sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Ommeltuja asioita

Viime aikoina ei ole ihmeemmin tehnyt mieli ommella. Mutta eilen bongasin Punatukka ja kaksi karhua -blogista superhelpon ja supersöpön rusettiturbaanipipon ohjeen ja sitä piti päästä kokeilemaan. Siinä samalla leikkasin kankaat muutamaan puseroon, joten ehkä tässä lähiviikkoina tulee enemmänkin ompeluksia valmiiksi asti.

Kaivelin jemmasta palasen trikoota, jolle en ole keksinyt käyttötarkoitusta. Tää on jonkun yllätyspussin mukana tullut, ja rehellisesti sanottuna ei ole oikein sytyttänyt. Ja puoli metriä on tosi vähän, se rajoittaa. Nyt ajattelin, että eipähän haittaa, jos menee homma pieleen ja kangas hukkaan.

Arvelin, että meidän Pipanainen ilahtuisi ikihyviksi rusettipiposta ja kun kangasta oli sellainen pala, että siitä sai kätevästi kaksi pipoa, niin tein toisen (tai siis ensimmäisen) lasten vauvaserkulle. 



Ihan mahdottoman suloinen! Toivottavasti on käyttäjälleen sopiva. Tää on tehty kaksinkertaisena ja jotakuinkin ohjeen mukaan. Täytyy myös kehua, että olipa todella erinomaisen selkeä ohje, jopa mä ymmärsin ihan lukemalla :)

Oman lapsen piposta tein yksinkertaisen ja vähän muutenkin tein erilailla. Siitä ei tullut ihan niin onnistunut kuin tästä. Ainakin kiristin liian tiukaksi mytyksi tuon turbaaniosion, pitää muistaa ensi kerralla tehdä vähän toisin. Oman lapsen piposta ei ole kuvaa, koska kamera teki lakon. Mutta se on siis aika lailla saman näköinen kuin tämäkin ja neiti itse rakastui siihen niin, että päätti mennä se päässään sekä nukkumaan että huomenna eskariin.

Talven mittaan olen muuten ommellut lähinnä muutamia ihan peruskäyttövaatteita lapsille. Niitä en ole jaksanut blogata, mutta laitetaan nyt parista esimerkkitapauksesta kuva.


Keskimmäiselle tein Ainolan ihanasta Hyppyskätytöt-kankaasta talvella mekon. Tämä on ihan peruspuseron kaavalla tehty, jatkoin vaan helmaa pidemmäksi ja laitoin vyötärölle kuminauhan. Mekko on polvipituinen ja vaikka mun mielestä näyttää epäilyttävästi yöpaidalta, niin tytär tykkää siitä ihan hirveästi, ja sehän se onkin tärkeintä.


Tuo kangas on aivan ihana. Mulla tulee siitä mieleen Onneli ja Anneli.


Pojalle on valmistunut muutama pusero, mutta tämä taitaa olla ainut, josta on kuva. Kangas on myöskin Ainolan. Tykkään tästä kankaasta kovasti, kun tämä ei ole ihan perinteistä poikaväritystä tai -kuosia. Vaikka täytyykin myöntää, että meidän nuoren miehen mieleen ovat tällä hetkellä eniten erilaiset autot ja työkoneet ja supersankarit. Kyllä tämäkin pusero on silti ollut ahkerasti käytössä ja kovin mieleinen.


Tässä syy, miksi tällä kertaa lastenvaatteista ei ollut kuvia lasten itsensä päällä...

4 kommenttia:

  1. Kivoja! (: Mää oisin kyllä lapsena ollu tosi onnellinen tuommoisesta tiipii-paidasta. Mutta mulla nyt oli myös mun veljien vanhat maastopuvut käytössä... pinkin lippiksen kanssa... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo no kyllä toi inkkaripusero munkin mielestä menis ihan yhtä hyvin tytölle kuin pojallekin. Meidän tyttöjen makuun kangas ei ollut, mutta toinen on jo varmaan sille liian vanha ja toinen liian prinsessa :D

      Poista
  2. Ihanat vaatteet! Ja voi miten kiva, että ohje oli tarpeellinen ja toimiva ❤️

    VastaaPoista

Kommentti päivässä pitää hymyn huulilla!