Lintumekko taskulla

Kaivelin kesällä jemmasta puolitoista metriä Noshin (muistaakseni) ihanaa lintukangasta. Olin sen pari vuotta sitten tilannut aikeenani ommella molemmille tytöille mekot. Kangas vaan oli niin ihana, etten uskaltanut. Nyt päätin, että teen siitä jotain, ennen kuin omat lapset on siinä iässä, että nyrpistävät neniään ihanille linnuille.

Molemmille en mekkoa enää saanut, mutta onneksi tokaluokkalainen oli muutenkin sitä mieltä, että ottaisi mieluummin puseron. Eskarilainen on vielä mekko-röyhelö-timantti-prinsessa-ballerina -iässä, ja mekko oli tietysti toivelistalla. Kuukausi sitten sain vaatteet työn alle ja valmiiksikin, niiden kirjaaminen tänne on vaan jäänyt ja jäänyt. Yritin ensin kuvata vaatteita pihalla, mutta kuvista tuli ihan onnettomia. Sitten yritin sisällä, mutta niistä tuli vielä onnettomampia. Sitten päätin, että antaa olla. Ihan sama, tässä nämä nyt kuitenkin on.

Esikoiselle tein siis ihan tavallisen pitkähihaisen puseron. Tuli tehtyä vahingossa vähän reilu (134cm kokoa tavoittelin, mutta tää on kyllä aika reilu 134cm), mutta se ei kuulemma haittaa. Ja parempi liian iso kuin liian pieni :)

Nuoremman tytön mekkoa ommellessa ajatukset jäi kiinni kangastilkkuun, joka oli leikatessa jäänyt yli. Se oli mukavasti juuri taskun muotoinen, ja mietin, että tekisinkö mekkoon taskun. Kysyin lapselta, mitä hän tykkäisi, jos mekossa olisikin tasku. "Tykkäisin! Siis jos se tasku olis hieno. Mut jos siitä tulee huono niin saa se olla, sitten siitä tulee minun erikoismekko, jossa on erikoinen tasku!"

Tätä mä kutsun positiiviseksi ajatteluksi! :)

Kaikeksi onneksi taskusta tuli ihan hyvä, ja mekko on muutenkin onnistunut. En ollut varma, miten oikeaoppisesti pitäisi tuollainen päälle ommeltu tasku trikooseen ommella. Mietin, että mahtaako noin iso tasku (lastattuna täyteen kiviä) olla liian painava ja venyttää tai jopa rikkoa ompeleet/kankaan. Päädyin sitten tekemään niin, että ompelin taskun reunoihin ensin framilonia, joka jäi sitten käänteen alle. Siis samalla idealla kuin pääntietä framilonilla huolitellessa. Ainakin ommellessa tuntui tukevalta ja hyvin on käyttöä kestänyt. Tosi iso tasku tuosta tuli, mutta olkoon se sitten mekon juju. Lapsen mielestä iso tasku on hyvä, niin mahtuu paljon kaikenlaista mukaan :D

Mekko itsessään on tehty puseron kaavalla, jatkoin vaan helmaa pidemmäksi ja leveämmäksi. Vyötärölle ompelin kuminauhan. Tosi kiva tuli, mun mielestä olis voinut olla himpun pidempi (mittasin pituuden ennen kuminauhan ompelua, eikä sitten tullut mieleen, että se kumppari vetää vähän ylöspäinkin), mutta lapsi on tosi tyytyväinen, ja meneehän tuo jatkossa myös leggingsien kanssa tunikana, jos helma käy kovin lyhyeksi.

Kaiken kaikkiaan kivat vaatteet tuli ja lapsetkin niistä tykkää. Ei mennyt hyvä (ja kallis) kangas hukkaan, vaan kovaan käyttöön tuli. Ja jos jotakuta muuta häiritsee, niin tiedoksi, että isommalla lapsella on kuvissa shortsit, mutta hänen mielestään oli tyylikkäämpää vetää puseron helma shortsien yli. En tiiä 8-vuotiaiden trendeistä tarpeeksi, jotta osaisin olla eri mieltä :D

Ihanat kankaat on ihania kangaslaatikossa, mutta kyllä ne on vielä ihanampia käytössä.

Kesän ensimmäiset ja viimeiset villasukat

Toistan itseäni: raitasukat on ihania. Liukuvärjätyistä langoista neulotut raitasukat on ihania.

