Neuleohje: Sydänraitasukat

Neuloin kesällä sydämiä täynnä olevat raitasukat. Pari ihmistä kyseli ohjeen perään, joten kirjoitin nyt sitten niille ohjeenkin. Ohjeen löydät tästä postauksesta tai Ravelrystä (Ravelryssä oleva ohje on pdf-muodossa ja sopii ainakin printattavaksi paljon paremmin kuin tämä, lisäksi Blogger teki taas kuville jotain ja tässä postauksessa oleva kaavio on ainakin minun silmiini vähän epäselvä).

Sukat voi neuloa paksummasta langasta (100g = 200m), jolloin pohkeesta tulee "normaalin" paksuinen (normaali on inhottava sana ihmisen koosta puhuttaessa. Keskikokoinen?) ja sukasta n. kokoa 38/39 tai ohuemmasta (100g=260m), jolloin saa kapeammalle pohkeelle ja pienempään jalkaan sopivamman sukan. 

Itse neuloin nämä mustapohjaiset sukat Nallesta omaan 36-koon jalkaani ja valkopohjaiset 7 veljeksestä kälyn kolmeysiin. Mustapohjaiset oli vähän sellainen koeversio, niissä on jotain pieniä eroja ohjeeseen verrattuna. 

Tässä se ohje:

Sydänraita

Koko: Kapeahko pohje ja jalan koko n. 36/37 tai normaali pohje ja jalan koko n. 38/39.

Käytettävä lanka: Pienempään ja kapeapohkeiseen sukkaan esim. Novita Nalle (100g = n. 260m). Suurempaan ja leveäpohkeisempaan sukkaan esim. Novita 7 veljestä (100g = n. 200m).

Neuletiheys: Nallella 22s ja 32krs = 10x10cm. 7 veljeksellä 18s ja 26krs = 10x10cm.

Puikot: Pienempään sukkaan 3mm, suurempaan 3,5mm tai käsialan mukaan.

 

Ohje:

Luo 60 silmukkaa ja neulo 2o 2n -joustinta 7 krs.

Neulo sitten varsi kaavion (ohjeen lopussa) mukaan. Kaaviossa neulotaan koko ajan sileää neuletta. Kaavio neulotaan alhaalta ylöspäin. Vaikka kaavio on kaksivärinen, voi sydämiä tietysti tehdä niin monella värillä kuin itse haluaa!

Kaavion loputtua puikoilla on 48 silmukkaa. Jaa silmukat tasaisesti niin, että jokaisella puikolla on 12 silmukkaa.

Neulo kantapää seuraavasti: neulo puikot 1 silmukat puikon 4 silmukoiden jatkoksi (eli kerroksen vaihtumiskohta jää näiden keskelle). Neulo yhteensä 22 krs vahvennettua neuletta, eli nurjalla puolella nostat ensimmäisen silmukan neulomatta ja neulot muut nurin. Oikealla puolella nostat ensimmäisen silmukan neulomatta, neulot seuraavan, nostat neulomatta, neulot seuraavan jne kerroksen loppuun asti.

Jatka sitten kantapään kavennuksilla. Jatka samaa vahvennettua neuletta ja neulo 15 silmukkaa, jonka jälkeen neulo kaksi silmukkaa takareunoistaan oikein yhteen ja käännä työ (7 silmukkaa jäi siis täysin neulomatta). Nosta silmukka, neulo 6 s nurin ja neulo kaksi silmukkaa nurin yhteen, käännä työ (taas toiseen reunaan jäi 7 silmukkaa neulomatta). Neulo 7 silmukkaa, kavenna neulomalla takareunoistaan oikein yhteen, käännä.

Jatka näillä keskimmäisellä kahdeksalla silmukalla vahvennettua neuletta niin, että aina oikealla puolella kavennat neulomalla kaksi silmukkaa takareunoistaan yhteen ja nurjalla puolella kavennat neulomalla silmukat nurin yhteen. Reunoissa olevien silmukoiden pitäisi siis koko ajan vähentyä ja keskellä olla samat 8 silmukkaa, joita neulot. Lopulta jäljellä on enää kantapään keskimmäiset 8 silmukkaa. Jaa nämä silmukat kahdelle puikolle.

Nosta kantapään silmukoiden kanssa samoille puikoille 13 silmukkaa molemmista kantalapun reunoista. Nyt työssä on yhteensä 58s. Neulo 1krs sileää neuletta.

