo. Joten lahjalaatikkoon päätyivät. Mulla on lahjalaatikossa aika monet sukat, harmillisesti vaan kaikki taitaa olla kokoa 36 tai 37 :D


Taimitarhan pääsiäissukat
koko: 37
lanka: 7 veljestä, yht 114g
puikot: 3,5mm
malli: Niina Laitisen Taimitarhan pääsiäissukat

Päätin toukokuun alussa, että tässä kuussa saan aloittaa niin monta uutta neuletyöta, kuin haluan. Kuvittelin, että aloitan uuden harva se päivä, ja kohta mulla kaikki paikat pursuilee uusia keskeneräisiä ja puikot on loppu jne jne. 

No. Aloitin yhdet sukat vappupäivänä. Innostuin niiden neulomisesta niin, ettei tehnyt mieli aloittaa mitään muuta uutta. Tai tein mä parit pienet vauvantossut siinä ohessa. Vasta sukkien valmistuttua aloitin uuden neuletyön. Ehkä mulla pitäis olla jatkuvasti lupa aloittaa kaikki työt, mitä mieli tekee?


Näiden sukkien neulominen oli hirveän kivaa, koska yhtään ei tiennyt, mitä tuleman pitää. Tein nämä viime vuoden joulukalenterivaihdossa saaduista minikeristä. Raidoitin kahden kerroksen korkuisin raidoin aina kahta kerää kerrallaan ja kun kerät alkoivat olla loppumaan päin, niin pätkäisin toisen toisesta ja toisen toisesta sukasta ja otin uudet kerät tilalle. Ajatus oli siis se, että molemmat langat eivät vaihdu yhtä aikaa, vaan kerien vaihdot ovat vähän liukuvat. 

Sukkien kärjistä tuli mukavan harmoniset väritykseltään, varsista taas enemmän riemunkirjavat. Yllättävän kivat sukat silti. Vähän vitsailin, että kun yhdistää riittävän monta inhokkiväriä (esim. violetista, räikeänvihreästä ja turkoosista en oikein tykkää), niin lopputulos on kaikkea muuta kuin inhokki. 


Eikös ole kivan pirtsakat? Nämäkin tein lahjalaatikkoon, vaikka melkein tekisi mieli pitää itsellä. Varresta ovat kuitenkin mun laihaan kinttuuni vähän liian isot. Siksi tuossa kuvassakin on jalat hassussa asennossa, ettei sukat menisi nilkasta ruttuun.

Joku muu siis saa näistä kivat sukat.


Raitasukat
koko: 37/38
lanka: 6kpl n. 10g pikkuvyyhtiä samanpaksuisia sukkalankoja. Ainakin Austermann Stepiä ja Novitan Tico ticoa muistaakseni. Yhteispaino sukilla 64g
puikot: 2,5mm
malli: kärjestä alkaen ja tiimalasikantapäällä, kahden kerroksen raidoilla

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Bloggaribrunssi Wetterhoffilla

Sain taas kutsun Wetterhoffin bloggaribrunssille. Viime vuotisen tapahtuman postauksen voit käydä lukemassa täällä

Oli taas oikein kiva ja onnistunut tapahtuma! Tapahtuman järjestivät Wetterhoffin talon yrittäjät ja luonnollisesti paikkana oli Wetterhoffin talo. Alkuun saimme nauttia herkullisesta brunssista (konditoria R. Kokon Sibelius-kakku vei tälläkin kertaa kielen mennessään) ja samalla vähän tutustua toisiimme ja Wetterhoffin talon yrittäjiin. Sitten pääsimme talokierrokselle ja kuulimme myös maineikkaan Wetterhoffin historiasta ja lopuksi vielä työpajoihin tekemään itse. Kotiinviemisiäkin saimme.

