Jämien tehokäyttöä

Jokunen aika sitten päätin, että nyt käytän kyllä kaikki nurkkiin kertyneet Novita Woolin jämät (ja täydetkin kerät) pois, kun ei koko lankaa enää valmisteta. Niitä jämiä oli mulle kertynyt jonkin verran. Ei muuta kuin tekemään... 

Kaikenlaistahan niistä sai aikaan. Ihan kaikkea en muistanut kuvata.

Pienet lapaset pukinkonttiin.

Pienet sukkaset ja lapaset lahjalaatikkoon.

Villapusero lähipiiriin syntyvää käyttäjää odottelemaan.

Jämälankalapaset omalle pojalle.

Villasukat lahjaksi kälyn tulevalle vauvalle.

Vielä jäi pieni pussi, arviolta sadan gramman huitteilla, nöttösiä, jotka laitan lasten askartelumateriaaliksi, kunhan ehdin ja muistan ne punnita.

Villapusero

Tein itselleni pitkään suunnitteilla olleen villapuseron. Ja kyllä tämän tekemisessäkin kesti. Aloitin kesällä ja muutama viikko sitten tuli vihdoin valmista.

Ajatus lähti siitä, kun mulla oli muutama vajaa kerä 7 veljestä, jotka halusin saada käytettyä pois. Mietin, mitä niistä tekisin, asettelin ne riviin ja pohdin, riittäisivätkö villapuseroon. Lankakerät näytti tosi kivalta peräkkäin ja ajattelin, että niistä tulisi kiva pusero. Neuloisin aina yhden värin loppuun ja sitten ottaisin seuraavan.

No, joskus käy niin, että lankakerät näyttää hyvältä peräkkäin, mutta neulottuina ne ei sitten näytäkään. Tästä tuli vähän sellainen tapaus. Tein ylhäältä alaspäin raglanina ja ihan täysin mutu-tuntumalla. Vähän jäi pussittamaan kainaloista, mutta ei se mua itseäni häiritse.

Pyysin kahdeksanvuotiasta ottamaan valokuvat. Tuli kuulemma kivemman näköisiä, kun otti vinossa :D

Puserosta tuli "ihan kiva". Ei nyt mikään uusi superlemppari, mutta kyllä tästä tykkään. Neuloessa mietitytti, että tuleeko ruma ja tuleeko käytettyä, mutta nyt kun tuota on kolme viikkoa valmiina katsellut, niin kyllä se on alkanut miellyttää. Ja kun lähtökohtana oli saada lankoja käytettyä pois, niin siinä onnistuin ihan hyvin. Alkuun ajattelin tehdä raidoista yhtä pitkät hihoissa ja helmassa, mutta en sitten jaksanutkaan ruveta miettimään ja mätsäämään, joten ei niistä sitten tullut alkuunkaan samanlaiset. Ei haittaa sekään. Väriyhdistelmäkin on mitä on, mutta tosiaan se määräytyi nyt ihan tarjolla olleiden lankojen mukaan.

Pyysin myös miestä ottamaan valokuvia. Hän otti ne kahden metrin korkeudestaan mäennyppylän päältä.

Lämmin se on. Paitsi tietysti kaula-aukosta... Mutta muuten mukavan lämmin, ja ainahan sitä voi laittaa huivin kaulaan.

Villapusero

koko: xs

lanka: 7 veljestä jämä- tai vajaita keriä

puikot: 3,5mm

malli: omasta päästä. Ylhäältä alas raglanina neulottu, ilman ohjetta.

Afrikan tähti uusiokäyttöön

Olen muutaman kerran siellä täällä nähnyt Afrikan tähden pelinappuloista tehtyjä korviksia. Koska olen hulluna erilaisiin hupsuihin korviksiin, ja erityisesti kierrätysmateriaaleista tehtyihin, niin tokihan mun piti myös pelinappulakorvikset saada.

Ostin käytetyn Afrikan tähden ja pistin korvistehtaan pystyyn.

Tässä ohje (niin kuin minä tein, en tiedä, miten muut ovat tehneet), jos joku muu kiinnostuu myös: Levitä nappulan päälle reilu kerros koholakkaa ja anna kuivua. Poraa yläosaan reikä (mulla oli 1,2mm terä näissä) ja pujota reiästä välirengas, siitä toinen välirengas ja sitten korviskoukku. Helppoa ja nopeaa.

Rosvot tein itselleni, samoin Afrikan tähden (ajattelin käyttää sitä toisinaan rosvon parina) ja rubiinit. Koska jokainen nainen tarvitsee rubiinikorvakorut.