Aloitin ne ihan vaan, kun tarvitsin autoneuleen, ja villapusero ei sopinut siihen.

Neuloin mökkirannassa uimavahtina.

Nautin väriterapiasta.

Sinistä ja punaista Drops Delightia. Olin jo pitkään ajatellut yhdistää ne.

Tykkään. Sopivasti vähän erilaiset, mutta kuitenkin pari. Omiin jalkoihin.

Villasukat

koko: 36

lanka: Drops Delight sinisävyinen ja punasävyinen, yhteensä 64g.

puikot: 2,5mm sukkapuikot

malli: perussukka kärjestä alkaen, vahvistettu kantapää ja neljän kerroksen raidat

Yhtä ja toista ommeltua

Sain muutama viikko sitten viettää viikonlopun yksikseni. Taas kerran olin kuvitellut ehtiväni tekemään vaikka mitä, ja taas kerran kävi niin, että suurin osa asioista jäi tekemättä, kun ei vaan jaksanut.

Pikkuisen sentään sain ompelupinoa pienemmäksi.

Tein toiselle kummipojista puseron synttärilahjaksi. Pusero on samanlainen kuin omalle pojalle keväällä ommeltu, mutta isompaa kokoa ja vähän järkevämmän kokoisella kaula-aukolla. Tämä on siis kokoa 110cm. Nyt sainkin kankaan aika lailla käytettyä, jonkun pienen pipon taitaa loppupalasta enää saada.

Hamekangaspohdinnan lopputuloksen näette yllä. Ihan kiva. Ainoastaan vähän liian pieni :D Tämän kanssa kävi niin, että leikkasin yhden suosikkihameen mukaan, mutta en tajunnut, että se hame on aivan erilaista materiaalia ja vuoritettukin. Tämä on nyt vähän sellainen makkarankuorihame, että en tiedä, olisiko viisautta suosiolla antaa jollekin mua pienemmälle. Tuskin mä tästä kauheasti kutistun...

Yhden kesämekonkin tein. Tämä on parin vuoden takainen maksimekko kierrätettynä. Tarkoitus oli kokeilla, onnistunko tällä kertaa tekemään itselleni sopivan kokoisen mekon tällä mallilla (ja omasta päästä tehdyillä kaavoilla), ettei tule taas vahingossa lapselle mekkoa. Tällä kertaa tuli vähän liiankin leveä yläosasta, mutta siihen ongelmaan auttoi tietysti kaventaminen, ja lopputulos on oikein sopiva. Ei vaan enää oikein ole ollut tälle sopivia kelejä, mutta mitäpä tuosta. Pääasia, että ensi kesää varten on kelpo kaava nyt olemassa.

Kuvia hameesta tai mekosta päällä ei ole, koska ei ole. :D

Villapusero omasta päästä

Onkin tullut vahingossa pidettyä vähän blogitaukoa. Ensin tein harrastusopiskelut loppuun, siinä meni parin viikon kaikki illat (nyt vaan odotellaan todistusta psykologian opettajan pätevyydestä!) ja sen jälkeenkään en ole saanut aikaiseksi istahtaa koneelle. Tai no, oikeastaan en ole saanut aikaiseksi otattaa kunnollisia kuvia mistään. Nyt taas kerran päätin, että olkoon. Jos en nyt ala blogata, niin näitä ei tule ollenkaan laitettua itselle muistiin.

Tämmöinen villapusero valmistui melkein kuukausi sitten. Se on ylhäältä alas neulottu. Osviittaa puseron yläosaan katsoin erinomaisesta Neulo saumattomasti ylhäältä alas -kirjasta ja kainalosta eteenpäin nyt ei mitään ohjetta tarvitsekaan. Kuvio on omasta päästä. Tykkään tuollaisista simppeleistä silmukan siirtelyillä muodostettavista kuvioista.

Hihat ovat muuten sileää neuletta, mutta hihansuihin tein pienen koristekuvion. Lankana mulla oli muinoin alennusmyynnistä hamstrattu Novitan Kaiku, jota kului himpun vajaa 300g. Toi väri on luonnossa todella kaunis tummanpunainen, ei tuollainen pinkkiin vivahtava kuin kuvissa. Lanka vaikuttaa varsin nyppyyntyvältä, joten ei ollut ehkä paras valinta puseroon, mutta toisaalta on ihanan pehmeää ja lämpöistä, että siinä mielessä kyllä sopii tähän tarkoitukseen.