Seuraavaksi neulotaan sukan jalkaterä, jonka voit neuloa haluamallasi raidoituksella tai vaikka yksivärisenä. Mallisukissa on neulottu kahden kerroksen korkuisella raidoituksella.

Aloita kavennukset. Kavenna joka toisella kerroksella 1. puikon lopussa neulomalla kaksi silmukkaa oikein yhteen ja 4. puikon alussa neulomalla 2 silmukkaa takareunoistaan oikein yhteen. Jatka kavennuksia, kunnes puikoilla on jäljellä 12s, eli työssä on taas 48s. Jatka sileää neuletta, kunnes sukan kärki on pienemmässä koossa 19cm tai suuremmassa koossa 21cm tai peittää pikkuvarpaan.

Aloita sitten kärkikavennukset. Neulo 1. puikon silmukat, kunnes jäljellä on 3s, neulo sitten 2s oikein yhteen ja viimeinen silmukka oikein. Neulo 2. puikolta 1s oikein, 2s takareunoistaan oikein yhteen, ja loput oikein. Neulo 3. puikon silmukat, kunnes jäljellä on 3s, neulo sitten 2s oikein yhteen ja viimeinen silmukka oikein. Neulo 4. puikolta 1s oikein, 2s takareunoistaan oikein yhteen ja loput oikein. Toista nämä kavennukset ensin joka toinen kerros 3 kertaa ja sitten jokaisella kerroksella, kunnes työssä on jäljellä 8 silmukkaa. Katkaise lanka ja vedä se silmukoiden läpi. Päättele langat. Höyrytä, pingota tai viimeistele muulla haluamallasi tavalla.

 

Oodi Lumoukselle

Maailma on täynnä kauniita kankaita, joita rehellisesti sanottuna olen hamstrannut vähän liiankin kanssa. Kaikkien aikojen suosikkikuosini on kuitenkin Ommellisen Lumous, jota olen tullut ostaneeksi (kröhöm) peräti 7 eri värissä... Kaikista ihanimmat värit on vielä ompelematta, koska niistä en raski tehdä mitään ennen kuin tiedän, että on aivan täydellinen kaava.

Aika monta vaatetta olen kuitenkin ihanasta Lumouksesta jo ommellut. En tiedä, iskeekö jossain kohtaa kuosiähky, ei vielä ole iskenyt. Lumous on siitäkin ihana kuosi, että sitä voi käyttää poikittain tai pitkittäin (kangas joustaa molempiin suuntiin) ja sillä saa kivasti vaatteisiin erilaista ilmettä. Tässä koostetta tähän mennessä ommelluista:

Ekat Lumoukseni ostin netin kangaskirppareilta, koska siinä vaiheessa, kun ihastuin kuosiin, se oli Ommelliselta loppuunmyyty. Onnistuin löytämään tätä lemppariväriäni tummanvihreää pienen palan, jota jemmailin kuin suurinta aarretta, kunnes sitä tuli lisää myyntiin ja ostinkin sitä tietysti heti vähän reilummin. Tästä jemmapalasta sain sopivasti t-paidan ommeltua äidilleni synttärilahjaksi. Kaavana tässä on Jujunan ilmaiskaava Dance koossa 32, mikä on mulle hartioista/pääntieltä vähän liian iso, mutta helposti muokattavissa, kun ottaa vaan keskeltä kaavasta vähän pois.

Heleänvihreä Lumous ei alkuun kolahtanut ihan samalla tavalla, mutta ihastuin siihen, että sitä sai myös pienemmillä kukilla. Ostinkin sitä sitten 1,5m palan isoilla kukilla ja 1,5m palan pienillä kukilla, ja sain tehtyä sekä mulle että meidän tytöille viime vuoden keväällä ihanat samistelumekot. Tykätään näistä ihan hirveästi!

Jonkin verran vaati kikkailua, että sain palat riittämään kolmeen mekkoon, mutta onnistuin. Pienikukkaisessa Lumouksessa kukat menee kankaan molemmissa reunoissa, joten sen palan pistin kokonaan tyttöjen mekkojen helmoiksi ja isokukkaisesta sain oman mekon lisäksi tyttöjen mekkoihin yläosat. Tyttöjen mekkojen kaava on Mekkotehdas koulutytöille -kirjasta Merili-mekko ja mun mekko on PuuhakasPajan Sari/Paula koossa 32, joskin jotain muokkauksia tein. 