Smaragdit tein äidille. Äiti on smaragdinsa ansainnut. Olen tehnyt myös äidilleni paljon hupikorviksia. Äiti on lastentarhanopettaja ja töissä päiväkodissa. Siellä osataan arvostaa hassuja koruja.

Kovasti huomiota ja kehuja ovat nämä korvikset keränneet. Itsekin tykkään niistä tosi paljon. Seuraavaksi metsästän jostain käytetyn Monopolyn, niistä mökeistä tulisi myös kivat korvikset...

Ja se Afrikan tähden pelilauta, siitä aion tehdä ainakin kortteja. Kun mä olin lapsi, minä ja pikkusiskoista isompi pelattiin usein isän kanssa Afrikan tähteä, se oli sellainen meidän ja isin yhteinen juttu. Joten tiedän, millaisen isänpäiväkortin meidän isä saa tänä vuonna :)

Taimitarhan syyssukat

Minäkin tein ne. Taimitarhan syyssukat.

Huomasin KALin alkavan juurikin sinä päivänä kun se alkoi. Halusin päästä aloittamaan aikataulussa ja halusin saada käytettyä jemmassa olevia lankoja. Joten ei muuta kuin lähimmät langat käteen ja töihin.

Ohjeessa luki, että sukista tulee n. kokoa 39 (3,5 mm puikoilla ja 7 veljeksestä), joten minä 36-jalkainen arvelin, että jos teen Nallesta ja kolmosen puikoilla, niin varmaan tulee mulle ihan hyvät. Että mitä tässä nyt mitään mallitilkkuja tekemään. Hyvä siitä tulee.

Joo hyvät tulikin. Meidän viisivuotiaalle. Oikein kivat koon 30 sukat :D :D

Ei mua kyllä yhtään haittaa, koska en hirveästi tykkää käyttää kirjoneulesukkia. Ne ei tunnu jalassa niin kivalta kun ne joustaa vähemmän ja on paksummat kuin ei-kirjoneuleiset. Ja tää väriyhdistelmäkään ei kyllä ollut ollenkaan mua. Mutta tytär tykkää tosi paljon. Hyvä niin.

Pysyin kolmea päivää vaille loppuun melkein aikataulussa. SItten tuli pari kiirellisempää projektia tielle ja lopulta nää sukat valmistui viikko sitten. Ja huomaatteko, saan blogiinkin asti jo nyt ;)

Varresta jätin yhden kuvion pois, kun uhkasi tulla liian pitkät varret ja samoin kärjestä jätin yhden pienen kuvion pois. Muuten aika lailla ohjeen mukaan mentiin. Harvinaista mulle, kun oon tällainen näppituntumalla omasta päästä tekijä. Ihan kiva kyllä seurata vaihteeksi ohjetta.

Isompi tytär tilasi samanlaiset, mutta teen sille kyllä jotain ihan muuta. Kunhan ennätän. Pitäisi tehdä joululahjojakin, ja ystävälle lapaset ja ja ja ...

Taimitarhan syyssukat

koko: 30

lanka: Novita Nalle, puhtaanvalkoista ja kanervanväristä, yhteensä reilu 100g

puikot: 3mm

malli: Taimitarhan syyssukat

Pitsikaulusmekko

Mulla on uusi lempimekko.

Keksin kesällä, että minäkin haluan pitsikauluksisen mekon (outoa, kun yleensä karsastan kaikkea trendikästä). Tilasin eBaysta muutaman pitsikauluksen, joiden saapuminen toiselta puolen maapalloa luonnollisesti keski jokusen viikon. Ja kun ne sitten saapuivat, niin tajusin, että ei olisi pitänyt tilata polyester(tms)kauluksia, koska nehän näyttää ihan joltain alusvaatepitseiltä :D Tai no, ne vois sopia hyvin myös juhlavaatteeseen jonkun satiinin tms kaveriksi, mutta ei kyllä ollenkaan mun trikoomekkoon.

Uusi yritys, tällä kertaa hakuun puuvillaiset pitsikaulukset. Kuvista on kauhean vaikea päätellä, miltä kaulus näyttää luonnossa, mutta kahdesta tilatusta toinen oli aivan täydellinen.

Ei muuta kuin mekkoa ompelemaan. Käytin samaa hyväksi havaittua kaavaa kuin tähkämekossa. Kaula-aukon leikkasin pitsin mukaan. Pitsin ompeleminen paikoilleen jännitti, mutta meni kerralla siististi.