Toinenkin kesälomalla neulottu villapaita alkaa olla loppusuoralla. Siitä vaan ei tullut ihan niin kiva kuin kuvittelin (tiedättekö, miten joskus käy: yhdessä kivalta näyttävät lankakerät eivät sitten neulottuna toimikaan yhteen), joten inspiraatio puseron suhteen on ollut vähän hukassa.... Viime aikoina olenkin ommellut ja etenkin leikannut kankaita. Lähiaikoina niistä lisää.

Villapusero

koko: 34

lanka: Novita Kaiku

puikot: muistaakseni 6mm

malli: enimmäkseen omasta päästä, ylhäältä alas neulottu

Bonuskuva!

Edellinen ja tämä oli kuvaajaksi pyydetyn 8-vuotiaan aikaansaannoksia.

Ymmärtänette, miksi olin ajatellut, että niitä parempia kuvia voisi yrittää saada...

Ja ei, vaikka siltä näyttää, niin vauvaa ei ole tulossa. :D

Joulukalenterivaihto sen sijaan ON TULOSSA!

Lähipäivinä, kunhan ennätän...

Kesämekko 8-vuotiaalle

Ensimmäinen viime postauksessa näkyneistä kankaista on jo kokenut muodonmuutoksen kesämekoksi parisen viikkoa sitten. Tarkoitus oli tehdä kesämekko mulle itselleni. Piirtelin summittaisen kaavan jonkun oman topin perusteella lisäten reilulla kädellä leveyttä, koska tarkoitus oli saada aikaan löysähkö mekko joustamattomasta kankaasta.

Kun olkasaumat, pääntie ja sivusaumat oli ommeltu, kokeilin mekkoa päälle ja totesin, että ei hyvä. Kyllä se päälle meni ja väljyyttäkin vähän oli, että ei nyt sentään ihan makkarankuori (ja mä kokeilin shortsien ja topin päälle), mutta ei niin kiva ja mukava päällä kuin olisin halunnut.

Meidän 8-vuotias esikoinen oli kangasta mun sitä leikatessa mieluillut, olisi kuulemma halunnut siitä puseron ja sitä vähän harmitti, kun mä sanoin, että teen siitä itselleni mekon (ja olin hölmö ostanut vaan sellaisen palan, että saan just sen mekon itselleni). Joten kun huomasin, että mekko ei ole ihan tarpeeksi leveä mulle, niin ei tarvinnut kauaa miettiä, kenelle sen muokkaisin sopivaksi :)

Paljoa ei edes tarvinnut muokata. Pienet laskokset tein pääntielle sekä etu- että takapuolelle, koska mekko oli tietysti hartioiden kohdalta liian leveä. Vyötärölle en ollut vielä ehtinyt ommella kuminauhalankaa, joten sitä ei tarvinnut muokata, mittasin vaan vyötärön oikeaan kohtaan. Helmaa tietysti sai aika paljon lyhentää.

Ei ihme, että tuntui itselle vähän liian tiukalta, kun leveys osui 8-vuotiaalla nappiin :D :D

Neiti sai uuden kesämekon, joka onkin ollut tosi mieluinen ja päällä kaikkina niinä päivinä, kun keli on sallinut. Kangas on tosi ohutta viskoosia, oikein täydellinen hellepäivien mekko siis. Voi kun löytäisin tuota lisää, tekisin kyllä itsellenikin...

Kuvaa käyttäjän päällä oli vähän vaikea saada yhteistyöhaluttomuussyistä, mutta kaipa tästä näkee, että sopiva ja hyvä on :)

Tähkämekko

Ihastuin yhteen kankaaseen Jyväskylän kangaskaupan nettisivuilla. Olin jo tilaamassa, mutta jäin jotain muuta kangasta miettimään. Sitten yhtenä iltana toukokuussa sattumalta huomasin, että on Kankaiden yö. Kipin kapin Jyväskylän kangaskaupan sivuille katsomaan, onko hyviä tarjouksia ja toki samalla kangasta tilaamaan. Ja voi itkujen itku, ihanan kankaan kohdalla luki loppuunmyyty!

