torstai 27. syyskuuta 2018

Paluu blogitauolta.

Tervehdys pitkästä pitkästä aikaa! Onkohan täällä enää ketään kuulolla?

Täysin suunnittelematon blogitauko on venynyt ennätyspitkäksi. Viimeksi päivitin blogia 10.1. ja seuraavana yönä alkoi tapahtua. Meidän neljäs vauvanen syntyi, ja sen verran sukkelasti syntyikin, ettei ehditty sairaalaan asti. Mutta ihan hyvin meni kaikki, ambulanssissa oli osaava henkilökunta, eikä jäänyt mitään traumoja. Vauva on ihana, nyt jo 8 kuukautta vanha suloinen pieni poika. Omat hankaluutensa on toki ollut tämänkin vauvan kanssa, imetys silloin alussa (lapsi oppi imemään suoraan rinnasta vasta 4kk iässä, ekat 2kk oli ihan täyttä tuskaa... Mutta imetin! Ja imetän edelleen), maitoasiat tässä välissä (jouduin itse olemaan reilut puoli vuotta täysin maidottomalla, koska lapsi ei kestänyt maitoa edes äidinmaidon kautta) ja nyt viimeisimpänä yöt ovat menneet hulinaksi. Mutta kaiken kaikkiaan on kyllä vauva-aika mennyt kivasti ja rennosti. Mies on ollut paljon reissutöissä, joten mun aika on mennyt aika tarkkaan kotielämää pyörittäessä. 

Jonkin verran olen käsitöitä tehnyt, mutta läheskään kaikkia en ole edes kuvannut, saati jaksanut blogia päivittää. Instagramissa niitä on vilahdellut (jos et vielä minua instassa seuraa, niin tästä sinne). Nyt tuntuu, että jaksaisi taas tätä blogiakin päivittää. Postausideoita riittää, mutta katsotaan, millä aikataululla niitä saan tehdyksi...

Tässä nyt kuitenkin muutamia ommeltuja vaatteita. Nämä olivat viimeiset, joita ompelin muutama päivä ennen vauvan syntymää. Otin tavoitteeksi saada käytettyä sellaisia tilkkuja, joista ei enää yksinään saa mitään aikaiseksi. 


Sienitrikoon jämät käytin pieneen 68cm kokoiseen puseroon. Hihat piti jo tehdä kahdesta osasta, kuten näkyy. Sekä etu- että takakappaleen toinen puoli on tummansinistä trikoota. Tästä tuli mun mielestä tosi söpö, mutta harmillisesti käyttöikä osui meillä kevääseen/kesään, jolloin tosi vähän tuli pidettyä pitkähihaisia puseroita. Nyttemmin tämä on jo kierrätetty meidän lasten serkulle, joten ehkäpä sille käyttöä vielä tulee. 


Poikaselle tein t-paidan koossa 116cm. Ryhmä Hau -trikoo on aikanaan ostettu lasten serkkujen joululahjapipoja varten ja Poikanen oli toivonut, että saisi lopusta kankaasta itselleen vaatetta. Yhdistin tähän loput tummansinisestä trikoosta. En ole yhdistelmään erityisen tyytyväinen, mutta vielä alkuvuodesta mulla oli niin vähän yksivärisiä trikoita, ettei valinnanvaraa juuri ollut. Nyt tilanne on kankaiden suhteen täysin toinen, tänä vuonna olen ostanut ennätysmäärän kankaita. On tainnut olla liikaa aikaa roikkua kännykällä netissä samalla, kun imettää... No, nyt asetin kankaidenostolakon ja yritän saada varastoa ommeltua vähemmäksi.


Tämän puseron takaosasta tuli yllättäen kivempi kuin etupuolesta.  Tosin meidän 5v on sellainen huoleton pukija, että tämä takakappale on ollut yhtä usein edessä kuin takanakin. Pusero on ollut yksi lapsen suosikeista.



 Frozen-kangasta oli jäljellä prikulleen 104cm t-paidan etukappaleen kokoinen pala, joten tein siitä violetin trikoon kanssa t-paidan siskontytölle. Tästäkin tuli tosi kiva, ja on tainnut olla kovassa käytössä.


 Tässä vielä yhteiskuva :)

Vielä lopuksi tarina yöpuvusta. Tilasin aikoinaan (parisen vuotta sitten?) Jyväskylän kangaskaupasta yllätyskangaspussin. Siellä joukossa oli yksi aivan kamala psykedeelinen autokangas. Mietin, että tuon on joku vanha hippi lsd-päissään kyllä tainnut suunnitella (kuvassa kirkasvärisiä hippiautoja ja taustalla näkyy ihmisten naamoja), mutta en kyllä käsitä, miten ihmeessä kangas on päätynyt tuotantoon ja myyntiin! Sen kyllä käsitän, että se on päätynyt possupussiin, koska ei kai tuota kukaan osta! 

(juu, ymmärrän, että eriäviä mielipiteitä löytyy ja jonkun mielestä tämä on ihana)

Kun mä siivosin kangasjemmaa, olin jo laittamassa tätä kiertoon ja mietin, että kehtaako tuollaista migreenikangasta lahjoittaa edes päiväkotiin, niin tietysti meidän Poikanen näki sen ja ihastui ikihyviksi. AIVAN IHANA kangas, ja hänelle vaatetta siitä! Eihän siinä auttanut mikään. Päätin tehdä kankaasta yöpuvun puseron, jotta ainakaan kukaan ulkopuolinen ei saa migreeniä siitä. Loppujen lopuksi, yhdistettynä yksivärisiin violetteihin housuihin, tuosta tuli ihan yllättävänkin mukava yöpuku lapselle. Kangas on edelleen musta ruma, mutta vaatteista tykätään pojan kanssa molemmat.

Katso silti seuraava kuva omalla vastuulla :D


2 kommenttia:

  1. Arki vie joskus mennessään, ja ihan hyvä niin. :) Asiat tärkeysjärjestykseen! Mukavaa kuitenkin, jos palailet kirjoittelemaan. Ja juu, on aika jännittävä hippikuosi... Nuo autot mie ymmärrän mutta tuo kamala tausta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vaan! Aika järkky kangas.
      Ja kiva, että täällä joku vielä jaksaa käydä lukemassakin! :)

      Poista

Kommentti päivässä pitää hymyn huulilla!