Tähkämekko

Ihastuin yhteen kankaaseen Jyväskylän kangaskaupan nettisivuilla. Olin jo tilaamassa, mutta jäin jotain muuta kangasta miettimään. Sitten yhtenä iltana toukokuussa sattumalta huomasin, että on Kankaiden yö. Kipin kapin Jyväskylän kangaskaupan sivuille katsomaan, onko hyviä tarjouksia ja toki samalla kangasta tilaamaan. Ja voi itkujen itku, ihanan kankaan kohdalla luki loppuunmyyty!

Selasin tarjoukset ja muut läpi ja ajattelin, että tilaan nyt sitten ne muut, mitä olin ajatellut tilata. Menin vielä loppuunmyytyä kangasta ihailemaan ja harmittelemaan, etten ollut tilannut heti kun siihen silmäni iskin. Ja arvatkaapa mitä, nyt sitä olikin 2 palaa jäljellä!

Erinäisten pienimuotoisten säätämisten jälkeen onnistuin nappaamaan itselleni 1,1m palan kangasta (ja vähän muutakin). Vähän jännitti, että saanko siitä sellaisen mekon kuin haluan, kun ohjeen mukaan olisin tarvinnut parikymmentä senttiä enemmän, mutta ajattelin, että lyhennetään sitten vähän hihaa ja helmaa, jos tarve on.

Mutta kangas riitti kuin riittikin ihan alkuperäisen suunnitelman mukaiseen mekkoon!

Alkuun en ihan tiennyt, tykkäänkö mekosta vai en. Käytin samaa kaavaa kuin edellisessä sinisessä mekossa (ja tää on itseasiassa ommeltu ihan vaan muutama päivä sen sinisen jälkeen). Helma oli jonkin verran levenevä, ja jotenkin se ei vaan näyttänyt hyvältä (tässä kuvassa sitä ei näe, kun seison jotenkin sopivasti). Päädyin kuitenkin kaventamaan helman niin, että se vyötärön jälkeen ihan vähän levenee ja on sitten tasaleveä. Näyttää paljon paremmalta.

Pääntien huolittelin Mehukekkereiden Veeran ohjeen mukaisesti framilonilla, ja tuli kyllä todella siisti ja nätti. Ja helppo ja nopea oli tehdä, joten tällä tavalla toimin kyllä jatkossakin!

Värväsin ensin lapsen ja sitten miehen ottamaan kuvia. Eikä kumpikaan sanonut, että mekossa on hölmö ryppy kainalon kohdalla! En kyllä ole tuollaista jatkuvasti käytössä huomannut, tää istuu yllättävän hyvin.

Ja tuo kangas on edelleen musta niin ihana. Ai että.

On ommeltu. Ommeltu on.

Olen ommellut pitkin kevättä kasan vaatteita (huom! muitakin kuin mekkoja!), jotka on vaan jääneet bloggaamatta, kun niistä ei ole ollut kunnollisia kuvia. Nyt totesin, että ei tässä kuvaajat (minä, mies, lapsi) sen paremmiksi muutu, eikä kuvattavat (lapset) sen helpommiksi, joten paras varmaan vaan laittaa blogiin ne kehnot kuvat, kun vielä itse muistaa, mitä on tehnyt :)

Lapsille on syntynyt puseroita. (ja itselle, krhm, taas yksi mekko, mutta siitä lisää myöhemmin).

Keväällä ompelin lapsille puseroita. Tytöt saivat puserot eläinkankaasta (tuo on luonnossa paljon ihanampi, todella söpö digiprintti), jonka ostin joskus viime syksynä (?) Eurokankaasta. Onneksi sain aikaiseksi tehdä puserot ennen kuin tyttöjen mieli kankaan suhteen ehti muuttua... Isompi toivoi puolihihaista ja pienempi pitkähihaista puseroa. Kaava oli joku Suuren Käsityölehden puserokaava, joka oli muuten ihan ok, mutta kaula-aukot oli liian isot.

Pienemmän puseron kaula-aukko laajeni vielä entisestään, kun jouduin korjailemaan molempien puseroiden kaula-aukkoja ja leikkaamaan trikookaitaleen pois. Ohjeessa ilmoitettu pituus kaitaleelle ei tällä trikoolla ollut hyvä, mutta toisella kerralla näppituntumalla onnistui onneksi paremmin. Kuvissa ne ekat versiot.