Selasin tarjoukset ja muut läpi ja ajattelin, että tilaan nyt sitten ne muut, mitä olin ajatellut tilata. Menin vielä loppuunmyytyä kangasta ihailemaan ja harmittelemaan, etten ollut tilannut heti kun siihen silmäni iskin. Ja arvatkaapa mitä, nyt sitä olikin 2 palaa jäljellä!

Erinäisten pienimuotoisten säätämisten jälkeen onnistuin nappaamaan itselleni 1,1m palan kangasta (ja vähän muutakin). Vähän jännitti, että saanko siitä sellaisen mekon kuin haluan, kun ohjeen mukaan olisin tarvinnut parikymmentä senttiä enemmän, mutta ajattelin, että lyhennetään sitten vähän hihaa ja helmaa, jos tarve on.

Mutta kangas riitti kuin riittikin ihan alkuperäisen suunnitelman mukaiseen mekkoon!

Alkuun en ihan tiennyt, tykkäänkö mekosta vai en. Käytin samaa kaavaa kuin edellisessä sinisessä mekossa (ja tää on itseasiassa ommeltu ihan vaan muutama päivä sen sinisen jälkeen). Helma oli jonkin verran levenevä, ja jotenkin se ei vaan näyttänyt hyvältä (tässä kuvassa sitä ei näe, kun seison jotenkin sopivasti). Päädyin kuitenkin kaventamaan helman niin, että se vyötärön jälkeen ihan vähän levenee ja on sitten tasaleveä. Näyttää paljon paremmalta.

Pääntien huolittelin Mehukekkereiden Veeran ohjeen mukaisesti framilonilla, ja tuli kyllä todella siisti ja nätti. Ja helppo ja nopea oli tehdä, joten tällä tavalla toimin kyllä jatkossakin!

Värväsin ensin lapsen ja sitten miehen ottamaan kuvia. Eikä kumpikaan sanonut, että mekossa on hölmö ryppy kainalon kohdalla! En kyllä ole tuollaista jatkuvasti käytössä huomannut, tää istuu yllättävän hyvin.

Ja tuo kangas on edelleen musta niin ihana. Ai että.

On ommeltu. Ommeltu on.

Olen ommellut pitkin kevättä kasan vaatteita (huom! muitakin kuin mekkoja!), jotka on vaan jääneet bloggaamatta, kun niistä ei ole ollut kunnollisia kuvia. Nyt totesin, että ei tässä kuvaajat (minä, mies, lapsi) sen paremmiksi muutu, eikä kuvattavat (lapset) sen helpommiksi, joten paras varmaan vaan laittaa blogiin ne kehnot kuvat, kun vielä itse muistaa, mitä on tehnyt :)

Lapsille on syntynyt puseroita. (ja itselle, krhm, taas yksi mekko, mutta siitä lisää myöhemmin).

Keväällä ompelin lapsille puseroita. Tytöt saivat puserot eläinkankaasta (tuo on luonnossa paljon ihanampi, todella söpö digiprintti), jonka ostin joskus viime syksynä (?) Eurokankaasta. Onneksi sain aikaiseksi tehdä puserot ennen kuin tyttöjen mieli kankaan suhteen ehti muuttua... Isompi toivoi puolihihaista ja pienempi pitkähihaista puseroa. Kaava oli joku Suuren Käsityölehden puserokaava, joka oli muuten ihan ok, mutta kaula-aukot oli liian isot.

Pienemmän puseron kaula-aukko laajeni vielä entisestään, kun jouduin korjailemaan molempien puseroiden kaula-aukkoja ja leikkaamaan trikookaitaleen pois. Ohjeessa ilmoitettu pituus kaitaleelle ei tällä trikoolla ollut hyvä, mutta toisella kerralla näppituntumalla onnistui onneksi paremmin. Kuvissa ne ekat versiot.