Harmaa Lumous on joustocollegea, vaikkakin niin ohutta, että menisi paksusta trikoosta. Tästä halusin ehdottomasti itselleni hupparimekon. Kesken ompelun meinasi tulla kriisi, kun mekontekele näytti miehen mielestä liian keski-ikäiseltä ja lapset tuomitsivat sen tylysti mummon yöpuvuksi. Mutta hupun lisääminen ja kuminauha helmassa muuttivat kyllä ilmettä tosi paljon, ja tästä tuli heittämällä ihan lempparivaate. Mukavan rento, mutta silti kaunis. Jujunan "ilmaisen ämpärin" eli Trendy Girl -kaavan pohjalta on muokkailtu, mutta tein tosiaan helmaosan erilailla kuin kaavassa. 

Tämän kesämekon esittelinkin jo viime postauksessa. Pohjavärinä on harmahtava beige ja kukat ihanan herkkiä murrettuja vaaleanpunaisia. Simppeli kesämekko (taskuilla tietysti) valmistui t-paidan pohjalta pidentämällä. Tää on ihana!

Nyt viimeisinä valmistui meidän tytöille taas mekot siniharmaasta pienikukkaisesta Lumouksesta. Kuviin en saanut väriä oikein vangittua, mutta pohja on siis tosi tumma harmaansininen. Miehen mummo kuoli maaliskuussa ja hautajaiset pidettiin silloin pahimpien koronarajoitusten aikaan vain ihan kaikkein lähimpien (eli lasten ja lastenlasten) kesken. Nyt kesällä pidettiin sitten uurnanlasku ja muistotilaisuus. Mulla oli mustat pitsimekot tytöille suunnitteilla, mutta kun oli sovittu, että tuohon uurnanlaskutilaisuuteen ei tarvitse pukeutua mustaan, niin päätin jättää ne tekemättä. Tyttöjen kaikki siistimmät vaatteet on kuitenkin niin riemunkirjavia, että halusin heille päälle jotain vähän hillitympää. 

Tätä kangasta olin ostanut 1,5m ja suunnitellut alun perin itselleni jotain. Nyt sain kikkailemalla siitä molemmille tytöille mekot, koot on suunnilleen 152cm ja 140cm. Mekkojen yläosa on topin kaavalla piirretty ja helma ihan vapaalla kädellä. Aika tiukille meni kankaan kanssa, mutta sain kuin sainkin siitä kaksi mekkoa aikaiseksi. Ihanat mekot tuli, ja tytöistä on kivaa, kun heillä on samisteluvaatetta myös mummin kanssa (mun anoppi on teettänyt tästä samasta kankaasta isokukkaisena itselleen tunikan). Uskon, että näille mekoille tulee myös käyttöä enemmän kuin niille mustille hautajaismekoille olisi tullut. 

Jemmassa mulla on Lumousta vielä vaaleanpunaisena, vaaleanvihreänä ja tummanvihreänä. Katsotaan, mitä niistä aikanaan mahtaa tulla!

Nappitalon tuotetestaus: nauhoja, ompelua ja arvontaa!

Tervehdys taas, aivan liian pitkästä aikaa!

Elämä on jotenkin niin hektistä nykyään, etten ole lainkaan saanut aikaiseksi mitään täällä blogissa. Ajatuksissa se aina on, mutta sitten on paljon muuta tärkeämpää, kuin istua koneella. Mulla on pitkä lista asioista, joista haluaisin blogata, mutta lyhenemisen sijaan se lista vaan kasvaa ja kasvaa... Instagramissa olen astetta aktiivisempi, joten sitä kannattaa seurata!

Tämä syksy nyt on ollut kyllä niin kiireinen, etten juurikaan ole ehtinyt ja jaksanut käsitöitäkään tehdä (voitte visioida seuraavan yhdistelmän: 4 lasta, kokopäivätyö, remontti, opiskelut töiden ohella, mies poissa 6 viikkoa...). Mutta jotain sentään!

Pääsin jokunen aika sitten Nappitalon tuotetestaajaksi ja sain testiin ihastuttavia nauhoja. Instan puolella olenkin jo aikaansaannokseni esitellyt, mutta halusin vielä täällä blogissa vähän avata niitä lisää. Nauhat on siis saatu ilmaiseksi somenäkyvyyttä vastaan, muut tarvikkeet itse hankittuja.