Nuorimmaiselle tein samalla kaavalla hälytysajoneuvopuseron. Kankaan ostin Naperonutulta kevään lapsimessuilta. Kangasta on vielä reilusti, kun ostin silloin metrin palan. Suunnitelmissa tehdä myös kummipojalle siitä jotain. Tämän kaula-aukko onnistui kerralla, mutta on mun mielestä liian väljä. Pusero on nuoren automiehen lemppari. Meillä mennään nykyään kolmella pitkähihaisella puserolla. Yksi niistä on tämä, toinen on ostettu autopusero ja kolmas lahjaksi saatu Ryhmä Hau-pusero. Lapsella olisi ainakin 7 raitapuseroa, mutta nehän nyt on ihan tylsiä... :D

Kahdelle nuorimmalle ompelin pari viikkoa sitten myös t-paidat. Esikoisellekin olisin tehnyt, mutta hän ei kelpuuttanut mun hankkimaa kangasta, eikä olla vielä mieleistä satuttu löytämään. Samaa kaavaa käytin kuin pitkähihaisissakin puseroissa, mutta nyt osasin leikata kaula-aukon pienemmäksi. Molemmat kankaat tilasin Jyväskylän kangaskaupasta, jota ei voi kuin suositella sekä valikoiman, toimitusnopeuden että asiakaspalvelun puolesta! Ihan lapsosten tän hetkisten fanitusten mukaan mentiin, ja t-paidatkin ompelin aika pian kankaiden saavuttua, sitä kun ei koskaan tiedä, milloin fanitus vaihtaa kohdetta :)

Ei näin.

Mulla oli töissä neuleena vauvan villatakki. En yleensä ehdi töissä neuloa, mutta nyt osui kevään viimeisiin päiviin useita sijaistunteja luokissa, joissa en oikein voinut tehdä mitään, ja oppilaat katsoivat elokuvaa tms, joten aikaa töissä neulomiselle olikin yllättävän paljon.

Halusin tehdä villatakin työkaverini tulevalle vauvalle (tuntui jotenkin soveliaalta, että töissä neulottu asia menee lahjaksi työkaverille), ja aikataulu määräytyi sen mukaan, että tämän lukuvuoden puolella piti päästä lahja toimittamaan perille.

Yllättävän nopeasti se valmistui. Vaan kuinkas kävikään... Olin tehnyt jonkun muinaisen ohjeen mukaan (vaikka yleensä en tee ohjeella oikeastaan mitään muuta kuin pitsihuiveja), ja muistelin, että mun käsiala Woolissa natsaisi aika hyvin vyötteen ilmoittamaan.

Joo ei. Vartalokappaleesta tuli todella leveä. Vauvan villatakissa toki saa väljyyttä ollakin, mutta se oli silti suorastaan älyttömän leveä. Eipä sitten tullut mieleen mittailla kesken neulomisen... (ja joo, mallitilkku, mallitilkku...)

Aikaa oli kolme päivää, ja ajattelin, että en kyllä pura, en ehdi tehdä uutta, ja keksin kyllä jonkun muun konstin. Joten päätinpä sitten kaventaa ompelukoneella. Sitä metodia olen ihan menestyksekkäästi käyttänyt sileää neuletta oleviin vaatteisiin jokusen kerran. Tällä kertaahan olin tehnyt ainaoikeaa.

Joku siellä ruudun toisella puolella varmaan repii hiuksia päästään tässä kohdassa.

Varoittava esimerkki. Älä siksakkaa ainaoikeaa.

Varoittava esimerkki, osa kaksi: jos nyt olet mennyt siksakkaamaan ainaoikeaa, niin älä nyt ainakaan ompele ompelukoneella vaatteen sivusaumaa.

Niinhän siinä tosiaan sitten kävi, että mulla oli lopulta täysin käyttökelvottomat vartalokappaleet (olin siis neulonut yhtenäisenä, mutta jouduin sitten kavennusoperaation yhteydessä pilkkomaan useaksi kappaleeksi), joita en voinut edes purkaa.

Onneksi lankaa oli vielä jäljellä ja aikaakin se kolme päivää. Ehdin neuloa uuden vartalo-osan ja opin tästä jotain :D

Lopulta neuletakista tuli oikein söpö ja juuri sellainen kuin halusinkin (kun ymmärsin tehdä oman pään mukaan ja unohtaa ohjeen). Napeiksi valikoin söpöt kärpässieninapit. Neuletakki on suunnilleen 60-senttinen, ja sopii mukavasti sekä tytölle että pojalle (vaikka tiedänkin, kumpaa odotellaan). Ehdin toimittaa sen ajallaan ja saaja tykkäsi kovin.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Vauvan villatakki

koko: n. 60cm

lanka: Novita Wool

puikot: 3mm

malli: omasta päästä

ps. Jos jotakuta kiinnostaa: pilalle menneet vartalo-osat päätynevät feikki-ampiaispesien täytteeksi. Hyötykäyttöön siis :)