Tässä vähän kuvatunnelmia bloggaribrunssilta:

 Brunssin suolaisista tarjottavista en tullut ottaneeksi yhtään kuvaa, mutta hyviä nekin olivat. 
Sibeliuskakku oli herkkua ja munkkeja mun oli tehnyt muutaman päivän mieli, hirmu hyviä nekin!

Neuleet eteni syömisen ja jutustelun lomassa.

 Talokierroksella Wetterhoffin talossa ja myymälässä.
Mä haluaisin myös tällaisen oven! Ja huoneen sen takana... :)

Kauniita huiveja esillä.

 Wetterhoffin talon yrittäjät esittelivät itseään. Kirjansitomo Pikkusitomo Kirjasen esittelypöytä lumosi.

Työpajoissa oli mahdollista tehdä itse sormus tai langanohjain, harjoitella käpypitsin tekoa, askarrella paperista korviset ja tuunata lahjaksi saatu kassi. Itse en todellakaan ehtinyt kaikkeen. Sormus tai langanohjain oli Koruverstas Klovan työpaja. Tässä malliesimerkki upeasta ruususormuksesta.

 Itse halusin kokeilla langanohjaimen tekoa. Tässä mallikappale...

... ja tässä mun suurella työllä ja tuskalla väkertämä aikaansaannos. Eka yritys meni pieleen, kun onnistuin väkertämään nuo kolmiot väärin päin. Täytyy kyllä nostaa hattua Klovan Heidille, joka sai ohjeistettua mut maaliin! 

Mä olen kyllä jonkin verran taivutellut metallilangasta yhtä ja toista, mutta en varmaan ikinä noin paksua lankaa (oli vaikeaa!) ja jotenkin en kyennyt hahmottamaan, mitä tässä piti tehdä, vaikka oli mallikappale nenän edessä. Mutta lopulta onnistui, ja vaikka lopputulos on vähän koomisen näköinen, niin toivottavasti kuitenkin toimiva.

 Pikkusitomo Kirjasen työpajassa sai tekstata kassiinsa tekstin kalligrafia-tekstiilitusseilla. Harjoittelua varten oli lakana. Siitä tuli hieno :)

 Ennen kotiinlähtöä kävin vielä napsimassa muutaman kuvan myymälän puolelta. Sisustus- ja lahjatavarapuoli oli täynnä kaikkea ihanaa...

Wetterhoffin myymälä uudistui ihan hiljattain, enkä ollut uudessa myymälässä vielä ehtinyt vierailla. Olihan se nyt kerrassaan upea.
 
 Korttien talon kortteja. 
 
 Lankapuolella oli lankaa. Sekä Wetterhoffin omia lankoja, että muita ihania.

 Väriterapiaa.
 
 Wetterhoffin vanha lähetin pyörä uudessa käytössä.

Goodiebagin sisältöä Wetterhoffin toimijoilta sekä Hämeenlinnan kaupungilta. Tästä puuttuu vielä joukko esitteitä sekä lankakarttoja. Belikin lahjoittama kassi (jonka tuunaus jäi mulla vähän kesken), Ihana-lehti, Niittyvillalta pieni pussukka ja tarvikkeita, Korttien talon muistikirja ja viuhka ja Cobblerinan nahkainen koriste, jonka voi kiinnittää vaikka kassiin. 

Suuret kiitokset vielä Wetterhoffin talon yrityksille mahtavasta tapahtumasta! Toivottavasti tapaamme vielä uudestaankin!

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Ommeltuja asioita

Viime aikoina ei ole ihmeemmin tehnyt mieli ommella. Mutta eilen bongasin Punatukka ja kaksi karhua -blogista superhelpon ja supersöpön rusettiturbaanipipon ohjeen ja sitä piti päästä kokeilemaan. Siinä samalla leikkasin kankaat muutamaan puseroon, joten ehkä tässä lähiviikkoina tulee enemmänkin ompeluksia valmiiksi asti.