Ensimmäiseksi otin työn alle ruudullisen bokserikuminauhan, jota käytin, tylsää kyllä, ihan tuiki tavallisiin boksereihin. Meillä lapsista on hirveän hauskaa, jos heillä on keskenään samanlaisia vaatteita, ja vielä hauskempaa, jos on vanhemman kanssa samanlaisia vaatteita. Bokserikuminauha oli ihanan pehmeää ja sain siitä juuri sopivasti kaikille perheen miehille tehtyä bokserit (koot 92cm, 122cm ja XXL). Kuminauhalle luvataan 40 asteen pesunkesto, mutta hyvin on kestänyt jatkuvia 60 asteen pesuja.

Toisena ompelin kapeasta ruutunauhasta. Nauha on tosiaan kapeaa (leveys 1cm) ja melko ohutta, mutta silti napakan oloista. Mulla oli visio pienestä laukusta, jossa nauha on pääosassa. Halusin nauhaa sekä koristeeksi että hihnaksi. Tämä nauha ei ole mitään hihnaksi tarkoitettua (ts. sen ei luvata kestävän painoa), mutta ajattelin, että ehkäpä se kestäisi hihnana, jos laukussa kannetaan vain jotain pientä. Hihna on laukussa kiinni pienillä karabiinihakasilla, joten sen voi vaihtaa tarvittaessa. Laukku on 18cm korkea, leveys suuaukon kohdalla on 10cm ja leveimmillään 16cm. Hihnan pituus on n. metri.

 

Laukku itsessään on tehnyt vanhasta farkunlahkeesta (kuten näkyy, takakappaleessa näkyy polviryppyjä!) ja vuorina käytin ohutta puuvillakangasta. 

Kahden ensimmäisen nauhan jälkeen mulle tuli vähäksi aikaa totaalinen stoppi. Molemmista jäljellä olevista nauhoista mun paras visio olisi ollut musta villakangastakki, jonka hihansuihin ja helmaan olisin nauhaa laittanut koristeeksi. Toista nauhaa olisin halunnut käyttää myös mustan kotelomekon vyötäröllä. No eihän mulla todellakaan ollut aikaa ruveta villakangastakkia tai kotelomekkoa tekemään, varsinkin, kun kumpaakaan en ole koskaan tehnyt, eli jo sopivan kaavan löytäminen ja muokkaaminen olisi vienyt aikaa... 

Jumiuduin joksikin aikaa miettimään, mihin ihmeeseen onnistuisin yhdistämään upean metallinhohtoisen nauhan. Pengoin kangasjemmojani ja aina yhdistelmä tuntui vähän huonolta. Sitten hoksasin, että eihän mun tarvitse yhdistää sitä yhtään mihinkään! Niin syntyi pieni metallinhohtoinen iltalaukku.

Laukku ei tietenkään ole ihan pelkästä nauhasta tehty. Olen ensin päällystänyt palan farkkukangasta nauhalla ja sitten ommellut laukun siitä. Vuorina on puuvillakangasta. Laukku on pikkuruinen (11cm*19cm*5cm), mutta tukeva. Hihnaksi ostin ihan Prisman remonttipuolelta metalliketjua, jonka kiinnitin karabiinihakoihin, jotta hihna on vaihdettava.

Mä en yleensä ole omassa tyylissäni metallisten asioiden käyttäjä, mutta tähän söpöläiseen ihastuin ihan täysillä. 

Viimeisenä ompelin mun suosikkinauhasta, herkästä ja tyylikkäästä kudotusta koristenauhasta. Mun oli vähän vaikea keksiä, mitä tästä tekisin (koska edelleen sekä villakangastakki että kotelomekko olivat poissuljettuja vaihtoehtoja), kun pelkäsin, etten tee nauhalle oikeutta. Koska siis tämä nauha on oikeasti niiiiin kaunista! Valkoisen, harmaan, mustan ja ruskean sävyt vaihtelevat epäsäännöllisesti niin, että nauha näyttää ihanan eläväpintaiselta. Oi että.

(Rehellisyyden nimissä on sanottava, että tämä maailman kaunein nauha oli kuitenkin vähän hankala ommeltava, se on ohutta ja tahtoo itsepintaisesti mennä reunoistaan vähän kieroon. Ei nyt mitään varsinaisesti vaikea, mutta jos haluaa viivasuoraa, niin saa olla tarkka.)

Loppujen lopuksi päädyin pieneen kukkaroon. Suunnitelma oli tehdä koko kukkaro samalla idealla kuin aikaisempi pikku laukku, eli päällystää kangas kokonaan nauhalla. Valitsin kankaaksi tilkun pellavaa, ja ommellessa aloin tykästyä nauhan ja kankaan yhdistelmään niin, että jätin päällystämisen kesken.