Tykkään siitä ihan tosi paljon. Trikoo on muistaakseni Kankaamosta ja pitsi eBaysta, joskin tismalleen samoja pitsejä näyttää löytyvän myös suomalaisista nettikaupoista. Kaava on Suuresta Käsityölehdestä, oliskohan ollut numerosta 2/2015, pitsimekon kaava, jota olen vähän muokkaillut itselleni paremmaksi.

Vielä parempi vyön kanssa. Ei näytä niin yöpaidalta. Mä tykkään hurjasti tämmöisestä murretun keltaisesta väristä. Olen muutenkin murrettujen värien ystävä (mutta en kuitenkaan tykkää, jos värit näyttää likaisilta).

Hajoon taas näihin kuviin, mutta silti vielä yksi, koska mekko on niin ihana. Tekisi mieli tehdä näitä monta lisää, mutta ei kai ihminen kovin montaa pitsikaulusmekkoa tarvitse. Paitsi mitä, jos tekisikin tunikan... Hmm...

(Mullahan on laatikossa hutiostoksina 4 pitsikaulusta, kolme alusvaatepitsin näköistä ja yksi puuvillainen, jossa oli helmiä, enkä saanut niitä irti. Että ehkä niille vois keksiä jotain käyttöä).

Lintumekko taskulla

Kaivelin kesällä jemmasta puolitoista metriä Noshin (muistaakseni) ihanaa lintukangasta. Olin sen pari vuotta sitten tilannut aikeenani ommella molemmille tytöille mekot. Kangas vaan oli niin ihana, etten uskaltanut. Nyt päätin, että teen siitä jotain, ennen kuin omat lapset on siinä iässä, että nyrpistävät neniään ihanille linnuille.

Molemmille en mekkoa enää saanut, mutta onneksi tokaluokkalainen oli muutenkin sitä mieltä, että ottaisi mieluummin puseron. Eskarilainen on vielä mekko-röyhelö-timantti-prinsessa-ballerina -iässä, ja mekko oli tietysti toivelistalla. Kuukausi sitten sain vaatteet työn alle ja valmiiksikin, niiden kirjaaminen tänne on vaan jäänyt ja jäänyt. Yritin ensin kuvata vaatteita pihalla, mutta kuvista tuli ihan onnettomia. Sitten yritin sisällä, mutta niistä tuli vielä onnettomampia. Sitten päätin, että antaa olla. Ihan sama, tässä nämä nyt kuitenkin on.

Esikoiselle tein siis ihan tavallisen pitkähihaisen puseron. Tuli tehtyä vahingossa vähän reilu (134cm kokoa tavoittelin, mutta tää on kyllä aika reilu 134cm), mutta se ei kuulemma haittaa. Ja parempi liian iso kuin liian pieni :)

Nuoremman tytön mekkoa ommellessa ajatukset jäi kiinni kangastilkkuun, joka oli leikatessa jäänyt yli. Se oli mukavasti juuri taskun muotoinen, ja mietin, että tekisinkö mekkoon taskun. Kysyin lapselta, mitä hän tykkäisi, jos mekossa olisikin tasku. "Tykkäisin! Siis jos se tasku olis hieno. Mut jos siitä tulee huono niin saa se olla, sitten siitä tulee minun erikoismekko, jossa on erikoinen tasku!"

Tätä mä kutsun positiiviseksi ajatteluksi! :)

Kaikeksi onneksi taskusta tuli ihan hyvä, ja mekko on muutenkin onnistunut. En ollut varma, miten oikeaoppisesti pitäisi tuollainen päälle ommeltu tasku trikooseen ommella. Mietin, että mahtaako noin iso tasku (lastattuna täyteen kiviä) olla liian painava ja venyttää tai jopa rikkoa ompeleet/kankaan. Päädyin sitten tekemään niin, että ompelin taskun reunoihin ensin framilonia, joka jäi sitten käänteen alle. Siis samalla idealla kuin pääntietä framilonilla huolitellessa. Ainakin ommellessa tuntui tukevalta ja hyvin on käyttöä kestänyt. Tosi iso tasku tuosta tuli, mutta olkoon se sitten mekon juju. Lapsen mielestä iso tasku on hyvä, niin mahtuu paljon kaikenlaista mukaan :D

Mekko itsessään on tehty puseron kaavalla, jatkoin vaan helmaa pidemmäksi ja leveämmäksi. Vyötärölle ompelin kuminauhan. Tosi kiva tuli, mun mielestä olis voinut olla himpun pidempi (mittasin pituuden ennen kuminauhan ompelua, eikä sitten tullut mieleen, että se kumppari vetää vähän ylöspäinkin), mutta lapsi on tosi tyytyväinen, ja meneehän tuo jatkossa myös leggingsien kanssa tunikana, jos helma käy kovin lyhyeksi.