Kaivelin jemmasta palasen trikoota, jolle en ole keksinyt käyttötarkoitusta. Tää on jonkun yllätyspussin mukana tullut, ja rehellisesti sanottuna ei ole oikein sytyttänyt. Ja puoli metriä on tosi vähän, se rajoittaa. Nyt ajattelin, että eipähän haittaa, jos menee homma pieleen ja kangas hukkaan.

Arvelin, että meidän Pipanainen ilahtuisi ikihyviksi rusettipiposta ja kun kangasta oli sellainen pala, että siitä sai kätevästi kaksi pipoa, niin tein toisen (tai siis ensimmäisen) lasten vauvaserkulle. 



Ihan mahdottoman suloinen! Toivottavasti on käyttäjälleen sopiva. Tää on tehty kaksinkertaisena ja jotakuinkin ohjeen mukaan. Täytyy myös kehua, että olipa todella erinomaisen selkeä ohje, jopa mä ymmärsin ihan lukemalla :)

Oman lapsen piposta tein yksinkertaisen ja vähän muutenkin tein erilailla. Siitä ei tullut ihan niin onnistunut kuin tästä. Ainakin kiristin liian tiukaksi mytyksi tuon turbaaniosion, pitää muistaa ensi kerralla tehdä vähän toisin. Oman lapsen piposta ei ole kuvaa, koska kamera teki lakon. Mutta se on siis aika lailla saman näköinen kuin tämäkin ja neiti itse rakastui siihen niin, että päätti mennä se päässään sekä nukkumaan että huomenna eskariin.

Talven mittaan olen muuten ommellut lähinnä muutamia ihan peruskäyttövaatteita lapsille. Niitä en ole jaksanut blogata, mutta laitetaan nyt parista esimerkkitapauksesta kuva.


Keskimmäiselle tein Ainolan ihanasta Hyppyskätytöt-kankaasta talvella mekon. Tämä on ihan peruspuseron kaavalla tehty, jatkoin vaan helmaa pidemmäksi ja laitoin vyötärölle kuminauhan. Mekko on polvipituinen ja vaikka mun mielestä näyttää epäilyttävästi yöpaidalta, niin tytär tykkää siitä ihan hirveästi, ja sehän se onkin tärkeintä.


Tuo kangas on aivan ihana. Mulla tulee siitä mieleen Onneli ja Anneli.


Pojalle on valmistunut muutama pusero, mutta tämä taitaa olla ainut, josta on kuva. Kangas on myöskin Ainolan. Tykkään tästä kankaasta kovasti, kun tämä ei ole ihan perinteistä poikaväritystä tai -kuosia. Vaikka täytyykin myöntää, että meidän nuoren miehen mieleen ovat tällä hetkellä eniten erilaiset autot ja työkoneet ja supersankarit. Kyllä tämäkin pusero on silti ollut ahkerasti käytössä ja kovin mieleinen.


Tässä syy, miksi tällä kertaa lastenvaatteista ei ollut kuvia lasten itsensä päällä...

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Omien jalkojen kuvaamisen mahdottomuudesta

Kas vain, tuli vietettyä vahingossa kuukauden blogitauko. Blogin 11-vuotissynttäritkin oli ja meni muutama päivä sitten. Täytyy myöntää, että sekä aika että into niin bloggaamiseen kuin tekemiseenkin on ollut aika vähissä. Nyt onneksi harrastusopiskelut on taas tältä erää hoidettu, enkä uusia aio ihan heti aloittaa (näinhän mä sanoin myös viime kesänä, ja kuinkas sitten kävikään...) ja kesälomaankin on enää neljä viikkoa.

Jonkun verran jotain olen sentään saanut aikaan, mutta voi tätä valokuvaamisen tuskaa! Omien jalkojen kuvaaminen on kerta kaikkiaan mahdotonta. 