Kukkarosta tuli ihan söpönen. Sen leveys on suuaukon kohdalla 7,5cm, leveimmillään 13cm ja korkeus n. 11cm. Vuorina suunnilleen pellavanväristä lakanakangasta. 

Tämä oli kaiken kaikkiaan tosi kiva projekti. Toki näin nauhoista kuvan etukäteen, eli tiesin, mitä olen saamassa. Silti tuntui mukavan yllätyksellisestä ommella jonkun muun valitsemista nauhoista. Mähän olen aivan höperönä kaikkiin nauhoihin ja nappeihin ja muuhun sellaiseen tilpehööriin, niin että sikälikin tää oli tosiaan mulle sopiva projekti. Kiitokset Nappitalolle!

Koska haluan laittaa hyvän kiertämään, aion arpoa jonkun näistä kolmesta pussukasta jollekin halukkaalle (bokserit sattumoisin rajaan arvonnan ulkopuolelle :D :D ). Jos siis sinä haluaisit saada omaksesi pienen farkkukankaisen kukkarolaukun, metallinhohtoisen iltalaukun tai pikkukukkaron, niin kipaisepa tuonne Instagramin puolelle, sieltä löydät arvonnan ja ohjeet, miten osallistua 3.11. mennessä.

Taimitarhan joulukalenterisukat 2017

Pakkohan ne joulukalenterisukat oli tänäkin vuonna tehdä. Ja ihanathan niistä tuli. Valmistuivatkin ihan tismalleen ajallaan. Oli ihana vetää jouluaattoaamun saunan jälkeen uudet sukat jalkaan :)

Tein taas Nallesta. Keskimmäiset pohkeen ohjeella ja pari lisäsilmukkaa jalkaterässä, ja sukista tuli just sopivat mun 36:n rimppakinttujalkaan. Kärjestä uhkasi tulla liian pitkä, joten silmukoin loput. Tykkään todella!

Taimitarhan joulukalenterisukat 2017

koko: 36

lanka: Novita Nalle, menekki yhtensä 127g

puikot: 3,5mm

malli: löytyy Facebookin Taimitarha-ryhmästä ja ilmeisesti piakkoin myös Ravelrystä

Lisää sukkia

Kesän aikana sain tehtyä parit sukat.

Meidän ekaluokkalainen sai itse valita värit sukkiinsa ja mieltymyksilleen uskollisena valitsi vaaleanpunaista ja pinkkiä. Mun suureksi yllätykseksi hän halusi vielä valkoista kolmanneksi väriksi. 

Päädyin tekemään sukat samalla idealla kuin alkuvuodesta tein valko-harmaat sukat. Tosi kivat sukat näistä tulikin. Tytärkin tykkää, vaikka valittelikin, että tein liian isot. Itse olen sitä mieltä, että mieluummin himpun verran liian isot kuin liian pienet... Ensimmäisen sukat tein itse asiassa melkein valmiiksi, ennen kuin jouduin toteamaan, että liian pieni on tulossa. Tein sitten reilusti isommat, ja nyt ne on vähän reilut. Mutta onneksi lapsen jalka kasvaa, kyllä ne kohta on jo sopivat!

Mä tykkään tästä kuviosta tosi paljon. Joku kerta teen kyllä vielä sellaisen kaikenkirjavat jämäsukat tällä metodilla! 

 Villasukat

koko: n. 34

lanka: Novita Nalle kolmea eri väriä, yhteensä 65g

puikot: 3mm

malli: perussukka simppelillä kuviolla

Itselleni tein myös yhdet sukat. Ostin vuosi sitten kesällä (muistaakseni) Jyväskylässä käydessä Titityystä aivan ihanan näköistä ja tuntuista Holst Garnin Highland-sukkalankaa yhden vyyhdin. Onneksi mulla on pieni jalka, ja sain yhdestä vyyhdistä just sopivasti itselleni nilkkapituiset sukat.

Kuva ei anna ollenkaan oikeutta langan upealle kiillolle ja ihanille väreille. Ja se tuntuukin ihanalta! Toivottavasti osoittautuu myös kestäväksi... Suunnittelin ensin näihin sukkiin jotain pientä palmikkoa toiselle sivulle, mutta se tuntui liian levottomalta, ja päätin sittenkin antaa ihan vaan värin olla pääosassa ja tehdä ihan tavalliset sukat ilman mitään jännittävää.

