Pitsikaulusmekko

Mulla on uusi lempimekko.

Keksin kesällä, että minäkin haluan pitsikauluksisen mekon (outoa, kun yleensä karsastan kaikkea trendikästä). Tilasin eBaysta muutaman pitsikauluksen, joiden saapuminen toiselta puolen maapalloa luonnollisesti keski jokusen viikon. Ja kun ne sitten saapuivat, niin tajusin, että ei olisi pitänyt tilata polyester(tms)kauluksia, koska nehän näyttää ihan joltain alusvaatepitseiltä :D Tai no, ne vois sopia hyvin myös juhlavaatteeseen jonkun satiinin tms kaveriksi, mutta ei kyllä ollenkaan mun trikoomekkoon.

Uusi yritys, tällä kertaa hakuun puuvillaiset pitsikaulukset. Kuvista on kauhean vaikea päätellä, miltä kaulus näyttää luonnossa, mutta kahdesta tilatusta toinen oli aivan täydellinen.

Ei muuta kuin mekkoa ompelemaan. Käytin samaa hyväksi havaittua kaavaa kuin tähkämekossa. Kaula-aukon leikkasin pitsin mukaan. Pitsin ompeleminen paikoilleen jännitti, mutta meni kerralla siististi.

Tykkään siitä ihan tosi paljon. Trikoo on muistaakseni Kankaamosta ja pitsi eBaysta, joskin tismalleen samoja pitsejä näyttää löytyvän myös suomalaisista nettikaupoista. Kaava on Suuresta Käsityölehdestä, oliskohan ollut numerosta 2/2015, pitsimekon kaava, jota olen vähän muokkaillut itselleni paremmaksi.

Vielä parempi vyön kanssa. Ei näytä niin yöpaidalta. Mä tykkään hurjasti tämmöisestä murretun keltaisesta väristä. Olen muutenkin murrettujen värien ystävä (mutta en kuitenkaan tykkää, jos värit näyttää likaisilta).

Hajoon taas näihin kuviin, mutta silti vielä yksi, koska mekko on niin ihana. Tekisi mieli tehdä näitä monta lisää, mutta ei kai ihminen kovin montaa pitsikaulusmekkoa tarvitse. Paitsi mitä, jos tekisikin tunikan... Hmm...

(Mullahan on laatikossa hutiostoksina 4 pitsikaulusta, kolme alusvaatepitsin näköistä ja yksi puuvillainen, jossa oli helmiä, enkä saanut niitä irti. Että ehkä niille vois keksiä jotain käyttöä).