Voit vetää sukat omiin jalkoihisi ja pyytää lasta tai miestä kuvaamaan:


Sitten voit mutista "joo ihan kivoja kuvia tuli... Mä taidan kuitenkin ottaa vielä pari itse.":


Voit turhautua ihmisruumiin kankeuteen ja vaihtaa taktiikkaa. Sukat lapsen jalkaan ja äiti kuvaamaan:


Sitten jossain vaiheessa voit ihan vaan menettää hermosi ja päättää unohtaa koko sukkien bloggaamisen.

Ne on kumminkin luonnossa ihan hauskat ja jalassa ihan hyvät. Zauberballista tehty omaan jalkaan. Tykkään.

Villasukat
koko: 36
lanka: Schoppelwolle Zauberball, väri Frische Fische, 50g 
puikot: 2,5mm
malli: perussukka kärjestä alkaen jälkikäteen neulotulla kantapäällä 

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Pusero Päivänkakkarasta

Nyt on jotenkin taas sellainen vaihe, että lähipiiriin tuntuu syntyvän vauvoja sellaista tahtia, etten meinaa perässä pysyä. Ei nyt ihan niin paljon, kuin vaikka neljä-viisi vuotta sitten, jolloin kerran laskin, että 10 tuttua odotti lasta, mutta parin vähävauvaisemman vuoden jälkeen ihan reippaasti nyt kuitenkin.

Tänään oltiin lasten tuoreimman serkun kastajaisissa ja molemmat mun siskot odottaa. Yksi ystävä, yksi työkaveri, kaksi mun serkkua... Ketähän unohdin?

Vauvalahjoille on siis tilausta. Yhtä tulevaa varten neuloin villapuseron.


Alun perin oli tarkoitus tehdä neuletakki, mutta tuo lanka (Novita Nalle Kukkaketo, sävy Päivänkakkara) ei vaan toiminut neuletakkina. Raidoista tuli hölmöjä laikkuja, ja aika pian purin sen yritelmän. Villatakki olisi kyllä ollut käytettävyydeltään parempi, mutta tämä on nätimpi :) Laitoin olalle nappilistan, niin on helpompi pukea ja riisua.


Koko on suunnilleen 60cm (testasin vauvanukella, jolle 60-senttiset vaatteet on pikkuisen reiluja). Malli on tuollainen ihan perusvillapusero, jota olen sekä takkina että puserona tehnyt vaikka kuinka monta. Pitäisi varmaan joskus kirjoittaa ohje ylös, ettei tarvitsisi ihan joka kerta laskea uudestaan silmukoita ja kerroksia... 

Tosi suloinenhan se on, kuten vauvanvaatteet aina. Toivottavasti tulevan käyttäjän vanhemmat tykkäävät tästä myös :)





Vauvan villapusero
koko: 60cm
lanka: Novita Nalle Kukkaketo, sävy Päivänkakkara, 83g
puikot: 3 mm
malli: peruspusero omasta päästä

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Ystävänpäiväsukat

Minäkin tein ne ystävänpäiväsukat. Vaikka eiväthän ne ystävänpäiväksi valmistuneet, lähimainkaan. Ja sittenkin kun valmistuivat, niin meni iän kaiken aikaa siihen, että sain aikaiseksi sukat höyryttää ja vielä toinen mokoma, että sain värvättyä tytöt valokuvaajiksi.


Mutta onhan ne nyt hyvänen aina ihanat. Ja kerrankin mulle sopivat, kun kaksista edellisistä (joulukalenterisukat ja syyssukat) on tullut tyttöjen jalkoihin sukat. 

Pohjaväriksi valitsin tummansinisen Nallen ja kuviovärit ohjeen mukaisesti valkoista ja pinkkiä Nallea. Vähän muokkailin ohjetta. Resorin tein eri lailla ja kun en halunnut varsia polviin asti, niin varsien loppupäässä jätin muutaman kuvion pois, samoin kärjissä piti vähän jättää osia pois, ettei tullut liian pitkät.