Nuorimmaiselle tein samalla kaavalla hälytysajoneuvopuseron. Kankaan ostin Naperonutulta kevään lapsimessuilta. Kangasta on vielä reilusti, kun ostin silloin metrin palan. Suunnitelmissa tehdä myös kummipojalle siitä jotain. Tämän kaula-aukko onnistui kerralla, mutta on mun mielestä liian väljä. Pusero on nuoren automiehen lemppari. Meillä mennään nykyään kolmella pitkähihaisella puserolla. Yksi niistä on tämä, toinen on ostettu autopusero ja kolmas lahjaksi saatu Ryhmä Hau-pusero. Lapsella olisi ainakin 7 raitapuseroa, mutta nehän nyt on ihan tylsiä... :D

Kahdelle nuorimmalle ompelin pari viikkoa sitten myös t-paidat. Esikoisellekin olisin tehnyt, mutta hän ei kelpuuttanut mun hankkimaa kangasta, eikä olla vielä mieleistä satuttu löytämään. Samaa kaavaa käytin kuin pitkähihaisissakin puseroissa, mutta nyt osasin leikata kaula-aukon pienemmäksi. Molemmat kankaat tilasin Jyväskylän kangaskaupasta, jota ei voi kuin suositella sekä valikoiman, toimitusnopeuden että asiakaspalvelun puolesta! Ihan lapsosten tän hetkisten fanitusten mukaan mentiin, ja t-paidatkin ompelin aika pian kankaiden saavuttua, sitä kun ei koskaan tiedä, milloin fanitus vaihtaa kohdetta :)

Ei näin.

Mulla oli töissä neuleena vauvan villatakki. En yleensä ehdi töissä neuloa, mutta nyt osui kevään viimeisiin päiviin useita sijaistunteja luokissa, joissa en oikein voinut tehdä mitään, ja oppilaat katsoivat elokuvaa tms, joten aikaa töissä neulomiselle olikin yllättävän paljon.

Halusin tehdä villatakin työkaverini tulevalle vauvalle (tuntui jotenkin soveliaalta, että töissä neulottu asia menee lahjaksi työkaverille), ja aikataulu määräytyi sen mukaan, että tämän lukuvuoden puolella piti päästä lahja toimittamaan perille.

Yllättävän nopeasti se valmistui. Vaan kuinkas kävikään... Olin tehnyt jonkun muinaisen ohjeen mukaan (vaikka yleensä en tee ohjeella oikeastaan mitään muuta kuin pitsihuiveja), ja muistelin, että mun käsiala Woolissa natsaisi aika hyvin vyötteen ilmoittamaan.

Joo ei. Vartalokappaleesta tuli todella leveä. Vauvan villatakissa toki saa väljyyttä ollakin, mutta se oli silti suorastaan älyttömän leveä. Eipä sitten tullut mieleen mittailla kesken neulomisen... (ja joo, mallitilkku, mallitilkku...)

Aikaa oli kolme päivää, ja ajattelin, että en kyllä pura, en ehdi tehdä uutta, ja keksin kyllä jonkun muun konstin. Joten päätinpä sitten kaventaa ompelukoneella. Sitä metodia olen ihan menestyksekkäästi käyttänyt sileää neuletta oleviin vaatteisiin jokusen kerran. Tällä kertaahan olin tehnyt ainaoikeaa.

Joku siellä ruudun toisella puolella varmaan repii hiuksia päästään tässä kohdassa.

Varoittava esimerkki. Älä siksakkaa ainaoikeaa.

Varoittava esimerkki, osa kaksi: jos nyt olet mennyt siksakkaamaan ainaoikeaa, niin älä nyt ainakaan ompele ompelukoneella vaatteen sivusaumaa.

Niinhän siinä tosiaan sitten kävi, että mulla oli lopulta täysin käyttökelvottomat vartalokappaleet (olin siis neulonut yhtenäisenä, mutta jouduin sitten kavennusoperaation yhteydessä pilkkomaan useaksi kappaleeksi), joita en voinut edes purkaa.

Onneksi lankaa oli vielä jäljellä ja aikaakin se kolme päivää. Ehdin neuloa uuden vartalo-osan ja opin tästä jotain :D

Lopulta neuletakista tuli oikein söpö ja juuri sellainen kuin halusinkin (kun ymmärsin tehdä oman pään mukaan ja unohtaa ohjeen). Napeiksi valikoin söpöt kärpässieninapit. Neuletakki on suunnilleen 60-senttinen, ja sopii mukavasti sekä tytölle että pojalle (vaikka tiedänkin, kumpaa odotellaan). Ehdin toimittaa sen ajallaan ja saaja tykkäsi kovin.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Vauvan villatakki

koko: n. 60cm

lanka: Novita Wool

puikot: 3mm

malli: omasta päästä

ps. Jos jotakuta kiinnostaa: pilalle menneet vartalo-osat päätynevät feikki-ampiaispesien täytteeksi. Hyötykäyttöön siis :)

Mekkonen

Tein mekon. Taas.

