tiistai 21. maaliskuuta 2017

Hyvin suunniteltu -puoliksi tehty?

Tein neljä vuotta sitten anopilleni 50-vuotislahjaksi Revontuli-huivin. Silloin jo ajattelin, että voisin tehdä äidilleni joskus samanlaisen. 

3,5 vuotta sitten oltiin mummojen kanssa Tallinnassa, josta ostin ihanan ruskanvärisen jättivyyhdin (250g) vironvillaa sillä mielellä, että tästä nyt sitten äidille se Revontuli.

Pari vuotta sitten sain langan vyyhdiltä kerälle. Oli muuten iso kerä!

Viime syksynä ajattelin, että nyt voisin kyllä tehdä sen huivin äidille, kun maaliskuussa äiti täyttää 60 vuotta.

Joulukuussa ajattelin, että kunhan saan joululahjat valmiiksi, niin sitten aloitan.

Tammikuussa ajattelin, että onkohan se Revontuli sittenkään SE huivi, jonka haluan äidille tehdä. Että pitänee vielä miettiä.

Helmikuussa ajattelin, että kunhan saan ystävänpäiväsukat valmiiksi, niin sitten aloitan. (Ne on muuten valmiina, mutta en ole saanut otettua kuvia vielä).

Maaliskuun alussa harmittelin, että eipähän tullut huivia neulottua.

Maaliskuun 10. päivä aloitin Revontuli-huivin. En edes sillä mielellä, että saisin sen synttäreiksi valmiiksi, mutta kunhan aloitin.

Sitten ajattelin kokeilla, saisinko huivin sittenkin valmiiksi.

Neuloin kaikki liikenevät hetken hullun lailla. Mulla ei liikoja neuleaikaa arjessa ole, lähinnä iltaisin, kun lapset nukkuu (ja siitä ajasta taistelee myös mies ja opiskelut). Nyt kuljetin neuletta töissäkin ja neuloin mm. välkkävalvonnassa (sisällä, kun siis vahdin, ettei oppilaat hiiviskele salaa sisään).

Mulla tuli neulomisesta ihan ihme lihakset kipeäksi. Mm. peukalon juuressa oli joku lihas. Kyllä huomaa, ettei nykyään ehdi neuloa samaan tahtiin kuin joskus opiskeluaikana. 

Perjantaina 17. päivä sain kuin sainkin huivin valmiiksi ja pingotukseen. Siitä tuli kyllä pari mallikertaa pienempi kuin ohjeessa, mutta toisaalta ohjeen mukaan tehty on niin valtavan iso, että pienemmästäkin tuli ihan reilun kokoinen.

Lauantaina puoli tuntia ennen juhliin lähtöä päättelin langanpäät.

En olisi ikinä uskonut, että saan viikossa neulottua Revontulen (olkoonkin, että pienempänä versiona). 


Kyllä se on kaunis. Olin jo ajatellut antaa loput vironvillani jollekin (mulla on muistaakseni kolme jättivyyhtiä, sinisävyinen, vihreäsävyinen ja kelta-punainen), mutta nyt tuli taas sellainen olo, että jos nyt kumminkin niistä neuloisi jotain. Joko lisää Revontulia, tai sitten ihan jotain muuta. 

Vironvilla on kyllä tosi karkeaa, mutta toisaalta nää ihanan liukuvärjätyt sävyt on niin hurmaavia. Revontuli on just sopivan yksinkertainen malli, että värit pääsee oikeuksiinsa. 


Vaikka malli on hirveän yksinkertainen ja helppo, niin jostain syystä alkuun pääseminen oli mulle hankalaa. Niin se oli viimeksikin tätä neuloessa. Ehkä kolmannella kerralla sitten on helpompaa?

Vaikka aina sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, niin kyllä mä nyt silti sanoisin, että jos on 3,5 vuotta suunnitellut huivia, niin olisi siihen tekemiseen kannattanut varata enemmän kuin viikko :) Toisaalta, ehkä tää just siksi valmistui viikossa -koska hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?


Revontuli-huivi
koko: leveys arviolta jotain metrin ja puolentoista väliltä. 
lanka: Vironvillaa, tasan 100g
puikot: 6mm
malli: Revontuli-huivi, ilman kahta viimeistä mallikertaa

6 kommenttia:

  1. Mullakin ollut jo vuosia to do-listalla Revontuli. Ei haittaa oli muodissa tai ei, koska se on mulla muutenkin tapana pukeutumisessa... Sulla on tosi onnistunut värivalinta. Tuommoinen värimaailma miellyttää tällä hetkellä tosi paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo en mäkään kauheasti mieti, onko joku muotia vai ei. Kunhan omaa silmää miellyttää. :)

      Poista
  2. Hauska tarina tällä huivilla, joka on muuten kaunis. :) Mutta todellakin hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ja sitä pystyy aikamoisiin suorituksiin, kun tarpeeksi yrittää. ;)

    VastaaPoista
  3. Olen vuosien varrella tehnyt yli kymmenen Revontuli-huivia, mutta heti jos on pidempi tauko, niin uuden aloittaminen tuntuu todella vaikealta. En muka muista yhtään mitään ohjeesta, vaan koko ajan pitää tuijottaa kaavioita. Sitten kun pääsen alkukankeudesta, niin Revontulen neulomiseen tulee himo: vielä seuraavaan värinvaihtumiskohtaan ja vielä seuraavaan ja vielä tämä kerros... Tosin jos Revontuli jää jostain syystä kesken, niin sen pariin palaaminen tuntuu taas hankalalta. Nyt on toista kertaa käynyt niin, että huivi on jäänyt kesken, kun olen tarvinnut juuri ne puikot johonkin toiseen työhön ja Revontulen pariin palaaminen tuntuu yhtä vaikealta kuin uuden huivin aloittaminen. Mutta tämän tunnustuksen tehtyäni voisin ottaakin puikoilla tuon keskeneräisen Revontulen :)
    Vironvilloissa on kyllä ihania värejä ja paljon, tuo sinunkin huivisi on niin kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnistan tuon himon, että tekee mieli neuloa seuraavaan värin vaihdokseen ja vielä seuraavaan... :) Vironvilloissa on kyllä tosiaan ihania värejä, ja Revontulessa ne tulee hyvin esiin.

      Poista

Kommentti päivässä pitää hymyn huulilla!