Tosi paksuthan nämä tietysti on, joten käyttö rajoittuu lähinnä sisätiloihin (mä ostan aina talvikenkäni villasukkavaralla, mutta kirjoneulesukat ovat vähän turhan paksut kenkiin silti). Toisaalta näin ihanat kuviot mielellään saakin olla ihan sisäsukissa, eihän ne sieltä kengistä mihinkään näy.

(Vaikka just nyt alkoi tehdä mieli läpinäkyviä saappaita!)

Muutama virhe sinne jäi, pari, jotka huomasin jo tehdessä, mutten viitsinyt purkaa. Ja yksi kokonainen rivi jäi toisesta sukasta tekemättä, sen huomasin vasta kun sukat olivat olleet jo pari päivää käytössäkin. Mutta ei se haittaa. Ihanat on.


Ystävänpäiväsukat
Koko:  36
Lanka: Novita Nalle, yhteensä 138g
Puikot: 3mm bambuiset sukkapuikot

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Hyvin suunniteltu -puoliksi tehty?

Tein neljä vuotta sitten anopilleni 50-vuotislahjaksi Revontuli-huivin. Silloin jo ajattelin, että voisin tehdä äidilleni joskus samanlaisen. 

3,5 vuotta sitten oltiin mummojen kanssa Tallinnassa, josta ostin ihanan ruskanvärisen jättivyyhdin (250g) vironvillaa sillä mielellä, että tästä nyt sitten äidille se Revontuli.

Pari vuotta sitten sain langan vyyhdiltä kerälle. Oli muuten iso kerä!

Viime syksynä ajattelin, että nyt voisin kyllä tehdä sen huivin äidille, kun maaliskuussa äiti täyttää 60 vuotta.

Joulukuussa ajattelin, että kunhan saan joululahjat valmiiksi, niin sitten aloitan.

Tammikuussa ajattelin, että onkohan se Revontuli sittenkään SE huivi, jonka haluan äidille tehdä. Että pitänee vielä miettiä.

Helmikuussa ajattelin, että kunhan saan ystävänpäiväsukat valmiiksi, niin sitten aloitan. (Ne on muuten valmiina, mutta en ole saanut otettua kuvia vielä).

Maaliskuun alussa harmittelin, että eipähän tullut huivia neulottua.

Maaliskuun 10. päivä aloitin Revontuli-huivin. En edes sillä mielellä, että saisin sen synttäreiksi valmiiksi, mutta kunhan aloitin.

Sitten ajattelin kokeilla, saisinko huivin sittenkin valmiiksi.

Neuloin kaikki liikenevät hetken hullun lailla. Mulla ei liikoja neuleaikaa arjessa ole, lähinnä iltaisin, kun lapset nukkuu (ja siitä ajasta taistelee myös mies ja opiskelut). Nyt kuljetin neuletta töissäkin ja neuloin mm. välkkävalvonnassa (sisällä, kun siis vahdin, ettei oppilaat hiiviskele salaa sisään).

Mulla tuli neulomisesta ihan ihme lihakset kipeäksi. Mm. peukalon juuressa oli joku lihas. Kyllä huomaa, ettei nykyään ehdi neuloa samaan tahtiin kuin joskus opiskeluaikana. 

Perjantaina 17. päivä sain kuin sainkin huivin valmiiksi ja pingotukseen. Siitä tuli kyllä pari mallikertaa pienempi kuin ohjeessa, mutta toisaalta ohjeen mukaan tehty on niin valtavan iso, että pienemmästäkin tuli ihan reilun kokoinen.

Lauantaina puoli tuntia ennen juhliin lähtöä päättelin langanpäät.

En olisi ikinä uskonut, että saan viikossa neulottua Revontulen (olkoonkin, että pienempänä versiona). 


Kyllä se on kaunis. Olin jo ajatellut antaa loput vironvillani jollekin (mulla on muistaakseni kolme jättivyyhtiä, sinisävyinen, vihreäsävyinen ja kelta-punainen), mutta nyt tuli taas sellainen olo, että jos nyt kumminkin niistä neuloisi jotain. Joko lisää Revontulia, tai sitten ihan jotain muuta. 