Ainut harmillinen asia on se, että tätä lankaa ei ole mulla enempää. Tai itse asiassa on, ostin loppukesästä toisen vyyhdin vihreää. Mutta jos en yrittäisi nyt olla tiukkana itselleni näissä erilaisten materiaalien hankkimisasioissa, niin ostaisin kyllä tätä vyyhtikaupalla. Niin ihania värejä!

Sukat

koko: 37

lanka: Holst Garn Highland, väri catkin, menekki 50g 

puikot: 2,5mm

malli: perussukka kärjestä alkaen tiimalasikantapäällä

Metsäretkellä

Hei taas, pitkästä aikaa! Onkohan siellä enää ketään kuulolla?

Ihan järkyttävän pitkä blogitauko on tullut vihdoin päätökseensä! Mitenkään suunniteltu tauko tämä ei ollut, elämä nyt vaan on mennyt niin, ettei ole ollut puhtia tehdä käsitöitä, saati sitten blogata niistä vähistä, mitä on saanut tehdyksi. 

Tässä yksi pitkäksi venyneen hiljaisuuden syistä. Meidän Bonus-vauvaa odotetaan syntyväksi tammikuussa, ja varsinkin kesä meni aivan jäätävän väsymyksen kourissa (joskin siinä oli paljon muutakin kuin alkuraskaus, vaikka se väsyttikin kovasti). Lisäksi meillä on ollut ja on edelleen paljon kaikenlaista kuormaa elämässä. 

Alkukesästä meillä piti olla pesutilojen ja kodinhoitohuoneen pintaremontti. Sieltähän löytyi sitten vaikka mitä. Mitä pidemmälle kaiveltiin, sitä pahempia juttuja. Ensin kosteutta ja sitten perustusten tasalta myös hometta. Lopputulos on se, että remontti on edelleen kesken (tosin se pahin vaihe -ei suihkua, ei pyykinpesukonetta, ei lämmintä vettä, kesti onneksi vain 2kk), rahat on loppu ja aika ahdistavissa tunnelmissa meni kesä. Tuntui, että koko ajan vaan löytyi lisää ongelmia ja joutui miettimään sekä rahallista pärjäämistä että pelkäämään, mitä seuraavaksi löytyy. 

Lisäksi olen ollut pitkin syksyä tosi paljon yksin lasten kanssa. Nyt on meneillään 6 viikon yh-putki (viikko 3). Tietysti ihana, että Miehellä töitä ja työreissuja riittää, että saadaan edes vähän ylimääräistä rahaa, mutta toki tämä tarkoittaa sitä, että omaa aikaa mulla ei oikein ole. 

Käsitöitä ei siis ole oikein huvittanut tehdä (mitään ei ole huvittanut tehdä), eikä jaksaminen ole riittänyt blogin päivittämiseen asti. Joulukalenterivaihtokin jäi tältä syksyltä järjestämättä, mistä olen kyllä tosi pahoillani!

Mutta nyt alkaa tuntua siltä, että pahin on takana ja itsellä alkaa olla sekä energiaa (ainakin vähän) että parempi mieli. Että jospa se tästä!

 

Muutamia juttuja olen saanut valmiiksi asti. Suurimmaksi osaksi niistä ei ole kuvia, koska olen esim. ommellut lapsille perusvaatetta suoraan käyttöön. Joistain on kuvat, jotka on ihan käsittämättömän huonoja. Mutta jotta täällä bloginkin puolella olisi edes joskus jotain eloa, niin näillä mennään.  

Osallistuin tässä syksyllä ihanan Niina Laitisen sukka-KALiin. Metsäretket valmistuivat melkein aikataulussa (eli aikoja sitten jo). Niistä tuli ihanat! Ainoastaan harmittaa nuo siniset marjat, tai se, että se jäi ainoaksi siniseksi osioksi. Mutta ihanat ne on silti.

Tein sukat Nallesta (ohje oli 7 veljestä -paksuudelle), joten tein varren paksumman pohkeen ohjeen mukaan ja kärjen miestensukan ohjeella. Tosin muokkailin ohjetta matkan varrella muutenkin sinne tänne, jätin joitain kuvioita pois ja lisäilin omiani. Esim. ruusuissa ei ollut oikeasti tuollaiset varret, ne on ihan omasta päästä tehty. Varsista uhkasi myös tulla liian pitkät, joten jätin sieltä jotain pieniä kuvioita pois ja vaihdoin isot oravat pieniin kettuihin. Kärjessä taas kävi toisin päin, halusin linnut mukaan ja kun pelkäsin, että tulee liian pitkät, niin jätin kuvioita välistä. No sitten tulikin liian lyhyet ja sain lisätä kuviota. 