Uskomatonta, mutta totta: tällä kertaa kangas ehti marinoitua vaan ehkä viikon verran!

Mä en ole vielä keksinyt, miten saisin asiallisia kuvia itseni päällä olevista vaatteista. Mies räpsii kyllä pyynnöstä valokuvia, mutta se ei osaa sitäkään vähää valokuvata, mitä mä. (Enkä muistanut tietenkään säätää sille valmiiksi asetuksia, vaan tässä oli joku pilvinen päivä -asetus päällä ja väri ei ole ollenkaan oikea). No nää on nyt taas tämmöisiä...

Tämä oli sellainen kaavantestausmekko. Ihastuin Jyväskylän kangaskaupan nettikaupassa ihanaan trikooseen, ja halusin siitä mekon. Olin jo malliakin (SK 2/2015) katsellut sillä mielellä, että siitä voisi saada kivan työmekon (tästä olikin puhetta videolla). Mulle kuitenkin harvoin kaavat sopii sellaisenaan, joten ajattelin, että teen jostain perustrikoosta ekan version, mitä voin sitten parannella.

No. Siitä tuli sopiva. Harvinaista, ettei tarvinnut ottaa mistään sisään ja olka-rinnanalus -mittakin oli sopiva (yleensä ei ikinä ole). Mutta näyttää yöpaidalta. Onneksi keksin kokeilla vyön kanssa. Mietin myös, että olisiko aavistuksen kapeampi hyvä? Luulen, että aavistuksen kapeampi ja lyhyempi helma näyttäisi paremmalta, mutta toisaalta tässä oli nyt kyllä hyvä liikkua ja istuessa ei helma noussut liian korkealle.

Muuten seurasin aika kiltisti ohjetta, mutta pääntien kokeilin huolitella muotokaitaleella. Tuli itseasiassa yllättävän siisti. Noissa kuvissa mekkoa ei ole vielä silitetty (hmm, sekin olisi tietysti viisasta tehdä, ennen kuin pistää miehen räpsäisemään ne kuvat), mutta silityksen jälkeen pääntie asettui tosiaan ihan nätisti. Ja ompelujärjestyksestä mulla on vähän omat mielipiteet. Tykkään ommella niin, että ensin hartiat ja pääntie, sitten hihojen käänteet, hihat kiinni vartalo-osaan ja sitten kerralla sivusaumat hihansuusta helmaan. Lopuksi helman käänne. Jotenkin mä vaan saan niin parhaiten hihan osumaan kohdilleen.

Vyön kanssa siitä tuli kiva. Just hyvä ja sopiva työmekko. Trikoo ei ole kovin ohutta, joten tämä menee sellaisesta vähän asiallisemmasta mekosta, ja on varmasti kiva syksymmällä myös sukkisten kanssa. Tänään oli jo töissä tällaisenaan, ja tykkäsin.

Tässä kuvassa mekon väri on ehkä paremmin kohdallaan kuin noissa muissa.

Seuraavaan mekkoon leikkasin jo kankaat. Saa nähdä, milloin on aikaa ommella se kasaan.

Bloggaribrunssi Wetterhoffilla

Onko muiden mielissä Wetterhoffin nimellä jotenkin mystisen kunnioitettava kaiku? Mulle Wetterhoff edustaa käsityöosaamisen aatelia, muistan, kun lapsena yhden kaverin isosisko pääsi Wetterhoffille opiskelemaan, ja meidän äitikin oli siitä tohkeissaan, että WETTERHOFFILLE!!

Voitte siis arvata, että kun sain kutsun Wetterhoffin bloggaribrunssille, olin enemmän kuin innoissani menossa :) Mies oli kyllä jo sopinut tälle viikonlopulle miesten viikonlopun, mutta suostui aloittamaan miesten keskisen ajan vähän myöhemmin, että mä pääsin omalle reissulleni.

Blogibrunssi järjestettiin siis Hämeenlinnassa Wetterhoffin talossa, jossa nykyään toimii monta käsitöiden ja luovien alojen pienyrittäjää. Meitä bloggaajia oli paikalla parikymmentä sekä käsityöbloggaajaa että sisustus-/lifestylebloggaajaa.