Vironvilla on kyllä tosi karkeaa, mutta toisaalta nää ihanan liukuvärjätyt sävyt on niin hurmaavia. Revontuli on just sopivan yksinkertainen malli, että värit pääsee oikeuksiinsa. 


Vaikka malli on hirveän yksinkertainen ja helppo, niin jostain syystä alkuun pääseminen oli mulle hankalaa. Niin se oli viimeksikin tätä neuloessa. Ehkä kolmannella kerralla sitten on helpompaa?

Vaikka aina sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, niin kyllä mä nyt silti sanoisin, että jos on 3,5 vuotta suunnitellut huivia, niin olisi siihen tekemiseen kannattanut varata enemmän kuin viikko :) Toisaalta, ehkä tää just siksi valmistui viikossa -koska hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?


Revontuli-huivi
koko: leveys arviolta jotain metrin ja puolentoista väliltä. 
lanka: Vironvillaa, tasan 100g
puikot: 6mm
malli: Revontuli-huivi, ilman kahta viimeistä mallikertaa

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Arvonnan voittaja

Kas niin, vihdoin pääsin ja ehdin hoitamaan arvonnan. On ollut niin hässäkkää taas tässä loppuviikosta, etten ole aiemmin ehtinyt. 

Mutta nyt: Pipo-otus, onneksi olkoon, olet voittanut toivomasi lahjakortin Neulovillaan! Laitan ihan hetken päästä sulle sähköpostia.

Eikö olekin valmistunut hieno pusero lapselle? :D

Mulla on tosiaan aika paljon kaikenlaista meneillään juuri nyt. Töiden lisäksi vapaaehtoistyöt ovat vieneet tavallista enemmän aikaa ja yritän myös suorittaa paria ohjelmointikurssia töiden ohella (koska matikanopettajien pitäisi kohta puoleen alkaa opettaa myös ohjelmointia). Olen mä saanut vähän jotain käsitöitäkin tehtyä, mutta en vielä blogiin asti. Kuten yllä olevasta näkyy, myös kuvaamisessa on omat haasteensa. 

Mutta jospa ensi viikolla olisi jotain oikeaakin asiaa :)


maanantai 6. maaliskuuta 2017

Harmonisen harmaat kirjoneulesukat

Aluksi muistutus: jos et ole vielä ehtinyt osallistua Neulovillan tai Paapiin lahjakortin arvontaan, niin vielä on pari päivää aikaa!

Mulla oli jouluneuleena simppelit villasukat. Alun perin ajatus oli tehdä erilaisista harmaista/ruskeista/valkoisista 7 veljeksen jämistä kirjoneulesukat, mutta aika pian suunnitelma muuttui ja teinkin sukat kokonaan luonnonvalkoisella ja harmaalla.


Vähän jännitti lankojen riittävyys, kun kumpaakaan lankaa ei ollut kauhean paljon. Mutta onneksi sukkiin menee lopulta lankaa aika vähän :)

 
Tein sukat pikkusiskolleni synttärilahjaksi. Meillä on samankokoinen jalka, joten vaikka kuvassa sukat näyttää mun jaloissa löpöttävän, niin kyllä ne suunnilleen kokoa 37 on. 

Mallineule on mitä yksinkertaisin:
1. krs: Neulo kaikki silmukat pohjavärillä.
2. krs: Neulo molemmilla väreillä vuorollaan 1s  (siis 1 valkoinen, 1 harmaa, 1 valkoinen jne)
3. krs: Neulo taas kaikki silmukat pohjavärillä. 
Näitä kolmea kerrosta neulotaan, mutta aina 3. kerroksen jälkeen vaihdetaan pohjaväri kuvioväriksi ja päin vastoin. 