Kaiken kaikkiaan kivat vaatteet tuli ja lapsetkin niistä tykkää. Ei mennyt hyvä (ja kallis) kangas hukkaan, vaan kovaan käyttöön tuli. Ja jos jotakuta muuta häiritsee, niin tiedoksi, että isommalla lapsella on kuvissa shortsit, mutta hänen mielestään oli tyylikkäämpää vetää puseron helma shortsien yli. En tiiä 8-vuotiaiden trendeistä tarpeeksi, jotta osaisin olla eri mieltä :D

Ihanat kankaat on ihania kangaslaatikossa, mutta kyllä ne on vielä ihanampia käytössä.

Kesän ensimmäiset ja viimeiset villasukat

Toistan itseäni: raitasukat on ihania. Liukuvärjätyistä langoista neulotut raitasukat on ihania.

Aloitin ne ihan vaan, kun tarvitsin autoneuleen, ja villapusero ei sopinut siihen.

Neuloin mökkirannassa uimavahtina.

Nautin väriterapiasta.

Sinistä ja punaista Drops Delightia. Olin jo pitkään ajatellut yhdistää ne.

Tykkään. Sopivasti vähän erilaiset, mutta kuitenkin pari. Omiin jalkoihin.

Villasukat

koko: 36

lanka: Drops Delight sinisävyinen ja punasävyinen, yhteensä 64g.

puikot: 2,5mm sukkapuikot

malli: perussukka kärjestä alkaen, vahvistettu kantapää ja neljän kerroksen raidat

Yhtä ja toista ommeltua

Sain muutama viikko sitten viettää viikonlopun yksikseni. Taas kerran olin kuvitellut ehtiväni tekemään vaikka mitä, ja taas kerran kävi niin, että suurin osa asioista jäi tekemättä, kun ei vaan jaksanut.

Pikkuisen sentään sain ompelupinoa pienemmäksi.

Tein toiselle kummipojista puseron synttärilahjaksi. Pusero on samanlainen kuin omalle pojalle keväällä ommeltu, mutta isompaa kokoa ja vähän järkevämmän kokoisella kaula-aukolla. Tämä on siis kokoa 110cm. Nyt sainkin kankaan aika lailla käytettyä, jonkun pienen pipon taitaa loppupalasta enää saada.

Hamekangaspohdinnan lopputuloksen näette yllä. Ihan kiva. Ainoastaan vähän liian pieni :D Tämän kanssa kävi niin, että leikkasin yhden suosikkihameen mukaan, mutta en tajunnut, että se hame on aivan erilaista materiaalia ja vuoritettukin. Tämä on nyt vähän sellainen makkarankuorihame, että en tiedä, olisiko viisautta suosiolla antaa jollekin mua pienemmälle. Tuskin mä tästä kauheasti kutistun...

Yhden kesämekonkin tein. Tämä on parin vuoden takainen maksimekko kierrätettynä. Tarkoitus oli kokeilla, onnistunko tällä kertaa tekemään itselleni sopivan kokoisen mekon tällä mallilla (ja omasta päästä tehdyillä kaavoilla), ettei tule taas vahingossa lapselle mekkoa. Tällä kertaa tuli vähän liiankin leveä yläosasta, mutta siihen ongelmaan auttoi tietysti kaventaminen, ja lopputulos on oikein sopiva. Ei vaan enää oikein ole ollut tälle sopivia kelejä, mutta mitäpä tuosta. Pääasia, että ensi kesää varten on kelpo kaava nyt olemassa.

Kuvia hameesta tai mekosta päällä ei ole, koska ei ole. :D

Villapusero omasta päästä

Onkin tullut vahingossa pidettyä vähän blogitaukoa. Ensin tein harrastusopiskelut loppuun, siinä meni parin viikon kaikki illat (nyt vaan odotellaan todistusta psykologian opettajan pätevyydestä!) ja sen jälkeenkään en ole saanut aikaiseksi istahtaa koneelle. Tai no, oikeastaan en ole saanut aikaiseksi otattaa kunnollisia kuvia mistään. Nyt taas kerran päätin, että olkoon. Jos en nyt ala blogata, niin näitä ei tule ollenkaan laitettua itselle muistiin.