Valtavan ihania herkkuja oli meille katettu. Herkkumaan hilloja pähkinöiden ja keksien kera, pullaa, kasvispiirakkaa, aivan järkyttävän hyvää Sibelius-torttua, hedelmiä ja Kultasuklaan suklaita (salmiakki-valkosuklaaseen jäi himo!). Lisää herkkuja oli vielä gluteenittomassa pöydässä. Tuo konditoria R. Kokon leipoma kakku oli kyllä niin hyvää, ettei ole tottakaan. Ja ne suklaat, ne suklaat...

Syömisen ohella saimme opetella hoviniiausta ja esitellä itsemme. Hoviniiauksen asianmukaisesta opettamisesta vastasi imagokouluttaja ja (mikä tärkeintä) Valtakunnan Prinsessakoulun rehtori Isa Karlsson, joka jakoi meille myös prinsessatodistukset. Kun kotona kerroin, että sain prinsessatodistuksen, meni meidän 5-vuotias prinsessa ihan mykäksi ja totesi "mä en taida uskoa tuota". :D

Meidän osallistujien kesken arvottiin suloinen kirjailtu pussukka, jonka mä satuin voittamaan (olin ihan varma, että Seija voittaa, koska olen huomannut, että Seijalla on loistava arpaonni).

Sitten meille olikin järkätty aivan ihania pajoja, joissa saatiin kokeilla kaikenlaista uutta. Mua harmittaa, että unohdin ihan valokuvata (vaikka siis tiedän kyllä, että sitä kuuluisi harrastaa näissä kekkereissä joka välissä) kun olin niin innoissani kaikesta. Suuntasin heti alkuun Seijan, Annan, Tuulan ja Kardemumman (muistankohan oikein? Korjatkaa, jos olen väärässä) kanssa Cobblerinan ja Jenni Saksan työhuoneelle. Cobblerina valmistaa kenkiä, laukkuja ja asusteita nahasta ja Jenni Saksa taas koruja ja asusteita huovasta. Molempien tuotteita olenkin jo päässyt aiemminkin ihailemaan.

Pajassa sai tehdä nahasta kännykkäkotelon tai huovasta korviksia. Mä päädyin tekemään korvikset. Täydet kulholliset laserleikattujen huopien jämäpaloja saivat inspiraation heräämään, ja vieläkin mun sormia syyhyttäis päästä niiden kulhojen ääreen... Kuva mun tekemistä korviksista on tuolla vähän alempana

Sain korvikset sukkelasti valmiiksi ja jatkoin matkaani itsekseni Koruverstas Klovan tiloihin (kännykkäkotelokin olisi ollut kiva tehdä, mutta en jaksanut jäädä odottelemaan paikan vapautumista. Eiköhän ainakin Seijan ja Annan blogeihin ilmesty niistä kuvia). Nämä esillä olleet metallikorut vei kyllä mun sydämen täysin. Pääsin itsekin kokeilemaan riipuksen tekoa, mutta kun äkkiä mitään miettimättä alkaa tehdä, niin niinhän siinä käy, että mitään hyvää ideaa ei heti tule, ja sitten kun ei ole taitoakaan, niin lopputulos näyttää kolmevuotiaan tekemältä :D

Mutta kivaa oli, ja kun satuin olemaan sillä hetkellä ainoana paikalla, niin sain kokeilla riipuksen patinointiakin. Mulle syttyi kyllä kipinä tällaisten tekoon, kun huomasin, ettei noissa vaadita hirmuisen montaa työvaihetta tai monimutkaisia tekniikoita. Onnekseni sain Klovan syksyn korukurssien esitteen, johonkin niistä on kyllä pakko päästä!

Tässä siis korupajojen aikaansaannokseni, huopakorvikset tein mätsäämään mun päivän asuun. Kuparikoru on ihan mälsä, kun ei oikein ollut ideaa, ja tein sitten vaan jotain. Mutta ajattelin, että kyllähän tuosta saa vaikka avaimenperän. Tämän tekeminen oli kuitenkin tosi kivaa ja mukavan yksinkertaista, joten ehdottomasti joskus haluan kokeilla uudestaan!