Mutta lopputulos on ihana, joko tuli mainittua? Nämä eivät ihanuudestaan huolimatta jää omaan jalkaan, vaan lähtevät lahjaksi. Kohtahan se on jo joulukuu, ja jospa tekisin sitten joulukalenterisukat vaihteeksi ihan itselleni.

Taimitarhan Metsäretket

koko: 37

lanka: Novita Nalle, yhteensä 114g

puikot: 3,5mm

malli: Niina Laitisen Metsäretket, löytyy Ravelryn lisäksi myös Facebookin Taimitarha-ryhmästä

Parit sukat

Pääsiäissukat ei sitten valmistuneet pääsiäiseksi. Ne valmistuivat vapuksi. Ja nyt kun vapusta on aikaa melkein kuukausi, onkin varmaan korkea aika myös blogata ne :)

Ajattelin, että teen kerrankin tällaiset yhteisneulontasukat prikulleen ohjeen mukaan. Noh... En muista enää, millainen resori piti olla, mutta ainakin tuolla sukat kärjessä sooloilin taas aika lailla. Viimeinen kuvio ei ollut kiva, ja alkoi tulla varpaat vastaan, joten päätin tehdä sydämiä. Loppupeleissä sydänkuvio oli vaan yhden kerroksen lyhyempi kuin ohjeen mukainen olisi ollut. Että se siitä "hyödystä". Kärjestä uhkasi tulla aivan liian iso, joten sopivassa kohdassa lopetin kaventelut ja silmukoin kärjet kiinni.

Hirmu kivat ja söpöt sukat niistä tuli, mutta ei kyllä mun käyttöön. Nämä on tehty 7 veljeksestä, ja ovat siis ihan tolkuttoman paksut, eikä mulla ole nyt paksuille villasukille tarvetta. Nää tuskin mahtuis mulla talvikenkiin, ja paksut kotisukat mulla on jo. Joten lahjalaatikkoon päätyivät. Mulla on lahjalaatikossa aika monet sukat, harmillisesti vaan kaikki taitaa olla kokoa 36 tai 37 :D

Taimitarhan pääsiäissukat

koko: 37

lanka: 7 veljestä, yht 114g
puikot: 3,5mm
malli: Niina Laitisen Taimitarhan pääsiäissukat

Päätin toukokuun alussa, että tässä kuussa saan aloittaa niin monta uutta neuletyöta, kuin haluan. Kuvittelin, että aloitan uuden harva se päivä, ja kohta mulla kaikki paikat pursuilee uusia keskeneräisiä ja puikot on loppu jne jne. 

No. Aloitin yhdet sukat vappupäivänä. Innostuin niiden neulomisesta niin, ettei tehnyt mieli aloittaa mitään muuta uutta. Tai tein mä parit pienet vauvantossut siinä ohessa. Vasta sukkien valmistuttua aloitin uuden neuletyön. Ehkä mulla pitäis olla jatkuvasti lupa aloittaa kaikki työt, mitä mieli tekee?

Näiden sukkien neulominen oli hirveän kivaa, koska yhtään ei tiennyt, mitä tuleman pitää. Tein nämä viime vuoden joulukalenterivaihdossa saaduista minikeristä. Raidoitin kahden kerroksen korkuisin raidoin aina kahta kerää kerrallaan ja kun kerät alkoivat olla loppumaan päin, niin pätkäisin toisen toisesta ja toisen toisesta sukasta ja otin uudet kerät tilalle. Ajatus oli siis se, että molemmat langat eivät vaihdu yhtä aikaa, vaan kerien vaihdot ovat vähän liukuvat. 

Sukkien kärjistä tuli mukavan harmoniset väritykseltään, varsista taas enemmän riemunkirjavat. Yllättävän kivat sukat silti. Vähän vitsailin, että kun yhdistää riittävän monta inhokkiväriä (esim. violetista, räikeänvihreästä ja turkoosista en oikein tykkää), niin lopputulos on kaikkea muuta kuin inhokki. 

Eikös ole kivan pirtsakat? Nämäkin tein lahjalaatikkoon, vaikka melkein tekisi mieli pitää itsellä. Varresta ovat kuitenkin mun laihaan kinttuuni vähän liian isot. Siksi tuossa kuvassakin on jalat hassussa asennossa, ettei sukat menisi nilkasta ruttuun.

Joku muu siis saa näistä kivat sukat.