Tämmöinen villapusero valmistui melkein kuukausi sitten. Se on ylhäältä alas neulottu. Osviittaa puseron yläosaan katsoin erinomaisesta Neulo saumattomasti ylhäältä alas -kirjasta ja kainalosta eteenpäin nyt ei mitään ohjetta tarvitsekaan. Kuvio on omasta päästä. Tykkään tuollaisista simppeleistä silmukan siirtelyillä muodostettavista kuvioista.

Hihat ovat muuten sileää neuletta, mutta hihansuihin tein pienen koristekuvion. Lankana mulla oli muinoin alennusmyynnistä hamstrattu Novitan Kaiku, jota kului himpun vajaa 300g. Toi väri on luonnossa todella kaunis tummanpunainen, ei tuollainen pinkkiin vivahtava kuin kuvissa. Lanka vaikuttaa varsin nyppyyntyvältä, joten ei ollut ehkä paras valinta puseroon, mutta toisaalta on ihanan pehmeää ja lämpöistä, että siinä mielessä kyllä sopii tähän tarkoitukseen.

Toinenkin kesälomalla neulottu villapaita alkaa olla loppusuoralla. Siitä vaan ei tullut ihan niin kiva kuin kuvittelin (tiedättekö, miten joskus käy: yhdessä kivalta näyttävät lankakerät eivät sitten neulottuna toimikaan yhteen), joten inspiraatio puseron suhteen on ollut vähän hukassa.... Viime aikoina olenkin ommellut ja etenkin leikannut kankaita. Lähiaikoina niistä lisää.

Villapusero

koko: 34

lanka: Novita Kaiku

puikot: muistaakseni 6mm

malli: enimmäkseen omasta päästä, ylhäältä alas neulottu

Bonuskuva!

Edellinen ja tämä oli kuvaajaksi pyydetyn 8-vuotiaan aikaansaannoksia.

Ymmärtänette, miksi olin ajatellut, että niitä parempia kuvia voisi yrittää saada...

Ja ei, vaikka siltä näyttää, niin vauvaa ei ole tulossa. :D

Joulukalenterivaihto sen sijaan ON TULOSSA!

Lähipäivinä, kunhan ennätän...

Kesämekko 8-vuotiaalle

Ensimmäinen viime postauksessa näkyneistä kankaista on jo kokenut muodonmuutoksen kesämekoksi parisen viikkoa sitten. Tarkoitus oli tehdä kesämekko mulle itselleni. Piirtelin summittaisen kaavan jonkun oman topin perusteella lisäten reilulla kädellä leveyttä, koska tarkoitus oli saada aikaan löysähkö mekko joustamattomasta kankaasta.

Kun olkasaumat, pääntie ja sivusaumat oli ommeltu, kokeilin mekkoa päälle ja totesin, että ei hyvä. Kyllä se päälle meni ja väljyyttäkin vähän oli, että ei nyt sentään ihan makkarankuori (ja mä kokeilin shortsien ja topin päälle), mutta ei niin kiva ja mukava päällä kuin olisin halunnut.

Meidän 8-vuotias esikoinen oli kangasta mun sitä leikatessa mieluillut, olisi kuulemma halunnut siitä puseron ja sitä vähän harmitti, kun mä sanoin, että teen siitä itselleni mekon (ja olin hölmö ostanut vaan sellaisen palan, että saan just sen mekon itselleni). Joten kun huomasin, että mekko ei ole ihan tarpeeksi leveä mulle, niin ei tarvinnut kauaa miettiä, kenelle sen muokkaisin sopivaksi :)

Paljoa ei edes tarvinnut muokata. Pienet laskokset tein pääntielle sekä etu- että takapuolelle, koska mekko oli tietysti hartioiden kohdalta liian leveä. Vyötärölle en ollut vielä ehtinyt ommella kuminauhalankaa, joten sitä ei tarvinnut muokata, mittasin vaan vyötärön oikeaan kohtaan. Helmaa tietysti sai aika paljon lyhentää.

Ei ihme, että tuntui itselle vähän liian tiukalta, kun leveys osui 8-vuotiaalla nappiin :D :D

Neiti sai uuden kesämekon, joka onkin ollut tosi mieluinen ja päällä kaikkina niinä päivinä, kun keli on sallinut. Kangas on tosi ohutta viskoosia, oikein täydellinen hellepäivien mekko siis. Voi kun löytäisin tuota lisää, tekisin kyllä itsellenikin...

Kuvaa käyttäjän päällä oli vähän vaikea saada yhteistyöhaluttomuussyistä, mutta kaipa tästä näkee, että sopiva ja hyvä on :)