Nämä sukat olen aloittanut varpaasta ja tehnyt niihin vahvistetun kantapään. Varressa on muutama silmukka lisätty, ettei tule liian kireä, ja lopussa muutama kerros joustinneuletta.


Näistä tuli mun mielestä todella nätit. Yksinkertaista, mutta kaunista. Jossain blogissa olen nähnyt samalla idealla toteutetut riemunkirjavat sukat, ja sellaiset tekisi kyllä mieli tehdä myös. Värikkäitäkin jämiä riittäisi... 


Kirjoneulesukat
Koko: 37
Lanka: Novita 7 veljestä luonnonvalkoinen ja harmaa, yht. 102g
Puikot: 3,5mm
Malli: perussukka varpaista alkaen, vahvistetulla kantapäällä 
 ja yksinkertaisella kirjoneulekuviolla

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Raitasukat tehosteväreillä

Tein toissajouluksi kaksi joulukalenteria. Toisen joulukalenterivaihtoon ja toisen ystävälle. Molempiin kalentereihin laitoin yhdeksi luukuksi neulelahjakortin. Ystävä toivoi lahjakortillaan palmikkolapasia

Vaihtokalenteri meni Heidille, jonka toiveena oli saada raidalliset villasukat ja väritoiveina valkoinen, musta, pinkki ja vihreä. Mietin kauan, millaiset sukat tekisin. Yhtenä vaihtoehtona mulla oli jättää väreistä yksi pois. Vähän tylsältä tuntui se ajatus, että teen ihan tasaraitasukat kaikilla neljällä värillä. 

Halusin kuitenkin kaikki värit mukaan sukkiin. Jossain vaiheessa sitten kirkastui, mitä haluan tehdä.


Mulla oli ajatus, että vaikka tietysti halusin tehdä Heidille mieleiset sukat, niin olisi myös kiva, että ne olisi jotenkin "mun näköiset". Siis ettei nyt ihan samanlaiset, kuin mitä olen vaikka Heidin blogissa nähnyt. Ymmärtänette idean. Niinpä päädyin tekemään musta-valkoraidalliset sukat, joissa on pinkkiä ja vihreää tehosteina.


Langaksi valikoitui Nalle. Valkoista ja vihreää mulla oli entuudestaan, pinkkiä ostin näitä varten, ja mustaakin, vaikka sitä en sitten tainnut tarvitakaan, kun jemmassa ollut kerän loppu yllättäen riittikin. Sukat ovat kokoa 39. Meillä ei sen kokoista jalkaa taloudesta löydy, mutta neuloin ensimmäisen sukan uutenavuotena ja kylässä ollut käly toimi ystävällisesti koejalkana, jotta saatiin sukka sopivaan kokoon. 

Tykkäsin itse näistä hirmuisesti, ja vaikka värit eivät olleetkaan ns. "mun värejä", niin jos vaan aikaa olisi, tekisin itsellenikin samanlaiset. (Luultavasti en tee, koska aikomisjono on jo niin pitkä, että ehdin unohtaa nämä, ennen kuin pääsisin siihen asti). Onneksi myös Heidi piti sukista, toivottavasti siis ovat hyvässä käytössä :)

Ja hei! Arvonta-aikaa on vielä reilusti jäljellä. Arvonnan löydät täältä.


Naisen sukat
Koko: 39
Lanka: Novita Nalle
Puikot: 3mm
Malli: perussukka varresta varpaisiin, vahvistetulla kantapäällä 


keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Tervetuloa!

Hei sinä!

Tervetuloa tänne!