Seuraavaksi jatkoin matkaani kirjansitomo Pikkusitomo Kirjaseen. Kirjansidonta on mulle kovin rakasta, vaikka aika vähän sitä nykyään ehtiikään tehdä. Mutta oli tosi kiva jutella alan ammattilaisen kanssa. Täytyy myöntää, etten ole tiennyt, että kirjansidontamateriaaleja saa Hämeenlinnasta, olen tähän asti aina tilannut tarvitsemani Helsingistä kirjansitomo Jari Marttilalta (jonka palvelu on aivan loistavaa, mutta onhan se kiva tietää, että muitakin paikkoja on). Kirjansitomossa olisi ollut tilaisuus kokeilla kalligrafiaa, mutta en oikein jaksanut keskittyä siihen, joten jäi jutustelun tasolle.

Kirjansitomon lähellä oli Ihana-lehden toimitila, jossa lehden päätoimittaja Kaarina opasti paperikukkien tekemisessä. Kukat on tehty vanhoista kirjan sivuista, ja ohje oli todella helppo. Ihana on mulle päällisin puolin tuttu lehti, ja oli kiva nähdä vähän, missä sitä tehdään. Täällä törmäsin myös Ihan Oikea Blogi? -blogin Johannaan, josta olen usein ajatellut, että hänet haluaisin tavata livenä. Oli mukava tavata ja hetki jutustella. Toivottavasti tavataan joskus uudestaan!

Pikaisesti kävin Ihanan jälkeen vielä vähän virkkailemassa Kide-myymälässä pannunalusta (jonka joku lapsista omi ennen kuin ehdin ottaa siitä valokuvaa) ja lopuksi jo melkein juoksujalkaa Korttien talon korttipenkojaisissa ostamassa muutaman kortin ja vähän lahjapaperia (ja nyt ihmettelen, miksen ostanut niitä enempää, koska molempia kuluu). Näistä ei ole kuvia, koska siinä vaiheessa kello alkoi olla jo niin paljon, että arvelin miehen kotona kohta hikeentyvän lastenhoitovuoroonsa ja lähdin jo puolijuoksua autolle.

Oli todella onnistunut tapahtuma Wetterhoffilta, kiitos heille siitä! Toivottavasti näitä järjestetään uudelleenkin (ja olen kutsuttujen listalla), sillä nyt jäi useampi paja vielä näkemättä ja kokematta. Myös Wetterhoffin myymälässä olin aikonut shoppailla, mutta se jäi nyt toiseen kertaan. Eiköhän tuolla kuitenkin tule taas jossain vaiheessa piipahdettua, mun veli nimittäin asuu ihan kivenheiton päässä Wetterhoffilta.

Oli myös tosi ihana nähdä muita bloggaajia ja saada tutuille blogeille kasvoja. Jokunen täysin mulle tuntematonkin blogi/bloggaaja oli joukossa. Olisi ollut kyllä kiva ehtiä vielä lisää jutella ja tutustua nimenomaan muihin bloggaajiin. Vinkiksi Wetterhoffille, ensi kerralla järjestäkää jatkot, jonne me bloggaajat voidaan mennä jatkamaan juttua. Tai ehkä me järjestetään ne itse :D

Ihanan aamupäivän jälkeen ajelin kotiin, ja iltapäivällä lasten paimennuksen ohessa tutkin vielä mukaan saadun goodie bagin sisällön. Voi mitä ihanuuksia!

Saimme tietysti kaikkien osallistuneiden yritysten esitteet ja lisäksi yhtä ja toista muuta. Tavarat oli pakattu herttaiseen valokuvaprintti-kangaskassiin, josta löytyi Shaalit-kirja, kirjontatekniikoita esittelevä kirjanen, Ihana-lehti, hilloa, Sarka designin lahjana ihastuttava sydänkoukku...

... ja iiiihania koruja. Nää niin tulee kaikki käyttöön! Cobblerinan nahkaiset korvikset, hopeaseppä Heidi Pesun tekemä nahkainen sormus, Koruverstas Klovan kolikko-koru (muokkaan tän kaulakoruksi, mun kymmenpenniskorvisten kaveriksi) ja Jenni Saksan ihana huopakaulakoru.

Kuten sanottu, oli ihan mahtava päivä, hyvässä seurassa ja kivojen puuhien parissa. Kiitokset vielä Wetterhoffille kutsusta!