Raitasukat

koko: 37/38

lanka: 6kpl n. 10g pikkuvyyhtiä samanpaksuisia sukkalankoja. Ainakin Austermann Stepiä ja Novitan Tico ticoa muistaakseni. Yhteispaino sukilla 64g

puikot: 2,5mm

malli: kärjestä alkaen ja tiimalasikantapäällä, kahden kerroksen raidoilla

Omien jalkojen kuvaamisen mahdottomuudesta

Kas vain, tuli vietettyä vahingossa kuukauden blogitauko. Blogin 11-vuotissynttäritkin oli ja meni muutama päivä sitten. Täytyy myöntää, että sekä aika että into niin bloggaamiseen kuin tekemiseenkin on ollut aika vähissä. Nyt onneksi harrastusopiskelut on taas tältä erää hoidettu, enkä uusia aio ihan heti aloittaa (näinhän mä sanoin myös viime kesänä, ja kuinkas sitten kävikään...) ja kesälomaankin on enää neljä viikkoa.

Jonkun verran jotain olen sentään saanut aikaan, mutta voi tätä valokuvaamisen tuskaa! Omien jalkojen kuvaaminen on kerta kaikkiaan mahdotonta. 

Voit vetää sukat omiin jalkoihisi ja pyytää lasta tai miestä kuvaamaan:

Sitten voit mutista "joo ihan kivoja kuvia tuli... Mä taidan kuitenkin ottaa vielä pari itse.":

Voit turhautua ihmisruumiin kankeuteen ja vaihtaa taktiikkaa. Sukat lapsen jalkaan ja äiti kuvaamaan:

Sitten jossain vaiheessa voit ihan vaan menettää hermosi ja päättää unohtaa koko sukkien bloggaamisen.

Ne on kumminkin luonnossa ihan hauskat ja jalassa ihan hyvät. Zauberballista tehty omaan jalkaan. Tykkään.

 

Villasukat

koko: 36

lanka: Schoppelwolle Zauberball, väri Frische Fische, 50g 

puikot: 2,5mm

malli: perussukka kärjestä alkaen jälkikäteen neulotulla kantapäällä 

Harmonisen harmaat kirjoneulesukat

Aluksi muistutus: jos et ole vielä ehtinyt osallistua Neulovillan tai Paapiin lahjakortin arvontaan, niin vielä on pari päivää aikaa!

Mulla oli jouluneuleena simppelit villasukat. Alun perin ajatus oli tehdä erilaisista harmaista/ruskeista/valkoisista 7 veljeksen jämistä kirjoneulesukat, mutta aika pian suunnitelma muuttui ja teinkin sukat kokonaan luonnonvalkoisella ja harmaalla.

 

Vähän jännitti lankojen riittävyys, kun kumpaakaan lankaa ei ollut kauhean paljon. Mutta onneksi sukkiin menee lopulta lankaa aika vähän :)

 

Tein sukat pikkusiskolleni synttärilahjaksi. Meillä on samankokoinen jalka, joten vaikka kuvassa sukat näyttää mun jaloissa löpöttävän, niin kyllä ne suunnilleen kokoa 37 on. 

Mallineule on mitä yksinkertaisin:

1. krs: Neulo kaikki silmukat pohjavärillä.

2. krs: Neulo molemmilla väreillä vuorollaan 1s  (siis 1 valkoinen, 1 harmaa, 1 valkoinen jne)

3. krs: Neulo taas kaikki silmukat pohjavärillä. 

Näitä kolmea kerrosta neulotaan, mutta aina 3. kerroksen jälkeen vaihdetaan pohjaväri kuvioväriksi ja päin vastoin. 

Nämä sukat olen aloittanut varpaasta ja tehnyt niihin vahvistetun kantapään. Varressa on muutama silmukka lisätty, ettei tule liian kireä, ja lopussa muutama kerros joustinneuletta.

Näistä tuli mun mielestä todella nätit. Yksinkertaista, mutta kaunista. Jossain blogissa olen nähnyt samalla idealla toteutetut riemunkirjavat sukat, ja sellaiset tekisi kyllä mieli tehdä myös. Värikkäitäkin jämiä riittäisi... 

Kirjoneulesukat

Koko: 37

Lanka: Novita 7 veljestä luonnonvalkoinen ja harmaa, yht. 102g

Puikot: 3,5mm

Malli: perussukka varpaista alkaen, vahvistetulla kantapäällä 

 ja yksinkertaisella kirjoneulekuviolla