Mahdatko olla uusi vai vanha tuttavuus?

https://amria2.vuodatus.net/lue/2016/04/lankalaihiksen-tilanne


Ehkä ihmettelet, mikä oikein on tämä Näppituntuma. Näppituntuma on käsityöblogi, joka viettää tänä vuonna jo 11-vuotissynttäreitään. Alkujaan blogi piti majaa Vuodatuksessa ja sieltä vanhat tarinat löytyvät vieläkin (http://amria2.vuodatus.net). Vuodatus on kuitenkin vuosien varrella muuttunut melkoisen epäluotettavaksi, ja vaikka haluaisin suosia suomalaista, niin pitkään harkittuani päätin kuitenkin muuttaa blogin tänne Bloggeriin. Siirtelen vanhoja postauksia pikku hiljaa tuolta vanhan blogin puolelta myös tänne. Tämä uusi Näppituntuma on vielä vähän keskeneräinen, mutta eiköhän se siitä hiljalleen valmistu... Kertokaa kommenttiosiossa, jos huomaatte että vaikka joku linkki ei toimi tai teksti on liian pientä luettavaksi.

https://amria2.vuodatus.net/lue/2014/07/ruisrouhe


Jos et ole jo vanhan blogin puolelta tuttu, niin ehkä saatat miettiä, kuka täällä ruudun toisella puolen oikein on. Joten: hei, hyvää huomenta/päivää/iltaa, olen Amria, kiva tavata (virtuaalinen kättely)! Olen kolmekymppinen kolmen lapsen äiti, opettaja, vaimo ja käsityöharrastaja. Tykkään tehdä monenlaisia käsitöitä; neuloa, virkata, ommella, askarrella, tehdä helmitöitä ja harvakseltaan myös esim. sidon kirjoja tai teen hopeaketjuja. En ole erityisen hyvä missään, mutta tykkään tehdä tosi monenlaista. Teen aika paljon juttuja ihan omasta päästä, joten kasaa ohjelinkkejä en uskalla teille luvata, mutta ideoita kyllä :)

https://amria2.vuodatus.net/lue/2016/09/lintumekko-taskulla 

Olet tervetullut ihan vakituiseksikin vieraaksi! Näppituntumaa voit seurata Bloglovinin kautta, liittymällä blogin lukijaksi (tuolta sivupalkista löytyy siihen nappula) tai Näppituntuman Facebook-sivun kautta. Myös Instagramin kautta kannattaa seurailla, sinne päivittyy paljon myös sellaista, mikä ei blogiin asti koskaan päädy.  

Ja hei nyt jos koskaan kannattaakin liittyä lukijaksi tavalla tai toisella. Blogimuuton kunniaksi olisi nimittäin tarjolla arvonta tämän uuden blogin seuraajille! Onnekkaalle voittajalle olisi luvassa lahjakortti jompaan kumpaan ihastuttavista nettikaupoista: Neulovilla, joka on aivan hurmaava eettisten lankojen putiikki, tai Paapii Design, joka on myös aivan hurmaava suomalaisia kankaita (ja vaikka mitä muuta) myyvä kauppa. Ostan lahjakortin ihan itse omilla rahoillani, ja nämä vaihtoehdot valitsin ihan omien mieltymysteni mukaan :)

Arvontaan voit osallistua seuraavasti:
Seuraa tätä uutta Näppituntumaa joko liittymällä lukijaksi Bloggerissa tai Bloglovinin tai Facebookin kautta JA kommentoi tätä postausta. Jätä kommenttiin jonkinlainen yhteystieto ja tieto siitä, haluatko voittaessasi mieluummin lahjakortin Neulovillaan vai Paapiille.

Arvon siis yhden lahjakortin. Arvonta alkaa nyt ja päättyy kahden viikon päästä, eli 8.3.

https://amria2.vuodatus.net/lue/2015/01/viela-pari-pussukkaa

Onnea arvontaan! Ja tervetuloa mukaan uuden Näppituntuman matkaan! Toivottavasti tulemme tutuiksi myös kommenttiboksin puolella :)

(kuvat ovat vanhoista käsitöistäni. Kuvista lähtee linkit vanhan blogin puolelle, koska en ole ehtinyt vielä tuoda kovin paljon vanhoja posteja tänne uuteen Näppituntumaan. Uusia juttuja luvassa toivottavasti piakkoin!)